Piankos Miltopaeus piirtyi historiaan myös esiintymällä teräväkielisenä ylimääräisenä opponenttina eräässä väitöstilaisuudessa 28.4.1666 aiheuttaen Turun akateemisessa yhteisössä vaaralliseksi paisuneen kiistan, johon sekaantui joukko ylioppilaita ja jossa monien kuulustelujen jälkeen sovinto saatiin aikaan vasta akatemian kanslerin kreivi Per Brahen puututtua asiaa.
Per Abrahamsson (Pietari Abrahaminpoika) Brahe nuorempi (18. helmikuuta 1602 Rydboholm, Ruotsi – 12. syyskuuta 1680 Bogesund, Ruotsi) oli ruotsalainen valtiomies, sotilas, kreivi ja Suomen kenraalikuvernööri, joka 1600-luvulla kehitti ja uudisti Suomea merkittävästi. Brahe muistetaan erityisesti toiminnastaan Suomen kenraalikuvernöörinä Turussa vuosina 1637–1640 ja 1648–1654.
Katsotaanpas kiistaa vähän tarkemmin, kun sen toisena osapuolena on Pietari Brahen suosikki, teologian tohtori Petrus Erici Bång. Turun akatemian kansleri kreivi Per Brahe oli huomannut ruotsalaisen Bångin kyvyt, ja tämä pääsi aloittamaan suotuisissa merkeissä virkauransa Turussa.
Bångin taistelevaa kirkkoa käsittelevä (De ecclesia militante in genere) väitöskirja teologian tohtorin arvoa varten (respondenttina Växjön hiippakunnan piispan Johannes Benedicti Baaziuksen poika ja Uppsalan arkkipiispan Johannes Johannis Baaziuksen veli Magnus Johannis Baaz, K ylioppilaana 1666 jälkeen) aiheutti Turun akateemisessa yhteisössä vakavan selkkauksen.
Tuon selkkauksen aiheutti juuri kaunopuheisuuden professori Martinus Aeschilli Miltopaeus esiintymällä väitöstilaisuudessa 28.4.1666 ylimääräisenä opponenttina ja arvostelemalla teräväkielisesti ja jyrkästi kirjan teesejä. Bång koki joutuneensa pahasti nolatuksi ylioppilaiden silmissä ja aloitti seuraavana päivänä vastahyökkäyksen leimaamalla Miltopaeuksen filosofian ”typeräksi ja sairaaksi”.
Kiista laajeni vaarallisesti ja siihen osallistuivat aktiivisesti myös ylioppilaat, jotka voimakkaasti tukivat syntyperäistä turkulaista opettajaansa Miltopaeusta ruotsalaista Bångia vastaan ja pysyivät sitkeästi ja rohkeasti hänen puolellaan ja myöhemmissä kuulusteluissa taipumattomina.
”Heinäkuun alkuun mennessä konsistori ei ollut onnistunut saamaan riidan osapuolia sovintoon, jolloin asia ilmoitettiin kanslerille. Brahen määrättyä sovinnon tehtäväksi riitelijät suostuivat vihdoin elokuussa lyömään kättä konsistorin läsnäollessa. – – Syksyn kuluessa käytiin jälkiselvittely, kuulusteltiin kiistaan osallistuneet ylioppilaat.”
Miltopaeus oli syntyään turkulaisia ( 8-11 1631) ja hänen isänsä oli kaupungin porvari Eskil Ruskeapää, äitinsä Elina Jaakontytär. Koulunsa hän myös kävi Turussa.
Ylioppilas (Aboensis) Turussa 1647/48; anoi stipendiä 24.10.1649; stipendiaatti kevätlukukausi 1650 – syyslukukausi 1655, kevätlukukausi 1657 – kevätlukukausi 1659; respondentti pro exercitio 26.2. ja pro gradu 27.4.1653; filosofian maisteri 3.5.1653. Miltopaeus hankki opiskeluaikanaan elatuksensa kotiopettajana.
Turun akatemian kirjapainon oikolukija (corrector) 14.3.1655; akatemian konsistorin sihteeri (notaari) ja filosofisen tiedekunnan apulainen 9.9.1658; kaunopuheisuuden professori 16.8.1660 ja samalla Turun papiston apulainen ja tuomiokapitulin jäsen; turkulaisen osakunnan (natio aboensis) inspehtori 1665 ja myös Turun eteläpuolisen osakunnan (natio australis) inspehtori 1668; Turun akatemian rehtori 1671–1672, preeses 1661–1679 (42 väitöskirjaa); prebendaseurakuntansa Piikkiön kirkkoherra kesäkuussa 1671.
Julkaisi mm. oppikirjan Synopsis grammaticae latinae (Turku 1677), 18 hautajais- ja jäähyväiskirjoitusta sekä -runoa (1652–1678), 13 hääonnittelurunoa yms. (1652–1674), 6 akateemista onnittelurunoa, -puhetta yms. (1649–1675) ja kutsuja akateemisiin puhetilaisuuksiin 14 kertaa (1660–1679); julkaisuista kaksi painettiin Tukholmassa, muut kaikki Turussa. Väitöskirjan gratulaatio (grat. diss.) Turku 1650–1679 (61 kertaa); väitöskirjan dedikaatio (ded. diss.) Turku 1672–1677 (7 kertaa); oraation gratulaatio (grat. or.) Turku 5.11.1667.
Osallistui pappissäädyn edusmiehenä Turun maakuntakokoukseen 1676, kun Suomen maapäivät kokoontuivat kuninkaan käskystä Turkuun 26. elokuuta. Mukana oli 13 aatelismiestä, 21 pappia, 10 porvaria ja 15 talonpoikaa. Elokuun 31. kokous teki uhrautuvia päätöksiä veronkannosta ja väenotosta maassa, mm. papiston antaessa hiippakunnasta lisää 165 ratsumiestä.
Miltopaeus kuoli Turussa 9-6 1679 ja haudattiin tuomiokirkkoon 12-10.
Kieliriitailussa mukana
Suomen Turussa 16-8 2017
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti