Maallinen viisaus

Eilen 20-6 muistelimme Jaakko Juteinia hänen kuolinpäivänään vuodelta 1855. Jacob Judén oli Hattulan poikia, kirjailija ja suuri suomalaisuuden julistaja.

1855 – Jacob Judén (”Jaakko Juteini”), suomalainen kirjailija (s. 1781)
 

Jaakko Juteini (14. heinäkuuta 1781 Hattula – 20. kesäkuuta 1855 Viipuri), syntymänimeltään Jaakko Heikinpoika ja viralliselta nimeltään Jacob Judén, oli suomalainen kirjailija ja valistusmies. Hän oli suomenkielisen kansallisromanttisen kaunokirjallisuuden uranuurtaja, joka korosti teoksissaan Suomen kansaa ja suomen kieltä.

 

12-vuotiaana Jaakko Juteini lähetettiin Hämeenlinnan triviaalikouluun, jossa hänen nimensä muutettiin muotoon Jacob Judén. Seitsemän vuotta triviaalikoulussa opiskeltuaan Juteini siirtyi Turun katedraalikouluun, jossa hän suoritti ylioppilastutkinnon. Sen jälkeen Juteini aloitti opintonsa Turun akatemiassa. Hän luki aluksi teologiaa, luopui siitä sitten, mutta jatkoi humanistisia opintoja.

Hän pääsi Turun katedraalikoulusta ylioppilaaksi ja kirjautui Turun akatemiaan, mutta piankos häntä jo syytettiin vääräoppisuudesta, eivätkä hänen poliittisetkaan näkemyksensä päättäjiä miellyttäneet. Miehen teos Anteckningar määrättiin takavarikkoon ja kirjat poltettiin roviolla 1829.

 

Akatemiasta Juteini ei koskaan valmistunut, vaan erosi siitä vuonna 1810 tutkintoa suorittamatta. Samana vuonna hän julkaisi esikoisteoksensa Kirjoituksia Jak. Juteinilda, joka sisälsi runoja.

Julkaisu oli tarkoitettu edistämään kirjoittajan mahdollisuuksia hallituskonsiljin kielenkääntäjän viran haussa. Siitä ei kuitenkaan ollut iloa, sillä Juteinin oikeinkirjoitus koettiin liian radikaaliksi, eivätkä hänen poliittiset näkemyksensäkään miellyttäneet päättäjiä. Tutkinnon puuttuminen oli myös haitta.

Vuonna 1813 Juteini asettui asumaan Viipuriin, jonne Anders Cedervaller perusti vuonna 1814 kirjapainon, mikä oli Juteinin kirjailijanuralle onnenpotku. Juteini julkaisi vuosina 1816–1827 kymmeniä kirjoja ja runovihkoja, joista suurimman osan suomeksi. Mukana oli runoja, näytelmiä, proosaa, tieteellisiä kirjoituksia, sananlaskuja ja vitsejä.


Vuosi 1827 oli Juteinille raskas: häntä vastaan nostettiin syyte kirjasta Anteckningar af Tankar uti Varianta Ämnen. Syytteen mukaan Juteini esitti kirjassa vääräoppisia ajatuksia. Oikeus totesi hänet syylliseksi uskontunnustuksen ja evankelisen opin vastaisiin väitteisiin, ja teoksen koko painos määrättiin takavarikoitavaksi.
 


Takavarikoidut kirjat poltettiin roviolla vuonna 1829, ja Juteini joutui maksamaan sakkoja. Ylemmissä oikeusasteissa tuomio myöhemmin kumottiin, mutta Juteini ei enää julkaissut kirjoja. Nimimerkeillä tai nimettömänä hän tosin lähetti kirjoituksiaan ja runojaan lehtiin.


Juteini jatkoi työtään Viipurin maistraatin sihteerinä vuoteen 1840, jolloin jäi eläkkeelle, ja sai Viipurin kauppiaskunnalta huomattavan rahalahjoituksen. Juteinin arvostus oli vuosien aikana kasvanut, ja yliopiston 200-vuotisjuhlan yhteydessä hänelle myönnettiin kunniatohtorin arvo, tosin lähinnä hänen ruotsinkielisistä teoksistaan.



Juteinia kohtaan tunnettu arvonanto kasvoi hänen vanhuudenvuosinaan suuresti, ja myös hänen tekonsa suomen kielen hyväksi tunnustettiin. Juteini asui Viipurissa kuolinvuoteensa 1855 asti. Hänen haudalleen Ristimäen hautausmaalle pystytettiin näyttävä musta hautakivi, johon kaiverrettiin kunnioittavat sanat ”Tässä lepää maallisen viisauden tohtori Jaakko Juteini”.


Hautakivellä teksti: Tässä lepää maallisen viisauden tohtori Jaakko Juteini.



Miehen Laulu Suomesta on kaikille tuttua kamaa:

Arvon mekin ansaitsemme

Suomen maassa suuressa,

vaikk’ei riennä riemuksemme

laiho miesten maatessa;

leipä kasvaa kyntäjälle,

onni työnsä täyttäjälle.

Viisaudessa mukana
Turussa 20-6 2017
Simo Tuomola