Jakob Tengström (4. joulukuuta 1755 Kokkola – 26. joulukuuta 1832 Turku) oli Suomen ensimmäinen arkkipiispa.
Virkaa hän hoiti piispaksi nimittämiseensä asti (1803). Tiedekunnan dekaaniksi hänet valittiin 1799. Vuosina 1803–1817 Tengström oli Turun piispa ja Turun akatemian varakansleri. Vuonna 1817 hänestä tuli Suomen arkkipiispa.
Tengström tuli ylioppilaaksi Vaasan triviaalikoulusta vuonna 1771 ja tuli opiskelemaan Turun akatemiaan, jossa hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1775. Valmistuttuaan hän palasi kotikaupunkiinsa Kokkolaan ja piti siellä yksityiskoulua kauppiaitten pojille.
Vuosina 1779–1781 hän oleskeli Tukholmassa kotiopettajana ja pääsi pääkaupungin kirjallisiin piireihin. Kirjallisuusakatemian suuren palkinnon hän oli saanut jo 1776 Vergilius-käännöksestään. Turkuun Tengström palasi syksyllä 1781. Täällä hän ystävystyi Porthanin kanssa ja avusti tämän julkaisemaa Åbo tidningar.-lehteä.
Ansiomahdollisuuksien parantamiseksi Tengström siirtyi teologiseen tiedekuntaan ja sai teologian apulaisen viran 1783. Virkaan kuului ensin Piikkiö ja sitten Maaria palkkapitäjänä. Niiden hoitamista varten Tengström vihittiin papiksi 1784.
Piikkiön prebendapastoraattia hoitaessaan Tengström oppi suomen kielen sujuvan suullisen ja kirjallisen käytön. Saarnat hän valmisti latinaksi ja käänsi ne sitten seurakunnan kielelle suomeksi ja ruotsiksi.
Kun venäläiset ottivat eteläisen Suomen haltuunsa Suomen sodan alkuvaiheissa 1808, Turun piispa Tengström ja Porvoon piispa Zacharias Cygnaeus tulivat nopeasti siihen tulokseen, että Suomesta tulisi osa Venäjää. Tämän jälkeen Tengström tähtäsi toiminnassaan siihen, että Suomessa sopeuduttaisiin uuteen tilanteeseen ja venäläisten näkemyksiin mahdollisimman nopeasti.
Venäläisten saavuttua Turkuun Tengström kävi venäläisten ylipäällikön luona tervehdyskäynnillä. Puheessaan hän lausui ilonsa sen johdosta, että keisari oli luvannut säilyttää Suomessa luterilaisen uskon ja perinnäisen kirkollisen järjestyksen.
23. maaliskuuta 1808 venäläisten ylipäällikkö F.W.Buxhoevden saapui Turkuun ja miehityshallinto alkoi. Turkulaiset joutuivat piispa Jakob Tengströmin johdolla vannomaan uskollisuudenvalan keisarille.
Kreivi Friedrich Wilhelm von Buxhoevden, (1750–1811) oli venäläinen sotapäällikkö. Venäläisten valloitettua Suomen hän johti maan hallintoa.
Tengström lähetti myös hiippakuntansa papistolle kiertokirjeen, jossa hän kehotti rauhallisuuteen sekä myötämielisyyteen uutta esivaltaa kohtaan. Piispan asenne pantiin venäläisten keskuudessa merkille, ja hän oli jatkossa keisarin neuvonantaja Suomen politiikkaa ja kulttuuria koskevissa asioissa. Toukokuussa Tengström ja Cygnaeus vannoivat uskollisuudenvalan keisarille.
Venäläiset arvostivat Tengströmin toimintaa, ja hän sai jo ennen uskollisuudenvalan vannomista Pyhän Annan suurristin. Keisari myös ilmoitti ottavansa Turun akatemian erityiseen suojelukseensa, ja vuonna 1811 akatemia sai uuden menosäännön, joka merkitsi sen toiminnan merkittävää laajentumista.
Tengström oli keskeisesti mukana Porvoon maapäivien valmisteluissa. Maapäivillä hän toimi pappissäädyn puheenjohtajana ja johti komiteaa, joka laati ehdotuksen Suomen ylimmän hallinnon järjestämisestä.
Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo, 31. tammikuuta 1776. Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo (”Erään turkulaisen seuran julkaisemia lehtiä”) oli Suomen ensimmäinen sanomalehti.
Kun Tengström palasi Turkuun, hän pääsi Porthanin piiriin ja siten kirjallisen elämän keskukseen. Tengström avusti Åbo Tidningar -lehteä, oli sen päätoimittajana 1791–1793 ja julkaisi lehdessä senkin jälkeen muun muassa oodeja, opetusrunoja, epigrammeja, seuralauluja ja virsiä. Runojen lisäksi hän julkaisi lehdessä asiatekstejä, muun muassa Turun kaupungin historiaa käsittelevän kirjoitussarjan, joka julkaistiin vuosina 1782–1783.
Venäjän vallassa
Turussa 29-1 2016
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti