Sen on suunnitellut Iisakinkirkon rakennustöitä johtanut arkkitehti Auguste de Montferrand. Myös Iisakinkirkon pylväät ovat monoliittista punagraniittia Karjalan kannakselta, Virolahdelta.
Aleksanterin pylväs ja Talvipalatsi. Pylvään päässä seisova enkelipatsas. Jalustan pronssireliefi.
Aleksanterin pylväs (ven. Алекса́ндровская коло́нна, Aleksandrovskaja kolonna, myös Алекса́ндровскй столп, Aleksandrovski stolp) on Aleksanteri I:n Napoleonista saaman voiton muistomerkki Pietarin Palatsiaukiolla Venäjällä.
Pylvään muodostaa Pyterlahden kivilouhimossa vuosina 1830–1832 valmistettu punagraniittinen monoliitti, joka kuljetettiin kahden höyrylaivan vetämällä erityisaluksella Pietariin. Perustukseen upotettiin 1250 kuuden metrin pituista paalua. Omalla painollaan seisova pylväs nostettiin jalustalleen 30. elokuuta 1832 insinööri Agustín de Betancourtin suunnitteleman teline- ja köysijärjestelmän avulla. Tunti 45 minuuttia kestäneeseen pystytykseen osallistui kolme tuhatta henkeä. Muistomerkki avattiin 30. elokuuta 1834 järjestetyssä sotilasparaatissa.
Pyöreäksi hiotun monoliitin korkeus on 25,5 metriä, läpimitta 3,66–3,19 metriä ja paino noin 600 tonnia. Pylvään päässä on käärmettä ristillä murskaava enkelipatsas, jolla on Aleksanteri I:n kasvot (kuvanveistäjä Boris Orlovski). Jalustaa koristavat allegoriset pronssireliefit (Giovanni Scotti, Pjotr Svintsov, Ivan Leppe). Kokonaisuudessaan muistomerkki on 47,5 metrin korkuinen.
"The Alexander Column in scaffolds" (1832-1834), by Grigory Gagarin.
The Alexander Column in the Palace Square.
Etelä-rannikolla, muutaman peninkulman päässä länsipuolella Viipurista, pistää pienoinen merenlahti nimeltä Vironlahti, ja tässä on kylä nimeltä Pyterlahti. Kun Venäjän keisari Pietari suuri rakensi uutta pääkaupunkiansa Pietaria, tarvitsi hän paljo kiviä, ja kiviä ei ollut lähisaapuilla. Sinä aikana olivat Venäläiset vasta valloittaneet Viipurin läänin, ja silloin näki keisari soveliaimmaksi antaa murtaa graniitia Suomen rannikolta. Tällä tavalla syntyi graniiti-louhos Pyterlahteen. Enemmän kuin 150 vuotta on jo kuletettu suunnattoman paljo kiviä tästä Pietariin, ja kuitenkin on lohottu ainoastaan vähäinen osa ympärillä olevista vuorista. Näin kivirikas on kuitenkin köyhä Suomi.
Pyterlahden graniiti on hyvin järeätä; se on enimmästi tummaa, lihanpunertavata maasälppää, jossa on vähempi osa harmaata ukonkiveä ja joku vähä ruskeata kiiltokiveä. Ne valtavat kivimöhkäreet, jotka tässä louhitaan eli kiilataan, lastataan kohta senjälkeen laivoihin ja viedään Pietariin, jossa niitä pannaan kirkkoihin, kanaviin, siltoihin ja vielä muuhunkin. Pietarin suurinta kirkkoa, Iisakin kirkkoa, kannattaa kolmella sivulla kaksinkertainen rivi 55 jalkaa pitkiä Pyterlahdesta tuotuja graniitipilareita.
Mutta suurin, komein ja kuuluisin kaikista täällä irti kiilatuista kivilohkareista on kivipatsas, joka vuonna 1832 nostettiin talvipalatsin edustalle Pietarissa keisari Aleksanteri I:sen muistoksi. Tämä patsas on 52 kyynärää korkea ja 3 ½ kyynärää paksu; sen jalka on 11 kyynärää nelikulmaan. 18 kuukautta teki 275 miestä työtä patsaan hakkuussa, ja kallis silta täytyi rakentaa juuri sitä varten, että se saatiin tuoduksi laivaan. Pystyyn saatuna oli se maksanut enemmän kuin 600,000 markkaa meidän rahassa.
Virolahden kotiseutumuseon vierestä löytyy Pyterlahden Heponiemen louhos, josta on louhittu mm. Iisakin kirkon pylväät. Jopa tsaari Nikolain I kävi aikoinaan tutustumassa louhoksen toimintaan.
Iisakinkirkon pylväät ovat monoliittista punagraniittia Virolahdelta.
Iisakinkirkon pohjapiirros. 1. Läntinen portti 2. Pohjoinen portti 3. Itäinen portti 4. Eteläinen portti 5. Pääalttari 6. Pyhän Katariinan sivualttari 7. Pyhän Aleksanteri Nevskin sivualttari 8. Ikonostaasi 9. Kuninkaanovet 10. Kupolin tukipylonit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti