turku-pietari III

Dynamiitin keksijän Alfred Bernhard Nobelin ja etenkin hänen isänsä Immanuel Nobel nuoremman vaiheet nivoutuvat tiukasti Venäjän keisarikunnan ja Pietarin historiaan.

Immanuel Nobel

(1801-1872)

Immanuel Nobel

Father of Alfred Nobel. Self-taught inventor and building contractor in Stockholm. Immanuel Nobel grew up in a poor family who could not afford any formal education. His father taught him how to read and write. At the age of 14 he became a sailor. Exactly what Immanuel did after his return to Sweden at the age of 18 is not clear but somehow he got into the building industry.

After going bankrupt in 1833 he found it difficult to start a new business in Sweden. A few years later he left Sweden, going first to Finland, and then to St. Petersburg, Russia. There, he started a small mechanical workshop which soon expanded because of orders for military equipment from the Russian army.

He developed naval mines which played a role in the defense of Sveaborg (near Helsinki) and Kronstadt (near St. Petersburg) during the Crimean war of 1853-1856. Immanuel Nobel also invented machine tools for the mechanical industry and a system for central heating of buildings with radiators and hot water. At the end of the Crimean war his financial situation again became critical. The creditors appointed his son Ludvig as a director of the family enterprise and Immanuel Nobel, his wife, and two of the sons returned to Stockholm to start a new life.

Working with his sons, Alfred and Emil, he started experimenting with nitroglycerine. An explosion on September 3, 1864, killed Emil and several other persons. Immanuel Nobel took this very seriously. Shortly after the explosion he had a stroke from which he never fully recovered. In spite of this family tragedy Alfred continued the work. During his active career Immanuel Nobel was a talented inventor but on several occasions he got involved in unrealistic projects without having the proper financial backing.

Vaikka Ruotsin sotilasviranomaiset eivät olleet kiinnostuneita Immanuel Nobelin keksinnöistä mm. valmistaa sotilaille vedenkestäviä selkäreppuja ja hyödyntää kumitettua ja joustavaa kangasta polkumiinoissa, tämän onnistui löytää sopiva yhteistyökumppani. Venäjän Tukholmassa oleskelevan lähettilään, suomalaisen Lars Gabriel von Haartmanin, kehotuksesta Nobel jätti perheensä Ruotsiin ja siirtyi 1837 Turkuun kehittelemään keksintöään tarjotakseen sitä Venäjän keisarikunnan armeijalle.


Vuonna 1838 Turusta Pietariin muuttanut Immanuel Nobel oli menestynyt hyvin. Hänen oli onnistunut vakuuttaa Venäjän sotilasviranomaiset ja itse keisari Nikolai I miinojensa hyödyllisyydestä. Kolmentuhannen hopearuplan palkkion saanut Nobel oli laajentanut miinoja kehittelevää koepajaansa, ja 1842 hän päätti kutsua perheensä Pietariin. Tähän aikaan Pietari oli yksi maailman metropoleista niin tieteen kuin myös kulttuurin näkökannalta.

Perheen saapuessa Pietariin Immanuel oli saanut tsaari Nikolailta peräti 25 000 hopearuplaa, pääosin onnistuneen räjäytysesityksen johdosta. Immanuel Nobelin liiketoimet kukoistivat, ja hän omisti arvokkaan asunnon Pietarissa.


Alfred Nobel ei viipynyt Pietarissa kauan, vaan päätti lähteä pitkälle opintomatkalle ulkomaille. Matkan tuloksena Alfred Nobel muun muassa toimitti Pietariin Ericssonilta saamansa lämminilmakoneen piirustuksia. Alfred Nobel palasi Pietariin 21. lokakuuta 1854, jolloin hän täytti 21 vuotta.

Nobelien perhe ansaitsi hyvin, sillä Krimin sotaan valmistautuva Venäjän keisari tilasi paljon uusia sotatarvikkeita. Nobelien perheyritys työllisti yli tuhat miestä ja tuotti hyvin. Alfred Nobelin isä Immanuel pääsi tsaarin suosioon, ja pian häntä pidettiin yhtenä Venäjän parhaimmista insinööreistä. Hänelle myönnettiin merkittävä keisarillinen kultamitali.

Keisari Nikolai I kuoli Krimin sodan aikana 1855, ja hänen seuraajakseen tuli Aleksanteri II. Venäjä ei menestynyt sodassa, ja sen sotatarvikkeiden toimitukset hoidettiin huonosti Kesällä 1859 Immanuel Nobel päätti lähteä Pietarista ja palata Tukholmaan. Hän jätti konepajayrityksensä asioiden selvittämisen pojalleen Ludvigille, jota Alfred ja Robert avustivat. Immanuelin lähtiessä Turun kautta Tukholmaan hänen poikansa jäivät Pietariin selvittämään yrityksen asiat loppuun.


Turkuun Nobel liittyy myös valokuvan historian kautta:

Turkuun dagerrotypia saapui vuonna 1842, kun Turun piirilääkäri Henrik Cajander otti täällä Suomen ensimmäisen valokuvan 3.11., kohteena Uudenmaankatu 8:ssa sijainnut Nobelin talo, taustallaan Turun tuomiokirkko. Paikalta löytyy nykyisin asiaan liittyvä muistolaatta.




Ensimmäinen Suomessa kuvattu dagerrotyyppi. Kuvassa niin sanottu Nobelin talo, jonka takaa näkyy Turun tuomiokirkon torni. Kuvan otti Henrik Cajander 3.11.1842.


Cajanderin tallennuksista säilyneet ovat myös omakuva ja Vartiovuoren tähtitorni 1844. Mutta hävitetty on sen sijaan häpeällisesti katukuvasta tuo Suomen ensimmäisen valokuvan kohde, kaksikerroksinen upea empirerakennus, Nobelin talo. Ruudinkeksijä Alfredin isä Immanuel Nobel oli insinööri, arkkitehti ja keksijä. Hän asui Turussa vuosina 1837-38 ja rakennutti tänne nimeänsä kantavan talon, joka hajotettiin turhana uudistusten tieltä 1961.