perjantai 26. syyskuuta 2014

Turcuhun

Tänään 27-9 tulee kuluneeksi tasavuosia Turun akatemian ensimmäisen rehtorin Turun piispa Aeschillus Petraeuksen kuolemasta 1657.

Aeschillus (Eskil) Petraeus (1593 Grums, Ruotsi27. syyskuuta 1657 Turku) oli Turun piispa vuosina 16521657. Ennen tätä hän oli Turun kymnaasin lehtori ja tuomiorovasti. Hän oli myös Turun akatemian ensimmäinen teologian professori ja yliopiston ensimmäinen rehtori. Petraeus toimi valtiopäivämiehenä vuosina 1634, 1638 ja 1640.



Petraeus oli ruotsalaissyntyinen, mutta hyvin perehtynyt suomen kieleen. Hän muun muassa johti Raamatun käännöskomiteaa ja julkaisi suomen kielen kieliopin Linguae Finnicae brevis institutio vuonna 1649. Kirja painetaan Turussa. Uransa aikana häneltä ilmestyi kaikkiaan 169 väitöskirjaa.





Etukansi

 Linguae finnicae brevis institutio (1649) ja ensimmäisen suomalaisen Raamatun, Biblian, nimilehti, 1642

Sothebyn huutokaupasta Lontoosta 2008 onnistuttiin hankkimaan Suomeen nidos, jossa on Petraueksen suomen kielioppi Linguae finnicae brevis institutio (1649), Laurentius Petrin piispainkronikka Synopsis chronologiae finnonicae (vuoden 1671 laitoksena) ja näiden välissä lyhyt latinankielinen kieliopillinen käsikirjoitus, jonka otsikkona on Rudimenta linguae finnicae breviter delineata. Sen kirjoittajaa tai kirjoitusvuotta ei käsikirjoitukseen ole merkitty.

Artikkelin kirjoittajat esittelevät käsikirjoituksen, vertailevat sen rakennetta vanhimpiin tunnettuihin suomen kielioppeihin (Petrauksen ohessa etenkin Martiniuksen kielioppiin Hodegus Finnicus, Eller Finsk Wägwijsare 1689) ja käsikirjoituksessa kuvatun suomen kielen piirteitä vanhaan kirjasuomeen ja murteisiin työn iän ja alkuperän selvittämiseksi. Käsialaa ja latinan kielen piirteitä tässä artikkelissa ei sen sijaan analysoida.



Suomen kielen vanhimmaksi arvioitu kielioppi Rudimenta.
 


Rudimenta käsittää 24 numeroimatonta tekstisivua. Käsikirjoituksen alussa kielen kuvaus jaetaan viiteen jaksoon: Nomenclatura, Orthographia, Etymologia, Prosodia ja Syntaxi. Osa jaksoista on vain viitteellisiä, sanastoon vain viitataan ja ortografiaa ja syntaksia vain hieman vertaillaan ruotsin kieleen. Suurin osa kieliopista käsittelee ”etymologiaksi” tuona aikana kutsuttua taivutusoppia. Nomineilla esitetään olevan kuusi sijamuotoa (nominatiivi, genetiivi, datiivi, akkusatiivi, vokatiivi ja ablatiivi), kuten latinan kieliopissa.

Laajimmin käsikirjoituksessa tarkastellaan verbintaivutusta, verbeistä esitetään sekä aktiivi- että passiivimuotoja (esim. Minä Rakastan, Minä Pijnatan). Adverbeista esitetään eri ryhmiin jaettuja luetteloita, samoin konjunktioista. Prepositiot on järjestetty rektion mukaan. Niiden erikoisuutena todetaan, että ne affiksoituvat nominiin kiinni (esim. Turcuhun).

Rudimenta muistuttaa 1600-luvun painettuja suomen kielioppeja siinä, että kielen kuvaus pohjautuu täysin latinaan. Rudimenta poikkeaa näin sekä myöhemmästä Vhaelin kieliopista (1733) että niistä tiedoista, joita on säilynyt Crugeruksen kadonneesta kieliopista (kirjoitettu ehkä 1640). Reformaation ajan kieliopeista ja suomen 1600-luvun kieliopeista Rudimenta kuitenkin poikkeaa mm. kieliopin jaksojen laajuuksilta ja esitysjärjestykseltä (esim. siinä, että Rudimentassa tavujen painotusta esittelevä prosodia on sijoitettu etymologian ja syntaksin väliin).




Ortografia noudattaa pääosin samoja periaatteita kuin yleensä vanha kirjasuomi. Siinä kuitenkin on myös piirteitä, joita tapaa vain vanhimmassa kirjasuomessa Agricolasta 1600-luvun alkupuolelle. Vokaalien e ja ä merkitseminen on horjuvaa, lyhyen i:n merkkinä on pari kertaa ij ja kerran ii, tavunloppuisen h:n merkkinä on ch, takavokaalia edeltävän k:n merkkinä on käytetty sekä c:tä että k:ta, kuin-sanassa jopa q:ta.

Loppuheittoa Rudimentassa on eri muotoryhmissä varsin paljon, jopa nominatiivissa (Jumal, Engel). Myös passiiviverbeistä on erikoisia muotoja. Verbien liittomuotojen pääverbin monikon päätteet ovat Rudimentassa kovin horjuvia (esim. cuuluet, cuulut, cuulet). Mielenkiintoinen yksityiskohta on olla-verbin indikatiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto He onowat ’they are’.

Monikon persoonapronominit ovat Rudimentassa murteellisessa muodossa mee, tee ja hee; vain me on pari kertaa kirjoitettu yksi-e:llisenä. Esim. sanonta on caiken ’kaiketi, kai’ tunnetaan murteissa vain hyvin suppealla alueella Varsinais-Suomen pohjoisosissa. Jotkin tällaiset piirteet houkuttelisivat sijoittamaan tekijän kotiseudun Rauman – Uudenkaupungin tienoille, vaikka kirjoittaja tuntuu olevan toisaalta perillä myös hämäläismurteista (esim. monikon 3. persoonan vAt-päätteiset muodot mainitaan murteellisuutena).

Artikkelissa esiin nostettujen ortografia-, äänne- ja muotopiirteiden perusteella voi päätellä, että käsikirjoitus on tehty 1500-luvun lopulla tai 1600-luvun alussa. Yhtään sellaista kielellistä piirrettä Rudimentasta ei sitä vastoin löytynyt, joka vaatisi ajoittamaan käsikirjoituksen myöhemmäksi. 




 
Ainoa kirjallisuudessa mainituista suomen kieliopin esityksistä, joksi Rudimentaa voisi epäillä, on Olaus Sundergelteuksen ja Johannes Jussoilan 1500-luvun lopulla Olmützin jesuiittakollegiossa käynnistämä kielioppihanke.

Tämä selittäisi käsikirjoituksen eräät murremuodot ja jotkin virolaisuudet (molemmat kirjoittajat toimivat pappeina Virossa 1590-luvulla), esimerkistön hengellisyyden ja eräiden reformaatiokielioppien rakennepiirteiden puuttumisen. Esitetyn hypoteesin todistaminen vaatii kuitenkin vielä jatkotutkimuksia.

Mutta palataan takaisin Turun piispa Eskilin tarinaan:
 

Eschillus / Eskillus Olai, Eskil Olofsson / Olsson
S Nor Grums, Värmlanti 1593. V Norin kirkkopitäjän Grumsin kappelin komministeri (kappalainen) Karlstadin hiippakunnassa Värmlannissa, myöhemmin Filipstadin kirkkoherra samassa hiippakunnassa Olaus (Olavus) Aeschilli Petraeus ja (todennäköisesti) Katarina (Karin) N.N.

Opiskeli Karlstadissa 1600-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ja Strängnäsissä noin 1612. Ylioppilas (Eschillus Olai Ostrogothus, nimeä ei mainitaan yliopiston matrikkelissa) Uppsalassa 21.5.1614; respondentti (resp. pro exercitio) 1616; pro gradu 30.4.1619; filosofian maisteri 15.6.1619; toimi ylioppilaana rovasti Uno Troiliuksen poikapuolten kotiopettajana Leksandissa Taalainmaalla noin 1618–1619; teki opintomatkan ulkomaille leskikuningatar Kristiinan 1620 myöntämän stipendin turvin; ylioppilas (M. Aescillus Olai Petraeus Wesmelaeno Wermelandus) Wittenbergissä 17.11.1620; respondentti (resp.) 1621–1623 (3 väitöskirjaa);

Uppsalan yliopiston filosofisen tiedekunnan apulainen, nimittettiin ehkä 1623, mainitaan kevätlukukaudella 1624; matkusti 1625 uudelleen Saksaan, ylioppilas (Petraeus Aescillus, M. Wermeland. Suec.) Jenassa talvilukukausi 1626; respondentti (resp.) 5.8.1626 (kaksi väitöskirjaa); tutustui Jenassa luterilaisen puhdasoppisuuden johtaviin teologeihin kuuluneeseen Johann Gerhardtiin; palasi Uppsalaan joulukuussa 1627, respondentti (resp.) 1628 ja uudelleen (pro doctoratu) 25.9.1628, teologian lisensiaatti 1628; teologian tohtori Uppsalassa 22.6.1640.

Turun katedraalikoulun teologian lehtori 21.3.1628, astui virkaan 1629; Turun tuomiokapitulin jäsen vuodesta 1628; Turun lukion teologian lehtori sekä Sauvon prebendaseurakunnan kirkkoherra 1630; nimitettiin Karlstadin kirkkoherraksi 14.3.1633, muttei ottanut virkaa vastaan; Turun tuomiokirkon ruotsalaisen ja suomalaisen seurakunnan kirkkoherra (virkanimenä tuomiorovasti) ja Kaarinan anneksiseurakunnan kirkkoherra kuningatar Kristiinan holhoojahallituksen nimittämänä 2.9.1634;

Turun hiippakunnan piispa kuningatar Kristiinan nimittämänä 20.10.1652, vihittiin Tukholman Suurkirkossa 24.10.1652 ja astui virkaan 1653, samalla Maarian prebendaseurakunnan kirkkoherra; palkkatuloihin kuuluivat myös Koroisten piispantilan tulot.

Eskil Petraeuksen piispantalo sijaitsee Tuomiokirkon kupeessa, sen pohjoispuolella. 1650 Akatemian ensimmäinen rehtori saa itselleen kreivi Kustaa Kustaanpojalle varatun tontin Herrainkulmasta, Pietari Brahen ja Axel Oxenstiernan tonttien naapurista. 


Pappissäädyn valtiopäivämiehenä Petraeus allekirjoitti valtiopäiväpäätöksen Tukholmassa 29.7.1634. Valtakunnansäätyjen valiokunnan valtuutettuna hän osallistui sen kokoukseen Tukholmassa 1636 ja oli pappissäädyn edustaja valtiopäivillä 1638 (Tukholmassa), 1640 (Nyköpingissä), 1643, 1650 (osallistui Tukholmassa kuningatar Kristiinan kruunajaisjuhlallisuuksiin), 1652 ja 1655 (Tukholmassa).



 
Turun piispa Petraeuksen edeltäjä Rothovius johtaa papiston kulkuetta akatemian vihkiäisissä 1640. Rothovius ei ollut Eskilin ykköskavereita, kun esim. 1633 kirkkoherra Jaakkima Stutaeuksen kuoltua paikasta kävi kilpaa kolme ehdokasta; kaupungilla, piispalla ja suomalaisilla porvareilla oli kullakin oma ehdokkaansa - kaupungin ehdokas Eskil voitti piispan harmiksi.


Turun akatemian 1. teologian professori 1640, rehtori 1640–1641 ja 1649–1650; preeses (praeses) Turku 1643–1656 (169 väitöskirjaa); turkulaisen osakunnan (natio aboensis) inspehtori 1643; teologisen tiedekunnan promoottori 1648; Turun akatemian varakansleri piispuutensa aikana, jolloin osallistui tässä virka-asemassa ensimmäisen kerran konsistorin istuntoon 24.11.1652.

Julkaisi väitöskirjana raamatunkääntämisen periaatteet 1648 ja ensimmäisen suomen kielen kieliopin (Linguae Fennicae brevis institutio) 1649. Väitöskirjan gratulaatio (grat. diss.) Turku 1643–1656 (34 kertaa), dedikaatio (ded. diss.) Turku 1650–1656 (11 kertaa). Raamatunsuomennoksen tarkastuskomitean puheenjohtaja 1638–1642.

Omisti kaupunkitalot Turussa ja Tukholmassa, Häppilän ja Bölen tilat Maarian Hirvensalossa ja kaksi autiosta viljelykseen otettua tilaa Littoisissa.

Piispa Petraeuksen elämänvaiheista yksityiskohtaisesti esim. Väinö Perälä, Eskil Petraeus (1928) ja Matti Klinge SBL 29 (1995), s. 160–162. Petraeuksen kirjallisesta toiminnasta esim. J. Vallinkoski, Turun akatemian väitöskirjat 1642–1828 (1962–66), s. 373–395, Suomen kansallisbibliografia 1488–1700 (1996), s. 520-558 (ja tiivistetymmin myös Klinge s. 162).

K todennäköisesti Turku 26.9.1657 (haudattiin Turun tuomiokirkkoon 17.1.1658).

P1 noin 1628 N.N. Andersdotter Pommerening (Pomerenning, Pommerenning, Pommerenck), S todennäköisesti Norrköping, K Turku (haudattiin tuomiokirkkoon 1.8.) 1630, P1 V holsteinilainen aatelismies (Perälän mukaan), Norrköpingissä asunut tullinvuokraaja ja kauppias Anders Pommerening ja (todennäköisesti) Margareta Sibbeth (Sibeth von Baxter);

P2 1633 Anna Henriksdotter (käytti leskenä sukunimeä Kock), S todennäköisesti Tukholma 1606, K Turku (haudattiin tuomiokirkon kuoriin 1.11.) 1674, P2 V Tukholman Klaran seurakunnan kirkkoherra, filosofian maisteri Henricus Johannis Opsopaeus (alk. Kock ?) ja hänen P1 Ingeborg Andersdotter Grubb.



Piispan tytärtä Turussa heilasteli tuolloin täällä opiskellut vermlantilainen ylioppilas Petrus Gyllenius, joka kertoo 8.elokuuta 1653 päiväkirjassaan käynnistään Koroisissa piispan tyttären seurassa:
 
”Me kuljimme joen itäisellä puolella. Sen nimi on Aura ja se kulkee läpi Turun. Ja kun me tulimme siellä kylään, me annoimme soutaa itsemme joen yli. Koroisissa saimme ruokaa vanhassa piispantalossa, joka oli muinoin rakennettu pihan keskelle ja on hyvin korkea ja pullea monin suurin aukoin ja rei’in. Tämä oli ollut heidän huvimajansa, missä he olivat juoneet ja pitäneet lystiä.

 
Kyseisen rakennuksen jälkeen on piispan alueen raja ja Räntämäen pitäjän myöskin. Alempana saman talon luona jakautui joki kahteen osaan ja niemellä joen jakautuessa on ollut Turun kaupunki, mistä vielä on nähtävillä monia vanhoja muureja ja raunioita.”


Isäukon mailla siinä taivalleltiin, kun Eskil oli myös Maarian prebendaseurakunnan kirkkoherra, jonka palkkatuloihin kuuluivat Koroisten piispantilan tulot.


He onowat
Suomen Turussa
27-9 2014
Simo Tuomola

Ei kommentteja: