Tänään 2-6 tulee kuluneeksi tasavuosia suomalaisen apteekkilaitoksen perustamisesta, kun Johan Albrecht Relausta tuli ensimmäinen Suomessa toiminut
apteekkari. Hän avasi vuonna 1689 ensimmäisen varsinaisen yleisölle avoinna olevan
apteekin Turkuun.
1689 – Suomen ensimmäisen apteekin perustamisoikeus myönnettiin Turkuun.
Turun
Kauppatorin apteekki - Suomen vanhin apteekki - on perustettu 2.6.1689.
Apteekin historiaan mahtuu monenlaista. On koettu
ruttoa, koleraa, kaupungin miehitystä ja sotia. On eletty Ruotsin ja
Venäjän alamaisina sekä itsenäisessä Suomessa. On oltu mukana
lääketieteen huimassa kehityksessä ruttojuuren keitosta tämän päivän
täsmälääkkeisiin.
Sen apteekkarit
ovat olleet usein edelläkävijöitä. Ensimmäinen apteekkari Relau
aloitti koko apteekkitoiminnan Suomessa. 1800- luvulla Johan Julin oli
perustamassa kiinamyllyä nykyisen TYKSin paikalle, jossa jauhettiin
kiinapuun kuorta kuumelääkkeeksi. Sitä vietiin täältä Saksaan, Ruotsiin
ja Venäjälle. Hänen poikansa kauppaneuvos Erik Julin perusti Suomen ensimmäisen lääketukkukaupan ja Turun VPK:n. Hän toimi myös senaatin asiantuntijana.
Ensimmäiset tiedot
järjestetystä lääkevarastosta maassamme ovat peräisin 1300-luvulta.
Turun linnassa tiedetään nimittäin olleen lääkevaraston, kun
käskynhaltija Matts Kettilmundson piti siellä hoviaan vuosina
1324—1326. Hänen palveluskuntaansa kuului silloin lääkkeiden
valmistukseen perehtynyt parturi. Vähän myöhemmissä asiakirjoissa
mainitaan myös linnanparturi.
Parturiammattikunnan
mestareita kutsuttiin myöhemmin välskäreiksi. Myös he toimivat
toisinaan lääkevarastojen hoitajina, vaikka he hoitivatkin yleensä
enimmäkseen tapaturmia ja haavoja. Näitä mestariksi mainittuja
partureita olivat Turussa 1500-luvun alussa mm. Mathys, Jöran ja
Jakob. Toisinaan kaupunki palkkasi asukkaittensa avuksi
mestariparturin, josta käytettiin silloin kaupunginparturin
nimitystä.
Johann
Copp oli ensimmäinen akateemisen koulutuksen saanut lääkäri
Suomessa. Hän kävi Suomessa Kustaa Vaasan kanssa vuosina 1555–1556
ja toimi Juhana-herttuan (myöh. Juhana III) henkilääkärinä Turun
linnassa vuosina 1558–1559.
Johann
Copp von Raumenthal. Tuntemattoman tekijän puuleikkaus
Coppin vuonna 1522 ilmestyneen teoksen "Czwen neuw Dialogi"
nimiölehdellä. Johann
Copp (n. 1490–1559) oli Kustaa Vaasan ja Juhana-herttuan hovilääkäri Turussa.
Ensimmäinen varsinainen linnanapteekkari Turussa
oli mestari Mathias Erbach, jonka Juhana-herttua kutsui vuonna
1558 linnan parturiksi ja apteekkariksi. Tuohon aikaan linnassa oli
myös lyhyen ajan lääkärinä böömiläissyntyinen Johann Copp
(noin 1490—1559). Erbachia avustettiin monin tavoin apteekin
perustamisessa.
Säilyneiden asiakirjojen mukaan hänelle luovutettiin
linnasta kolme kyynärää palttinaa siiviläkankaaksi marjojen
puristamista varten, nauloja hyllyjen pystyttämiseksi, kolme
tammipuista lankkua rohdoskirstujen tekemistä varten sekä
kaksitoista kyynärää kangasta säkkien valmistamiseksi sokeria ja
ryytejä varten.
Turun kaupungissa mainitaan vuonna
1594 ensimmäisen kerran ainoastaan apteekkarina toiminut ”Erik
apotekare”, joka asui ja piti apteekkia Lasse Tylenin talossa
Luostarikorttelissa. Hänen apteekkinsa kannatti ilmeisesti
kohtuullisesti, koska hänellä oli varaa pitää apulaista. Hänen
viimeisenä apulaisenaan mainitaan ”Simon apotekare”, jolla oli
aikaisemmin ollut oma apteekki Viipurissa.
Simon oli omaisuutensa
menettäneenä, vanhana ja sairaana tullut Turkuun. Hän kuoli vuonna
1601 ja hänet haudattiin kirkon tilikirjojen mukaan vaatimattomasti
"med tvenne klockor". Apteekkari Erik kuoli 1610-luvulla ja
hänen jälkeensä kaupunki oli pitkän aikaa ilman apteekkia.
Turussa lääketieteen professori Elias Til-Landz
(1670—1693), Eric Achreliuksen seuraaja, oli innokas
kasvitieteilijä. Hän jopa perusti laboratorion lääkkeiden
valmistamiseksi potilaitaan varten. Hänen aikanaan Turkuun tuli
kuitenkin ensimmäinen uusien säännösten mukainen apteekki vuonna
1689. Sen apteekkari Johan Albrecht Relau
(1658—1737) valitti niukan toimeentulonsa syyksi, että
maustekauppiaiden ohella varsinkin välskäri ja sittemmin akatemian
kirurgi Brandt harjoitti kaupungissa luvatonta lääkekauppaa.
Johan Albrecht Relau (1658—1737), turkulainen apteekkari
Johan
Albrecht Relausta tuli ensimmäinen Suomessa toiminut apteekkari,
joka avasi vuonna 1689 myös yleisölle avoinna olevan apteekin
Turussa. Relau toimi apteekkarina Turussa melkein kolme
vuosikymmentä eräitä välivuosia lukuunottamatta. Hänen
apteekkitoimintansa kehittäminen kärsi sekä taloudellisista
vaikeuksista että sotavuosista.
Turussa oli ollut
lyhytaikaisesti joitakin apteekkareita jo 1550-luvulta alkaen.
Ainakin eräillä oli ollut toimintaan oikeuttanut virallinen
valtakirja, mutta kaikesta päätellen kellään ei ollut varsinaista
yleisölle avointa apteekkia. Kaupunki oli kokonaan ilman apteekkaria
melkein koko 1680-luvun ajan. Kun Turun akatemia ja hovioikeus
olivat epäonnistuneet yrityksissään saada apteekki kaupunkiin,
ryhtyi Turun ja Porin läänin maaherra Lorentz Creutz ajamaan asiaa.
Lorentz Creutz (1615 Tartto – 1. kesäkuuta 1676 Öölannin
edusta) oli suomalainen aatelismies, joka loi virkamiesuransa ennen
kaikkea vuorihallinnossa eli kaivosteollisuutta valvovassa
byrokratiassa. Myös maaherrana toiminut Creutz kaatui vuonna 1676 Öölannin meritaistelussa lippulaivansa räjähtäessä.
Maaherra
Creutz otti vuonna 1689 yhteyden Johan Albrecht Relauhun, joka
palveli apteekkarinkisällinä eräässä Tukholman apteekissa.
Hampurissa vuonna 1658 syntynyt Relau oli avioitunut Tukholmassa
tammikuussa 1689 kultaseppä Henrik Möllerin tyttären Dorothean
kanssa. Relau lupasikin muuttaa Turkuun ja perustaa sinne apteekin
omalla kustannuksellaan. Collegium medicum myönsi hänelle 2.6.1689
erioikeuskirjeen ensimmäistä Suomessa toimivaa itsenäistä
apteekkia varten. Samana vuonna myönnettiin erioikeus myös Viipurin
perustettavaa apteekkia varten.
Relaun avaama apteekki
sijaitsi Turussa aluksi Uudella Kirkkokadulla lähellä tuomiokirkkoa.
Sieltä se muutettiin muutaman vuoden kuluttua Kirkkosillan lähellä
olleeseen kaupunkitaloon, jonka maistraatti luovutti tähän
tarkoitukseen 100 kuparitaalarin vuotuisella vuokralla.
Apteekin
toiminta oli alunperin vähäistä. Suurina kuolovuosina 1695—1697
köyhyys lisääntyi ja apteekin pito kannatti entistä huonommin.
Huoneiston rappeutumisen vuoksi Relau siirsi apteekkinsa vuonna 1699
Vanhan Kirkkokadun varrella olevaan huoneistoon, jossa se oli
pitkän aikaa.
Apteekin nimi oli alunperin luultavasti "Apoteket
Salamandern". Sittemmin Relau käytti siitä nimeä "Kaupungin ja
piirikunnan apteekki".
Ensimmäisinä vuosina Relau kaikesta
päätellen hoiti apteekkiaan hyvin. Liikevaihto oli kuitenkin niin
pientä, että hän ei pystynyt pitämään varastoaan "hyvin
varustettuna, kelvollisessa järjestyksessä ja kunnollisesti
säilytettynä", kuten erioikeuskirjeessä vaadittiin.
Turun akatemian
lääketieteen professori Laurentius Braunerskjöld
(aik. Braun) valitti jo vuonna 1694 konsistorille apteekin
kehnosta toiminnasta. Hänen mielestään Relau hankki kovin hitaasti
apteekkiinsa sellaisia lääkkeitä, joita potilaiden hoidossa
tarvittiin. Braunerskjöld pyysi konsistoria valitsemaan
keskuudestaan jäsenen, joka voisi hänen kanssaan käydä tarkastamassa
apteekin. Silloin hän voisi puutteita todetessaan paremmin
velvoittaa apteekkarin hankkimaan tarvittavia lääkeaineita.
Tarkastuksessa apteekin ja sen varastojen todettiinkin olevan
heikossa kunnossa.
Relau syytti apteekin vaikeuksista
kaupungin maustekauppiaita ja varsinkin välskäri Brandtia, jotka
laitonta lääkekauppaa harjoittamalla tekivät apteekin täysin
kannattamattomaksi. Lääketieteen professorin Petrus Hielmin
mielestä asiantila olikin asetusten vastainen.
Relau toivoi
pääsevänsä akatemian suojelukseen ja Hielm teki vuonna 1706 asiasta
esityksen konsistorille, joka lähetti sitä koskevan kirjelmän
maaherralle. Apteekki otettiinkin akatemian suojelukseen, kun
terveyskollegion puheenjohtaja Urban Hjärne oli toimittanut asian
vaatimat selvitykset. Sen jälkeen apteekin nimenä oli jonkin aikaa
"Kaupungin, piirikunnan ja akatemian apteekki". Erioikeuskirjaan ei
tehty kuitenkaan mitään muutoksia.
Apteekin varastojen
puutteista esitettiin toistuvasti valituksia. Tammikuussa 1707
konsistori päätti, että Relaun apteekissa pidettäisiin tarkastus,
jonka suorittaisivat lääketieteen professori Petrus Hielm, kaksi
muuta professoria sekä kaksi edustajaa jokaisesta kaupungissa
olevasta virastosta. Siinä todettiin, että apteekki oli edelleen
puutteellisessa kunnossa ja että sen varastot olivat vanhentuneita
ja kelvottomia. Hielm ilmoitti, että hänkin oli joutunut etsimään
parempia lääkkeitä maustekauppiailta. Konsistori päätti silloin,
että apteekkarilta oli vaadittava erioikeuskirjeen mukainen takaus
toiminnasta.
Välskäri Brandt jatkoi lääkkeiden myyntiä
Turussa Relaun, kaupunginkirurgin sekä Hielmin valituksista
huolimatta. Maaherra puuttui asiaan nimittämällä Brandtin
Ahvenanmaan maakuntavälskäriksi, mutta Brandt ei välittänyt
maaherran päätöksestä eikä maistraatin muuttomääräyksestä, vaan
jatkoi toimintaansa Turussa. Kaiken lisäksi Brandt hankkiutui vuonna
1707 akatemian välskärin toimeen. Häntä pidettiinkin kokeneena
miehenä, jolla oli varastossaan tuoreita ja hyvin valmistettuja
lääkkeitä.
Relauta koskevien moitteiden kohdalla on otettava
huomioon, että hän ei ollut viranomaisten taholta kaikkea sitä
tukea, jota hänelle oli luvattu. Relau valitti asioistaan
toistuvasti myös Collegium medicumille. Erään valituksen johdosta
Collegium medicum huomautti hänelle, että se voisi paremmin pitää
hänen puoliaan, jos hän olisi suorittanut apteekkarintutkinnon.
Lopulta Relau suoritti vuonna 1708 Tukholmassa Collegium medicumille
apteekkarintutkintonsa, toimittuaan sitä ennen apteekkarina
peräti 17 vuoden ajan.
Collegium medicumin pöytäkirjaan on merkitty,
että Relaulta ei vaadittu varattomuuden vuoksi mitään
tutkintomaksua. Häntä kehotettiin kyllä suorittamaan maksu
myöhemmin, kun hänen taloudellinen tilansa olisi parempi.
Relau
pyysi vuonna 1708 Collegium medicumilta suositusta muuttaakseen
Pohjanmaalle tai muulle paikkakunnalle, koska hänen apteekkinsa
Turussa ei kannattanut maustekauppiaiden kilpailun ja muiden syiden
vuoksi. Hänen tilalleen oli ilmoittautunut Lorenz Hagaeus, joka oli
saanut suosituskirjeen arkkiatri Urban Hjärneltä.
Kenraalikuvernööri Carl Nieroth yrittikin saada aikaan, että
Collegium medicum määräisi Hagaeuksen Relaun tilalle.
Uuden
apteekkarin määräämisestä ei kuitenkaan tullut mitään.
Muuttoaikeissaan Relau oli lyönyt laimin varastojensa täydentämisen,
mistä oli haittaa varsinkin kulkutautien raivotessa. Niinpä vuoden
1710 ruttoepidemian puhjetessa ruttojuuren (Petasites ovatus)
varasto loppui heti. Kaupunkilaiset saivatkin kerätä sitä
omatoimisesti, sillä onneksi sitä kasvoi Auran rantamilla munkkien
entisen yrttitarhan paikalla.
Relau katsoi toimintansa
jatkamisen Turussa vaikeaksi siitäkin syystä, että suurin osa hänen
omaisuudestaan ja varastoistaan oli tuhoutunut tulipalossa.
Venäläisten valloittaessa Suomen vuosina 1713—1714 isonvihan aikana
Relau lähti välillä Ruotsiin. Siellä hän hoiti Tukholmassa
jonkin aikaa Suomesta siirtyneiden pakolaisten lääkehuoltoa.
Tilanteen rauhoituttua Relau palasi Turkuun ja hänen apteekkinsa oli
toiminnassa aina vuoteen 1718 saakka, jolloin hän joutui jälleen
pakenemaan venäläisten miehityksen tieltä. Maaherra Justus von
Palmenbergin kirjeessä todettiinkin, "ettei täällä [Varsinais-]
Suomessa eikä Pohjanmaalla ole yhtäkään apteekkia."
Isoviha oli suuren Pohjan sodan (1700–1721) aikainen venäläisten miehitys Suomessa vuosina 1713–1721. Se päättyi Uudenkaupungin rauhaan. Isoviha-nimitys on syntynyt vasta historioitsijoiden teksteissä – aikalaislähteissä siitä käytetään nimitystä venäläisen ylivallan aika
Välillä
Turussa ehti olla apteekkarina Nils Wasström vain lyhyen ajan, sillä
hän kuoli pian. Turun ja Porin läänin maaherra O. R. Yxkull anoi
kirjelmällään lokakuussa 1722, että Collegium medicum mahdollisimman
nopeasti määräisi Turkuun uuden apteekkarin. Hän ehdotti
sopivaksi apteekinpitäjäksi apteekkarinkisälli Jonas Synnerbergiä.
Tämä suoritti marraskuussa 1722 apteekkarintutkinnon ja sai
maaliskuussa 1723 erioikeuden perustaa apteekin Turkuun.
Otto Reinhold Yxkull (11. elokuuta 1670 Tallinna – 10. joulukuuta 1746 Turku) oli Ruotsissa aateloituun baltiansaksalaiseen Uexküllin sukuun kuulunut kenraalimajuri ja vapaaherra. Hän vaikutti Suomessa Suuren Pohjan sodan aikana karoliiniarmeijassa ja toimi myöhemmin myös Turun ja Porin läänin maaherrana
Sotilasuransa jälkeen Yxkull toimi Turun ja Porin läänin maaherrana
vuodesta 1722 lähtien aina kuolemaansa 1746 saakka. Hän osoitti
tehtävässä taitavuutta etenkin elinkeinojen kehittäjänä.[1]
Hänet aateloitiin vapaaherraksi 1730. Yxkull oli naimisissa kahdesti
saaden yhdeksän lasta, joista kahdeksan oli tyttöjä. Hänet on haudattu Turun tuomiokirkkoon.
Relau
jäi Ruotsiin ja eleli aluksi Tukholmassa. Hän sai syyskuussa 1729
erioikeuden perustaa apteekin Linköpingiin. Hanke ei kuitenkaan
toteutunut ennenkuin asiasta annettiin uusi kuninkaallinen päätös
joulukuussa 1735. Relau sai jo vuonna 1737 luvan siirtää
erioikeutensa apteekkia hoitaneelle proviisori Conrad Theodor
Rosenthalille. Relau kuoli Linköpingissä pian sen jälkeen,
2.12.1737, jolloin hän oli 79-vuotias. Hänet haudattiin
kirkkotarhassa kasvaneen puun juurelle 4.12.1737.
Parturin tarpeessa
Turussa 2-6 2014
Simo Tuomola
sunnuntai 1. kesäkuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti