1709 – Elisabet, Venäjän keisarinna (k. 1762)
Елизаве́та I Петро́вна
Elisabet tai Elisabet Petrovna (ven. Елизаве́та (Елисаве́т) Петро́вна; 29. joulukuuta (J: 18. joulukuuta) 1709 Kolomenskoje lähellä Moskovaa – 5. tammikuuta 1762 (J: 25. joulukuuta 1761) Pietari) oli Venäjän keisarinna vuosina 1741–1762.
Hänen aikanaan käytiin Hattujen sota 1741-1743, jossa Venäjä miehitti Suomen. Pikkuvihana tunnettu aikakausi päättyi Turun rauhaan 7. elokuuta 1743. Siinä uusi raja vedettiin Kymijoelle Ruotsin menettäessä Venäjälle ns. Vanhan Suomen eli Etelä-Karjalan ja Savonlinnan alueet.
Е. Лансере. «Елизавета Петровна в Царском Селе» (1905). Katariinan palatsi sijaitsee Tsarskoje Selossa. Kaupunki on syntynyt ruotsalaisen Saaren moision eli tilan paikalle, joka venäjän kielessä muotoutui ensin nimeksi Sarskoje Selo (ven. Сарское Село) eli ”Saaren kylä” ja sittemmin muotoon Tsarskoje Selo (ven. Царское Село) eli ”Tsaarin kylä”
Turun rauha on Turussa 7. elokuuta 1743 solmittu Venäjän ja Ruotsin välinen rauhansopimus, joka päätti vuosina 1741–1743 käydyn hattujen sodan ja sen aiheuttaman pikkuvihana tunnetun venäläismiehityksen Suomessa. Samaan aikaan Ruotsin oli valittava itselleen kuningas vuonna 1741 menehtyneen Ulriika Eleonooran seuraavaksi.
1741-1743 Pikkuviha. Ruotsalaiset aloittivat huonosti valmistellun sodan ja venäläiset etenivät helposti Suomessa esim. pääarmeija antautui miekan iskutta Helsingissä. Suomi joutui venäläisten miehittämäksi kuten isonvihan aikana, mutta samanlaista hävitystä ei tapahtunut.
Turun rauhassa Ruotsi menetti keltaisella merkityn alueen. Värälän rauhassa rajat jäivät voimaan.
Turun rauhankongressin kokouspaikkana toimi Turun raatihuone ja kaikkiaan Turussa pidettiin 19 kokousta helmikuusta elokuuhun 1743. Väliaikainen rauhansopimus allekirjoitettiin 16. kesäkuuta ja lopulliseksi muotoiltu Turun rauha solmittiin 7.8.1743 Turun vanhassa raatihuoneessa. Rauhansopimuksen asiakirjaa säilytetään Ruotsin valtionarkistossa.
Keisarinna Elisabet
Elisabetin matka kohti valtaistuinta alkoi, kun keisarinna Anna sai sairauskohtauksen ja kuoli marraskuussa 1740. Valta siirtyi nyt Elisabetin ohi vain neljän kuukauden ikäiselle Iivana VI:lle.
Elisabetia tuki jo tuolloin kuitenkin mm. Ruotsi, joka odotti hyötyvänsä politiikasta kiinnostumattoman naisen valtaannoususta. Ehdokas itse kuitenkin pelkäsi vallankaappauksen epäonnistumista ja kului suunnilleen vuosi, ennen kuin hän sai kerätyksi tarpeeksi rohkeutta ryhtyäkseen toimeen.
Aika oli kuitenkin pian kypsä ja joulukuussa 1741, jolloin valtaa pitänyt Anna Leopoldovna karkotettiin periferiaan ja pieni Iivana teljettiin vankilaan. Ruotsi oli pyrkinyt lisäämään sekasortoa Venäjällä valtaannousun helpottamiseksi hattujen sodan avulla, mutta heidän sotilaallinen menestymättömyytensä sai aikaan sen, että Elisabet hyökkäsikin Ruotsia vastaan. Ajanjakso tunnetaan Suomessa pikkuvihan nimellä.
Pikkuviha (1742–1743) oli Ruotsin hyökkäyksen, hattujen sodan aiheuttama venäläisten miehitys Suomessa. Se päättyi Turun rauhaan, jossa uudeksi rajalinjaksi tuli Kymijoki.
Sotatoimi oli Elisabetin viimeisiä varsinaisia tarmokkaita hallintotoimia, sillä vastedes hän omistautui puoliksi nautinnoille, puoliksi uskonnolle.
Elisabet esitti kuitenkin myös ensimmäisenä Suomelle itsenäisyyttä Ruotsin vallan alta: manifesti luettiin kansalle Turun raatihuoneen portailta sunnuntai-iltana 29. elokuuta 1742, jolloin porvarit samalla antoivat uskollisuudenvalansa keisarinnalle.
Maaliskuussa 1742 Elisabet julkaisi kuuluisan manifestinsa, joka levitettiin suomeksi ja ruotsiksi painettuna Suomen puolelle. Manifestissa keisarinna syytti Ruotsia sodan aloittamisesta ja vakuutti suomalaisille hyväntahtoisuuttaan, jos nämä lakkaisivat auttamasta Ruotsin armeijaa.
Keisarinna myös lupasi tukea suomalaisia, jos nämä haluaisivat irtautua Ruotsista ja itsenäistyä. Elisabetin manifestilla on perinteisesti ollut keskeinen osa kansallisessa historiankirjoituksessa, koska se on ensimmäinen kirjallinen lähde jossa ehdotetaan Suomen itsenäistymistä.
«Выезд императора Петра II и цесаревны Елизаветы Петровны на охоту», картина В.Серова. Metsästysretki Pietari II seurassa. Pietari II (23. lokakuuta (J: 12. joulukuuta) 1715 – 29. tammikuuta (J: 18. tammikuuta) 1730) oli Venäjän keisari vuosina 1727–1730.
Julistus sisälsi siis kuuluisan lupauksen, että jos suomalaiset haluavat erota Ruotsin valtakunnasta ja
ylös asettavat yhden oman vapan Hallituxen,
keisarinna tahtoo
häidän oman toivåns ja anomuxens jälcken caickissa tiloissa osotta heille yhden uskollisen avun.
Näillä sanoilla Suomi olisi voinut tulla itsenäiseksi valtioksi jo Turun rauhassa 1743.
Turun rauhan asiakirja vuodelta 1743. TMM/RA/Kurt Eriksson.
Ruotsin sotaherrojen Buddenbrock ja Lewenhaupt päät putosivat mestauspölkyllä Tukholmassa ennen rauhatekoa ja kansa sai muutakin hupia Pikkuvihan pyörteissä, kun varakkaan turkulaisen liikemiehen Carl Merthenin tytär Eva valloitti venäläisten skottikenraali James Keithin sydämen, nousten Suomen epäviralliseksi herttuattareksi. Eva seurasi häntä venäläisten poistuessa maasta ja muutti "kihlattunsa" kanssa 1747 Preussiin.
Elisabetin kuoltua 5-1 1762 vallan Venäjällä otti Katariina Suuri, jonka syntymäpäivää vietän 2.5. kuin omaani ikään.
Rauhan kaupungissa
Turussa 29-12 2016
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti