Kristofer Baijerilainen (26. tammikuuta 1418 – 6. tammikuuta 1448) oli Kalmarin unionin maiden unionikuningas (Tanskan ja Norjan vuosina (1440–1448) ja Ruotsin vuosina (1441–1448).
Kristofer valittiin Tanskan kuninkaaksi vuonna 1440 sen jälkeen kun tanskalaiset olivat erottaneet aiemman unionikuninkaan, Ruotsin kruunun menettäneen Eerik Pommerilaisen.
Kristofers kungliga sigill.
Ruotsia hallitsi valtionhoitajana Kaarle Knuutinpoika Bonde, jonka suostuttelemiseksi hyväksymään kuninkuutensa joutui Kristofer antamaan Kaarlelle Turun linnan ja suuria läänityksiä Suomesta. Kristofer valittiin Ruotsin kuninkaaksi ja kruunattiin Upsalan tuomiokirkossa 1441.
Luultavasti suomalaiset eivät käyttäneet oikeuttaan kuninkaanvaaliin osallistumiseen ainakaan ennen 1400-lukua. Vuonna 1436 tehdyssä ehdotuksessa unionin perussäädöksiksi tunnustettiin myös suomalaisten osallistumisoikeus Ruotsin kiintiössä: täkäläisiä edustajia olisivat olleet laamanni, yksi aatelismies, Turun pormestari ja kaksi itsenäistä talonpoikaa.
1500-talsmålning av okänd konstnär som är ifrågasatt som porträtt på Kristoffer. Texten om att det är Kristoffer och kronan ditmålade på 1600-talet.
Vuoden 1436 ehdotus unionin perussäädökseksi ei koskaan toteutunut, mutta selkeän vahvistuksen Suomen oikeus sai Kristoffer Baijerilaisen maanlaissa (1442), joka yksityiskohdissa seurasi ns. Håkanin kirjettä ja otti huomioon senkin seikan, että Suomi oli v. 1435 jaettu kahteen laamannikuntaan.
Håkan/Haakon Maununpojan kirje 15.2.1362 (suomennos julkaistu teoksessa Suomen historian dokumentteja 1, s. 40-41) totesi, että Itämaan (= suomalaisten) puuttuminen valintakokouksesta ei ollut este vaalin toimittamiselle.
Todennäköisesti piispa Magnus Olain (Maunu Tavast) oli keskeisenä henkilönä ollut ajamassa tämän Suomen oikeuden kirjaamista lakiin.
Kaarle Knuutinpojan kruunajaissaatto. Severin Falkmanin maalaus 1880-luvulta.
Karl Knutsson Bonde leaves the Castle of Vyborg in order to participate
in the election of a king in Sweden. The national romantic message of
the painting is that Finland played an important part in the political
history of Sweden.Vuonna 1448 Kaarle Knutinpoika Bonde saattoi palauttaa kuninkuutensa Suomesta tuomansa asevoiman turvin. Ei tiedetä, osallistuivatko meikäläiset varsinaiseen vaaliin, mutta piispa Magnus Olai (Maunu Tavast) osallistui ainakin kruunajaisiin Uppsalassa 29.6.1448.
Vuonna 1442 Kristofer vahvisti unionikuninkaan valtaa tasoittaneen Kristoferin maanlain, jonka mukaan kuninkaan tuli hallita valtaneuvostoa kuunnellen ja asettaa linnanherroiksi vain Ruotsissa syntyneitä. Kristofer kuoli vuonna 1448 yllättäen ilman perillisiä, mikä johti jälleen epäselvyyteen Kalmarin unionin jatkosta ja kiistoihin sen hallinnasta.
Kaarle Knuutinpojasta tuli väliaikainen valtionhoitaja vuonna 1438, kun kuningas Eerik Pommerilainen menetti otteensa Ruotsista niin sanotun Engelbrektin kapinan seurauksena. Kaarlen valtionhoitajakaudella Suomessa tapahtui Davidin kapinaksi kutsuttu talonpoikaiskapina.
Enligt en tysk historisk tidskrift på 1800-talet såg kung Kristoffer Bayraren ut så här.
Kaarle Knuutinpojan valtionhoitajakausi päättyi 1440, kun tanskalaiset vaihtoivat unionikuninkaan Eerik Pommerilaisesta tämän sisarenpoikaan Kristofer Baijerilaiseen, josta tuli myös Ruotsin kuningas.
Kaarle sai korvaukseksi vallan luovuttamisesta Kristoferille läänityksikseen muun muassa Suomen läntisiä alueita ja siirtyi aluksi pitämään hoviaan Turun linnaan. Pian Kristofer katui lupauksiaan ja painosti Kaarlea luovuttamaan Turun linnan itselleen.
Kaarle siirtyi nyt Viipurin linnaan, jossa hän piti itsenäistä, Kristoferista piittaamatonta hovia halliten suurta osaa Suomesta ja harjoittaen omaa ulkopolitiikkaa suhteessa muiden muassa Novgorodiin, Hansaliittoon ja Baltiaa hallinneeseen saksalaiseen ritarikuntaan.
Kaarle Knuutinpojalle tuon ajan Turku tuli siis melkoisen tutuksi, kun hän valtionhoitajana sai 1441 Kristofer Baijerilaisen kuninkaaksi nimittämisen myötä hallintaansa Turun linnan ja suuria läänityksiä Suomesta. Ruotsin kuninkaana Bonde vaikutti kolmeen eri otteeseen; 1448-1457, 1464-1465 ja 1467-1470.
Kaarle VIII Knuutinpoika Bonde
Kun kuningas Kristoffer Baijerilainen yllättäen kuolee 1448, suorittaa Turun piispa Maunu Tavast uuden kuninkaan kruunauksen 29. kesäkuuta. Pian kuningas muistaa jälleen Turkua ja määrää 1453, että linnaan pitää perustaa rahapaja aurtuoiden lyömistä varten. 1457 Bonde karkoitetaan Tukholmasta Danzigiin ja 1464 hänet kutsutaan takaisin kuninkaaksi.
Vuonna 1440 kuninkaaksi noussut Kristoffer Baijerilainen vahvistaa uuden maanlakinsa 2-5 1442. Samana vuonna hän ottaa Turun linnan käskytykseensä, kun käskynhaltija Kaarle Knuutinpoika Bonde lähtee keväällä Tukholmaan, ottaen mukaansa Turusta 300 ritaria ja asemiestä. Rahatalouttaan täällä pönkittääkseen Kristoffer alkaa lyödä Turun linnan rahapajassa Turun aurtuoita.
Aurtua oli vanha suomalainen hopearaha. Kalmarin unionin aikoina ruotsalaiset ja tanskalaiset riitelivät jatkuvasti keskenään. Kun heille tuli riitoja, he yrittivät saada suomalaiset puolelleen lupaamalla heille erilaisia etuja. Suomalaiset saivat esimerkiksi perustaa rahapajan Turkuun. Siellä valmistettuja hopearahoja kutsuttiin aurtuoiksi.
Kun rahanlyönti alkoi Turussa, sai Suomi ikioman kolikon. Sen arvo oli kuusi penninkiä. Suomen ulkopuolella sen latinankielinen nimi oli abo. Suomalainen nimi oli kuusinainen, ja se on tutkimusten mukaan ensimmäinen suomenkielinen nimitys rahalle. Sen lisäksi Turussa lyötiin penninkejä ja aurtuoita. Aurtua oli keskiajan arvoltaan suurin raha.
Lisa von Lübeck. Kolmimastoinen Hansan koggi 1400-luvulta.
Vuonna 1445 kuningas muistaa jälleen kaupunkia ja vahvistaa Hansan ja sen kilpailijan Hollannin privilegiot kaupankäynnissä. Turkulaiskauppiaat yrittävät käydä kauppaa myös Venäjän kanssa, mutta Hansa kieltää sen.
Vuonna 1448 Pentti ja Niilo Pentinpojat Oxenstierna nousevat valtionhoitajiksi kuningas Kristoffer Baijerilaisen yllättäen kuollessa ja Kaarle Knuutinpoika tulee uudeksi kuninkaaksi. Ruotsin uuden kuninkaan kruunauksen suorittaa 29. kesäkuuta mahtipiispamme Maunu Tavast.
Maunu II Tavast vuonna 1933 julkaistussa postimerkissä.
Magnus II Tavast, myös Magnus Olai ("Maunu Olavinpoika") (k. 9. maaliskuuta 1452 Mynämäki) oli Suomen keskiajan huomattavin katolinen piispa eli Suomen piispa. Hän toimi Suomen piispana vuosina 1412–1450.
Unionikuninkaana
Turussa 6-1 2016
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti