Koroisten Turku

Tänään 8-8 selailemme vanhoja turkulaisia päiväkirjamerkintöjä, kas tuossa.

Turussa opiskellut Per Magnus Gyllenius kertoo 8.elokuuta 1653 päiväkirjassaan käynnistään Koroisissa piispan tyttären seurassa:

 
”Me kuljimme joen itäisellä puolella. Sen nimi on Aura ja se kulkee läpi Turun. Ja kun me tulimme siellä kylään, me annoimme soutaa itsemme joen yli. Koroisissa saimme ruokaa vanhassa piispantalossa, joka oli muinoin rakennettu pihan keskelle ja on hyvin korkea ja pullea monin suurin aukoin ja rei’in. Tämä oli ollut heidän huvimajansa, missä he olivat juoneet ja pitäneet lystiä.

Kyseisen rakennuksen jälkeen on piispan alueen raja ja Räntämäen pitäjän myöskin. Alempana saman talon luona jakautui joki kahteen osaan ja niemellä joen jakautuessa on ollut Turun kaupunki, mistä vielä on nähtävillä monia vanhoja muureja ja raunioita.”

Koroistennniemi on toiminut varhaisessa vaiheessa kaupan ja kulttuurisuhteiden keskuksena, ja siellä on säilynyt useita muinaisjäännöksiä. Itse niemellä on näkyvissä vain kirkon perustuksia sekä Aurajoen puolella piispantaloon kuuluneiden rakennusten nelikulmaisia perustuksia.

 




Mukana olleen tytön isä oli siis Turun tuolloinen piispa:
 
Aeschillus (Eskil) Petraeus (1593 Grums, Ruotsi – 27. syyskuuta 1657 Turku) oli Turun piispa vuosina 1652–1657. Ennen tätä hän oli Turun kymnaasin lehtori ja tuomiorovasti. Hän oli myös Turun akatemian ensimmäinen teologian professori ja yliopiston rehtori. Petraeus toimi valtiopäivämiehenä vuosina 1634, 1638 ja 1640. Petraeus oli ruotsalaissyntyinen, mutta hyvin perehtynyt suomen kieleen. Hän muun muassa johti Raamatun käännöskomiteaa ja julkaisi suomen kielen kieliopin Linguae Finnicae brevis institutio vuonna 1649.


Ruotsalainen ylioppilas Petrus Gyllenius käväisi siis tuolloin Koroisissa ja kirjasi päiväkirjaansa sen kuuluisan Vanhan Turun sijainneen juuri Koroisten niemellä, venäjänkielisen sanan "gorod" merkitessä aitausta ja kaupunkia.

  

sl. 1648 Petter Gyllenius Petrus Magni, Vermlandus 647. * Ölmessä 14.4.1622. Vht: talollinen Ölmen pitäjän Södra Toftassa Måns Nilsson († 1624) ja Ingeborg Torbjörsdotter. Karlstadin koulun oppilas 9.5.1636 – 5.8.1648 (testim.). Ylioppilas Turussa sl. 1648 Gullenius Petr. Magni _ 33. Stipendianomus 20.6.1649. Alimman luokan stipendiaatti kl. 1650 – kl. 1651. Respondentti 22.11.1651, pr. Eskil Petraeus U1. Keskimmäisen luokan stipendiaatti sl. 1651 – sl. 1653. Oraatio 16.3.1652. 

 

Stipendiaattiteesi 18.2.1654, pr. Nils Nycopensis U20. Oraatio 19.3.1654 (painettu 1656). Ylimmän luokan stipendiaatti kl. 1654 – sl. 1655. FK 28.3.1655. Respondentti 4.12.1655 pro gradu, pr. Abraham Thauvonius 14. FM 5.6.1656. Ylimmän luokan stipendiaatti kl. 1657 – sl. 1657. — Mariestadin koulun konrehtori 1657. Karlstadin koulun kollega 1660, matematiikan lehtori 1665. Bolstadin kirkkoherra 1669. † Bolstadissa 11.1.1675.

 
Tämä värmlantilainen ylioppilas Petrus Gyllenius, joka opiskeli. Turussa 1640- ja 1650-luvuilla tallensi päiväkirjoihinsa myös tietoja turkulaisen nuorison juhannuksen vietosta Kupittaalla ja mm. tietoja Turun tuomiokirkon kunnostuksesta 1649-1650.

Vuonna 1649 Petrus kuvaili päiväkirjaansa turkulaisen nuorison juhannuksen viettoa Kupittaalla Pyhän Johanneksen lähteellä. Gylleniuksen kertoman mukaan väki vaelsi paikalle viranomaisten kielloista ja maistraatin paikalle määräämästä vartijasta huolimatta uhraamaan, leikkimään ja kisailemaan tulien ympärille. Osattiin sitä siis olla kansalaistottelemattomia jo tuolloin.

 

 Piispa Henrik kastaa ensimmäisiä suomalaisia Kupittaan lähteellä. Robert Wilhelm Ekmanin maalaus 1850-luvulta pohjautuu perimätietoon, ei historialliseen todellisuuteen.


Kupittaan lähteestä on olemassa jo keskiaikaisia tarinoita. Sitkeä tarina kertoo, että piispa Henrik kastoi suomalaisia kristinuskoon juuri Kupittaan lähteellä tehtyään ensimmäisen ristiretkensä Suomeen 1150-luvulla. Taru juontaa juurensa siitä, että kristinuskon tultua vanhoille suomalaisille pakanallisille uhripaikoille, vaihdettiin niille uusi pyhimys.

Lähes kaikki noitaoikeudenkäynnit Turussa käytiin kansan keskuudessa harjoitettua taikuutta vastaan, mutta kyllä sitä 1600-luvulla myös Turun akatemiassa harjoitettiin magiaa.

Tällöin Kupittaalle tuli Henrik, josta taru kastamisesta on peräisin. Kupittaan lähteellä on uudesta uskosta piittaamatta uhrattu vanhoille suomalaisille jumalille vielä 1600-luvulla. Tämä tapa saatiin poistetuksi vasta maistraatin puututtua asiaan voimaperäisin ottein.

Vuonna 1649 Gylleniuksen päiväkirjan mukaan tuomiokirkkoa korjattiin touko-kesäkuussa ja alttari siirrettiin toiseen paikkaan. Sinne sijoitettiin komea Kristuksen krusifiksi ja uuteen alttarikuoreen pääsi sisään vain kirkon seinustan holvikaaresta kulkuekäytävää pitkin.

Vuotta myöhemmin kirkkoon saadaan uusi komea saarnastuoli esikuvaksi muille kirkoille, kun tilanomistaja Henrik Fleming lahjoittaa ja Michael Michaelson Balt veistää tuomiokirkolle koristeellisen saarnastuolin.

Mikael Balt, myös Michel Sigfredsson Balt (k. 1676 Oulu) oli mahdollisesti ranskalainen sisutus- ja koristetaiteilija, joka toimi myöhemmin Suomessa. Hän suunnitteli kirkkojen sisustuksia, ja oletettavasti hänen töitään ovat sittemmin palanut Turun tuomiokirkon saarnastuoli sekä Oulun ja Raahen kirkkojen saarnastuolit. Turun tuomiokirkkoon tehdyn saarnastuolin mallin mukaan valmistettiin saarnastuoleja useisiin Etelä-Suomen kirkkoihin.




 

Henrik Klaunpoika Fleming (15. elokuuta 1584, Åkersholm–7. marraskuuta 1650, Tukholma) oli suomalainen soturi ja valtiomies, syntyisin Louhisaaren kartanonherrain suvusta, Turun linnan isännän Klaus Hermaninpoika Flemingin (k. 1616) ja Elin Henriksdotter Hornin (k. 1609) poika.

Saarnastuolin pystys alkaa 11. marraskuuta ja paikalla on myös ylioppilas Petrus Gyllenius, joka kirjaa tapahtuman päiväkirjaansa. Isokokoinen Kristoforos -patsas kannattelee tuolia harteillaan ja yläkatosta koristavat pelikaanit. Korkokuvina upeassa tuolissa on evankelistoja ja apostoleja.
 
Pyhä marttyyri Kristoforos Lyykialainen (tunnetaan myös nimellä Kristoforos Jumalankantaja ja Kristoforos Kristuksenkantaja) kuoli noin vuonna 250.
 
Kristoforos on laajalti suosittu pyhimys, jota pidetään urheilijoiden, merimiesten, lautturien ja matkailijoiden suojelus­pyhimyksenä. Häntä kunnioitetaan yhtenä neljästä­toista pyhästä auttajasta. Häneltä pyydetään myös suojelusta muun muassa ukkosta, kulkutauteja, epilepsiaa, tulvia ja myrskyjä vastaan, ja hän on myös jousiampujien, opiskelijoiden, merimiesten, kirjansitojien, puutarhurien ja kuljettajien suojeluspyhimys.

Matkailijoiden suojeluspyhimyksenä Kristoforoksella oli ainoana pyhimyksenä myös oma alttaripaikkansa Tuomiokirkon ulkoseinustalla. Tuo syvennys löytyy edelleen siitä nykyisen kahvilan tasanteelta.



Koroisten niemellä
vanhassa Turussa 8-8 2014
Simo Tuomola