Tällä päivämäärällä 15-9
1957 –
Suomen markka devalvoitiin 39 %
että milloinkas nähdään eka euron devalvointi ...
Tällä päivämäärällä 11-10 koettiin Suomessa myös kummia 1967:
1967 –
Suomen markka devalvoitiin 31,25 %.
Tänään
11-10-08 tulee kuluneeksi tasavuosia sellaisesta talouskriisin
hetkestä vuonna 1967, jolloin Suomen markka devalvoitiin 31,25 %:lla.
Vanhempi väki muistaa tietenkin sellaisenkin uudenvuodenpäivän vuonna
1946, jolloin maamme setelikanta leikattiin kokonaan keskeltä kahtia
setelin arvo puolittaen. Ainahan kansa nämä taloushuolet on
selkänahastaan saanut maksaa.
Yhden markan seteli vuodelta 1860.
Niin,
Suomen markka, se oli se maamme oma rahayksikkö vuosina 1860-2002. Ja
meillä Turussa tuo historiallinen muisti on vieläkin pidempi Suomen
markan suhteen, kirjoitin siitä joskus BREAKING NEWS -blogiini
http://tuomola.blogspot.com seuraavasti:plootu ratkaisee
siitä
puhe mistä puute, eli rahasta. seteliraha on vanha kiinalainen
keksintö jostain ajalta 650 eaa, mutta euroopan ensimmäiset setelit
painettiin ruotsi-suomessa 1661. rahat laski liikkeelle palmstruchin
pankki tukholmassa 16.7.1661 ja ne olivat voimassa vuoteen 1664 saakka.
silloin
alettiin jälleen lyödä kupariplootuja, joista suurin 10 taalarin raha
painoi lähes 20 kiloa. turun markka ilmestyi asiakirjoihin jo vuonna
1409. linnan rahapajassa lyötiin kolmenlaisia hopearahoja; turun
aurtuoita, kuuden penningin aboa ja neljän penningin kolikkoa. kymmenen
turun markkaa vastasi yhtä painomarkkaa eli 210.6 grammaa hopeaa.
Kun eräänä kesänä seikkailin pitkin ja poikin Tukholman museoita, eksyin
myös Kuninkaalliseen rahakabinettiin, jossa sai ihan oikeasti koettaa
miltä tuntuu nostella tuollaista maailman suurinta "kolikkoa".
Kuningatar Kristiinan aikana 1644 leimattu 10 taalarin kuparilaatta
painoi 19,72 kiloa ja oli ulkoisilta mitoiltaan 33 x 62,5 cm.
Eipä
siis ihme, että kevyempi seteliversio oli se tulevaisuuden raha.
Niitä Euroopan ensimmäisiä pankkiseteleitä vuodelta 1661 ei taida olla
enää yhtään jäljellä, seuraavan vuoden painostakin vain muutama
harvinaisuus. Jokin niistä oli esillä myös tässä näyttelyssä. Ja
huonosti kävi pankille jo silloin, Palmstruchin konkurssi tuli 1667 kun
liikkeelle laskettuja seteleitä vastaavaa kuparimäärää ei enää
tarvittaessa löytynytkään kassaholveista.
Suomi anoi lupaa omalle rahalleen ja sai sen 4. huhtikuuta 1860.
Markka
otettiin samana vuonna käyttöön, alustavalta arvoltaan
neljäsosarupla. Nimeä ei tuolloin käytetty missään muualla, ja nimi
valittiinkin kilpailulla.
Muita ehdotuksia olivat muun muassa
sataikko, omena ja suomo. Nimi tulee perinteisestä hopean ja kullan painon yksiköstä, arvoltaan 8
troy-unssia (1 troy-unssi = noin 31
grammaa). Markka sidottiin hopeakantaan
1865 – ilman Venäjän ruplaa. Tällöin
naula hopeaa vastasi arvoltaan 94,48 markkaa.
Autonomisessa Suomessa vuosina 1864–1915 käytössä ollut
hopeamarkka. Tunnuspuolella kuvattuna Venäjän kaksipäinen kotka, jonka sydänvaakunassa
Suomen vaakunaleijona.
Suomen
kielen sana raha on merkinnyt alun perin vaihdon välineenä turkista,
lähinnä oravannahkaa. Maksumetalleilla kauppaa käytiin täällä
kuitenkin jo rautakaudella ja vanhimmat rahalöydöt Suomessa ovat
peräisin roomalaiselta rautakaudelta sekä 400-luvulta, jolloin täällä
esiintyi mm. varhaisbysanttilaisia soliduksia, kultaisia ja hopeisia
kolikoita.
Rooman viimeinen keisari
Romulus Augustulus soliduksessa. Taustalla
Victoria.
Enimmät
esihistorialliset rahalöydöt Suomessa ovat kuitenkin viikinkinki- ja
ristiretkien ajalta ja viikingeiltä ovat peräisin myös suomen kielen
sanat "rikkoa rahaa" ja "pankki". Sopiva raha piti murtaa isommasta
laatasta ja pankki taas oli alunperin viikinkiveneen penkki, jonne
soturi saaliinsa reissulla säilöi.
Ensimmäisiä
kertoja Suomessa lyötiin kolikkoja jo rautakaudella ulkolaisten
rahojen kopioina. Pian veroja keräävä kuningas kuitenkin keksi, että
verot on kätevämpi maksaa rahalla kuin luonteistuotteilla ja kolikoiden
tekoon tarvittiin oikea rahapaja, jollainen piti perustettaman Turun
linnan suojiin.
Historia kertoo:
Turussa
toimi rahapaja 1400- ja 1500-luvulla. Perustamisvuotta ei tiedetä,
mutta todennäköisimpänä ajankohtana on pidetty noin vuotta 1410. Syynä
rahapajan perustamiselle oli se, että unionihallitus pyrki keräämään
verot rahana luonnontuotteiden sijaan. Turussa lyöttivät rahaa muun
muassa Eerik Pommerilainen, Kristoffer Baijerilainen, Kaarle
Knuutinpoika, Sten Sture vanhempi ja Kustaa Vaasa.
Aurtua oli vanha suomalainen hopearaha. Kalmarin unionin
aikoina ruotsalaiset ja tanskalaiset riitelivät jatkuvasti keskenään.
Kun heille tuli riitoja, he yrittivät saada suomalaiset puolelleen
lupaamalla heille erilaisia etuja. Suomalaiset saivat esimerkiksi
perustaa rahapajan Turkuun. Siellä valmistettuja hopearahoja kutsuttiin
aurtuoiksi.
Turussa valmistettiin penninkejä eli ns. aboja
sekä aurtuoita ja markkoja. Rahapajan toiminta ei ollut yhtämittaista
ja sen toiminta loppui vuonna 1558. Tämän jälkeen raha tuotiin
Ruotsista ja kesti kolme vuosisataa, ennen kuin sitä jälleen alettiin
lyödä Suomessa.
Kyllä,
kyllä. Ensimmäinen maininta Turun markasta kirjataan vuonna 1409.
Hopeinen markka on 8 äyriä, äyri 3 äyrityistä ja äyrityinen 8 penninkiä.
Painossa mitattuna Turun markka oli 210,6 grammaa hopeaa. Vuonna 1412
Turun rahapajassa lyötiin hopeasta kolmenlaisia rahoja; Turun
aurtuoita, kuuden penningin aboa ja neljän penningin rahoja.
Mutta,
mutta. Kun Turun linnaa vuosina 1324-26 isännöi tuolloin 8-vuotiaan
kuningas Maunu Eerikinpojan drotsi Matias Kettilmundinpoika, oli hovin
palvelluskunnassa mukana jo myös rahanlyöjä. Tuskin mies toimettomana
pyöri, varmaan teki ainakin kopioita ulkomaan ihmeistä, ellei Matias
sitten lyönyt Turussa sitten jo tuolloin aivan omia killinkejään, niitä
mahdollisesti Suomen historian ensimmäisiä. Mene ja tiedä.
Ja ainahan
rahalla ottajia on ollut; 1328 Turussa vierailee ensimmäistä kertaa
paavin veronkataja. Paavina toimi tuolloin Johannes XXII Jacques
d'Euse.
Että noin vanha keksintö, eikä sitä vieläkään kaikille riitä.
Köyhäilyä
Turussa 15-9 2013
Simo Tuomola
Kuukauden raha
Joulukuu 2008
Suomen harvinaisin raha
|
1. Eerik Pommerilaisen 6 penningin raha, lyöty Turussa
n. 1410. Raha on löydetty Hämeen linnasta. Myöhempiä Turun rahoja on
useista löydöistä, mutta lähes kaikki niiden tyypit ovat hyvin
harvinaisia. Tätä tyyppiä tunnetaan vain yksi kappale. Läpimitta 17 mm.
2. Kaarle Knuutinpoika Bonden aurto, lyöty Turussa.
Kaarle Knuutinpoika hallitsi vuosina 1448–1470 kolmeen eri otteeseen.
Turun rahat lienee lyöty v:n 1453 jälkeen. Niissä on etusivulla Turkua
tarkoittava A-kirjain sijoitettuna Bonde-suvun vaakunasta lainattuun
veneeseen. Tämä rahatyyppi on vähemmän harvinainen kuin muut Turun rahat
– saattaa olla, että Turussa lyötiin tuolloin enemmän rahaa kuin
Tukholmassa. Läpimitta 20 mm. (Klikkaa kuvat suuremmiksi).
|
Otsikon sanavalinta lienee hyväksyttävissä, kun kyseessä on Turussa
1400-luvun alussa valmistettu rahatyyppi, jota tunnetaan yksi ainoa
kappale. Raha löydettiin Hämeen linnan tutkimuksissa 1957. Se tuli
esille lattiantäytteestä päälinnan toisessa kerroksessa.
Ruotsin valtakunnassa lyötiin Eerik Pommerilaisen (1396–1439)
hallituskaudella rahaa useissa kaupungeissa. Julkaistessaan Hämeen
linnasta löydetyn rahan (kuva 1) Pekka Sarvas määritteli sen
nimellisarvoksi 6 penninkiä ja ajoitti sen Turun rahanlyönnin
varhaisimpaan vaiheeseen. Turun rahat mainitaan 1400-luvulla useissa
lähteissä, mutta rahapajan omat asiakirjat eivät ole säilyneet eikä
rahanlyönnin alkamista voida tarkkaan ajoittaa. Nykyisen käsityksen
mukaan se lienee alkanut vuoden 1410 tienoilla tai hieman aikaisemmin.
Linnasta löydetyn rahan lyöntipaikka ilmenee sen takasivun
kirjoituksesta MONETA ABOEN[SIS], ”Turun raha”, ja sen alkuperään
viittaa myös kookas A-kirjain, joka edelleenkin on Turun vaakunassa.
Kirjain voidaan tulkita myös ns. Maria-monogrammiksi eli yhdistelmäksi
AM (Ave Maria). Etusivulla rahassa on kirjoitus ERICVS REX, ”Eerik
kuningas", ja kookas kruunu, jonka alla on kuninkaan nimikirjain E.
Varhemmin keskiajalla Ruotsin ainoa rahayksikkö oli ollut penningiksi
sanottu pieni hopearaha, mutta vuoden 1370 tienoilla käyttöön tuli 8
penningin arvoinen aurto eli aurtua. Liivinmaalla (nyk. Viro ja Latvia)
lyötiin saman rahatyypin hieman kevyempää versiota nimeltä artig.
Se vastasi Ruotsin rahassa vain 6 penninkiä. Liivinmaan artigit olivat
yleisessä käytössä Etelä- ja Itä-Suomessa, ja siksi saivat myös Turun
ensimmäiset rahat tämän arvon. Pian Turussa kuitenkin alettiin lyödä
tavanomaisia 8 penningin aurtoja (kuva 2).
Keskiajan historiallisissa lähteissä Turun vanhimmat rahat esiintyvät nimellä abo. Niillä näyttää kuitenkin olleen myös suomenkielinen nimi, kuusinainen,
joka löytyy Mikael Agricolan suomentamasta Uudesta testamentista
(1548). Kun Johanneksen evankeliumissa (12:4–5) mainitaan muuan
rahasumma, Agricola on lisännyt reunahuomautuksen, jonka mukaan kyseiset
rahat olivat lähes yhtä arvokkaita kuin ”nyt meille wisi Cusinaista taicka 30 Piente penningite”.
Kuusinainen oli näin ollen 6 penninkiä. Vaikka rahaolot olivat
1500-luvun puolivälissä jo erilaiset kuin 1400-luvun alussa, on Pekka
Sarvas pitänyt hyvin todennäköisenä, että nimitystä kuusinainen
käytettiin jo Turun rahapajan ensimmäisistä kuuden penningin rahoista.
Se on kaikesta päätellen Suomen vanhin omakielinen rahayksikön nimi.
Kirjallisuutta:
Sarvas, Pekka, ”Rahoista Suomessa Kalmarin unionin aikana – Om mynten i Finland under Kalmarunionens tid”, Pohjolan suurvalta ja heräävä leijona. Näyttelyluettelo, Turun maakuntamuseo, Turku 1997.
- ”Mikä kumman kuusinainen?”, Numismaattinen Aikakauslehti 1995:1.
- ”Ein neuer zweiseitiger Münztyp des Königs Erich von Pommern in Turku (Åbo)”, Nordisk Numismatisk Årsskrift 1981.
Tuukka Talvio, Raha Suomessa ennen euroa. Museovirasto, Helsinki 2002.
|
|
|
|
|
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti