Tänään
15-8 tulee kuluneeksi tasavuosia turkulaisen kemistin Johan Gadolinin
kuolemasta Mynämäellä 1852. Hän löysi alkuaineista yttriumin Y ja antoi
nimensä myöhemmin löydetylle alkuaine gadoliniumille Gd. Gadolinin ja
hänen laboratorionsa muistolaatta löytyy Turussa siitä Kaskenahteen
päältä.
1852 – Johan Gadolin, suomalainen kemisti, fyysikko ja mineralogi (s. 1760)
Johan Gadolinin syntymästä 200 vuotta Suomen vuoden 1960 juhlapostimerkissä.
Johan Gadolin (5. kesäkuuta 1760 – 15. elokuuta 1852) oli suomalainen kemisti, fyysikko ja mineralogi. Gadolin löysi alkuaine yttriumin vuonna 1794, ja laajemmin hänen työnsä johti harvinaisten maametallien eli lantanoidien
löytämiseen.
Johan Gadolinin isä Jakob Gadolin oli Turun Akatemian astronomian ja fysiikan professori, sittemmin teologian professori ja Turun piispa.
Kun
professori Johan Gadolin meni vuonna 1794 naimisiin Hedvig Magdalena
Thielemanin kanssa, lahjoitti morsiamen isäpuoli sotakomissaari Algot
Björkbom nuorelle parille talon osoitteesta Luostarikortteli 44. Gadolin
laajensi omistuksiaan alueella saman tien ostamalla postitarkastaja
Erik Johan Alleenin perikunnalta itselleen Vartiovuoren rinteellä
sijainneet pellot.
Gadolinilla
oli tuolloin omistuksia myös mm. tupakkatehtaassa, viinanpolttimossa ja
olutpanimossa, joten pelloille oli myös hyötykäyttöä humalan,
tupakanlehtien ja mausteiden viljelyksessä. Gadolin istutti alueelle
myös runsaasti puita ja teetti sinne leveitä puutarhakäytäviä.
Kaikkiaan
Gadolinin omistama alue, jolla oli myös oma elintärkeä kaivonsa,
käsitti 8,5 tynnyrinalaa, yhden tynnyrinalan, jolle tynnyrillinen viljaa
kylvettiin, vastatessa noin 0,5 hehtaaria. Aika iso puutarha siis,
rajoittuen nykyisen Kaskenkadun, Sirkkalankadun ja Vartiovuorenkadun
välille.
Vuonna
1812 alueen omenapuiden lukumäärä ylsi kolmeensataan ja kirsikkapuiden
kahteensataan. Yksi Suomen suurimmista hedelmätarhoista sijaitsi silloin
siis Turussa Kaskenmäen laella, jonne Gadolin pystytti lankonsa kanssa
myös kemiallisen laboratorionsa, jossa valmistettiin mm. maalarinvärejä
ja keinotekoista mineraalivettä.
Vuonna
1811 Gadolin aikoi myydä laboratorionsa puutarhoineen kaikkineen Turun
akatemialle 10000 hopearuplalla ja laboratoriosta suunniteltiin
teknologian instituuttia hyödyntämään maan teollisuutta. Hanke kuitenkin
hautautui ja vuonna 1816 Gadolin lopulta myi puutarhansa 4000
hopearuplalla. Ostajana oli apteekkari Henrik Johan Kjöllerfeldt, jolla
oli kaupungissa tuolloin jo omakin puutarhansa lääkekasveille.
Lopulta
apteekkari vuokrasi alueen puistoksi ja vuonna 1819 sotakamreeri Pehr
Magnus Lewison perusti paikalle Surutoin huvipuiston keinuineen ja
karuselleineen. Laboratorioon pystytettiin tuolloin olutpanimo. Vuonna
1821 tilan hyvin vakuutettu päärakennus sattui palamaan ja apteekkari
myi lopulta kiinteistönsä.
Vuonna
1822 oluenpanija Pehr Lundberg hankki Gadolinin puutarhan
omistukseensa. Ravintolaoikeuksia Lundberg haki alueelle vuonna 1824 ja
ne myös myönnettiin maaliskuun alusta elokuun loppuun.
Surutoin-huvipuiston kukoistuskausi sattuukin juuri vuosiin 1824-1826.
Lundbergin
osalta toiminta päätyi konkursiin vuonna 1825, mutta konkurssihallinto
vuokrasi alueen uudelleen Lewisonille, joka siirsi Ruissaloon
perustamansa Manillan huvipuiston toiminnat ja laitteet
Surutoin-alueelle Kaskenmäelle. Toiminta alkoi vapun päivänä vuonna
1826.
Gadolin
esitti muun muassa käsityö- ja manufaktuurikoulujen perustamista
maahan. Tämä oli ensi askel teknisen opetuksen aloittamiseksi
Suomessa.
Syyskuussa
konkurssihallinto piti julkisen huutokaupan, jossa puutarhan perustaja
ja ensimmäinen omistaja Johan Gadolin huusi alueen itselleen takaisin
huimaan 13500 ruplan hintaan, lainaten osan rahoista Akatemialta.
Turun
palon jälkeen 1827 puutarhaan perustettiin joukkoruokintapaikka hätään
joutuneille kaupunkilaisille. Palon jälkeinen ruutukaava koitui lopulta
puutarhan kohtaloksi kaupungin pakkolunastaessa alueen 19000 ruplalla
tonttimaaksi.
Gadolinin laboratoriorakennukseen
suunniteltiin köyhäintaloa, mutta lopulta sinne perustettiin vuonna
1833 kuumesairaala. Kun Suruttoman kukkivat hedelmäpuut lopulta
hävitettiin suuren kohun saattelemana, puhuttiin jo silloin
barbaarisesta kaupunginhallinnosta.
Turkuseura
on esittänyt laboratorion palauttamista alkuperäiseen asuunsa.
Luostarinkatu 5:ssä säästynyt talo saisi näin 1700-luvun lopun asunsa ja
sisustettaisiin vanhoin laboratoriovälinein ja Gadolinin työtä
kunnioittavin tiedoin.
Suruttomasti
Turussa 15-8 2021
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti