keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Markka Turusta

Tällä päivämäärällä 13-7 vuonna 1409 Turun markka ilmestyi asiakirjamainintoihin. Turussa 1400-luvun alussa lyötyä rahatyyppiä löytyy vain yksi ainoa kappale, joten todellisesta harvinaisuudesta on kyse.



Hämeen linnasta löydetyn kolikon lyöntipaikka ilmenee sen takasivun kirjoituksesta MONETA ABOEN (SIS). "Turun raha" ja sen alkuperään viittaa myös kookas A-kirjain, joka edelleen komistaa Turun vaakunaa. Myös Vesteråsin rahoissa on samanlainen A-tunnus.

Etusivulla rahaa koristaa kirjoitus ERICVS REX. "Eerik kuningas"  sekä kookas kruunu, jonka alla on kuninkaan nimikirjain E. Varhemmin keskiajalla Ruotsin ainoana rahana oli ollut penningiksi kutsuttu pieni hopearaha ja vuoden 1370 tienoilla käyttöön tuli 8 penningin arvoinen AURTO eli aurtua.

Liivinmaalainen raha muodosti tuolloin kotimaisen rahan rinnalla puolet jokapäiväisestä rahaliikenteestä ja kun Turun markka 13-7 ilmestyi asiakirjoihin se vastasi 3/4 Tukholman markasta. Markka oli 210 gramman painoyksikkö alunperin.

Turkuun perustettiin rahapaja jo noin vuonna 1410, mutta on mahdollista sekin, että Turussa tehtiin rahaa jo paljon aikaisemmin, mutta siitä ei ole varmaa tietoa. Turun ensimmäiset rahat 1400-luvulla olivat aurtoja, kuuden penningin rahoja eli ABOja sekä neljän penningin rahoja.

Suomen omasta rahasta oli kyse ja lopulta Turun rahapaja oli valtakunnan suurin rahapaja.

 

Eerik Pommerilainen vuonna 1424. Tuntematon taiteilija, Louvre, Pariisi. Etsikää, kun siellä kuitenkin vierailette.

Aurtuoissa on Pohjolan unionikuninkaan Eerik Pommerilaisen nimi ja valtakunnan kolmen kruunun vaakuna.  Niiden toisella puolella on Turun kaupungin vaakuna, kruunattu A-kirjain ja teksti: MONETA ABOENSIS, Turun raha.

Turun rahapajan maineikkain ajanjakso oli 1500-luvulla kuningas Kustaa Vaasan aikana. Vuosien 1523 ja 1524 äyreissä on ensimmäisen kerran hallitsijan kuva ja vuosiluku. Niissä on myös Turun kaupungin tunnus A-kirjain ja reunateksti: MONE NOVA ABO, Turun uusi raha.

 
 Kolikko; 1 markka (Kustaa Vaasa); Turun markka.

Euroopan ensimmäiset setelit painettiin Ruotsi-Suomessa 1661, rahat laski liikkeelle Palmstruchin pankki Tukholmassa 16-7 1661 ja ne olivat voimassa vuoteen 1664 saakka.
 
Silloin alettiin jälleen lyödä kupariplootuja, joista suurin 10 taalarin raha painoi lähes 20 kiloa. Turun markka ilmestyi asiakirjoihin jo vuonna 1409. Linnan rahapajassa lyötiin kolmenlaisia hopearahoja; Turun aurtuoita, kuuden penningin aboa ja neljän penningin kolikkoa. Kymmenen Turun markkaa vastasi yhtä painomarkkaa eli 210.6 grammaa hopeaa.



 

 


Suomen kielen sana raha on merkinnyt alun perin vaihdon välineenä turkista, lähinnä oravannahkaa. Maksumetalleilla kauppaa käytiin täällä kuitenkin jo rautakaudella ja vanhimmat rahalöydöt Suomessa ovat peräisin roomalaiselta rautakaudelta sekä 400-luvulta, jolloin täällä esiintyi mm. varhaisbysanttilaisia soliduksia, kultaisia ja hopeisia kolikoita.

 File:Solidus Romulus Augustus-RIC 3406.jpg

 D N ROMVLVS AVGVSTVS P F AVG, Romulus Augustus. October 475 - September 476 AD. AV Solidus (4.42 gm). Rome mint. Rooman viimeisen keisarin Romulus Augustuksen soliduksessa on taustakuvana Victoria.

Enimmät esihistorialliset rahalöydöt Suomessa ovat kuitenkin viikinkinki- ja ristiretkien ajalta ja viikingeiltä ovat peräisin myös suomen kielen sanat "rikkoa rahaa" ja "pankki". Sopiva raha piti murtaa isommasta laatasta ja pankki taas oli alunperin viikinkiveneen penkki, jonne soturi saaliinsa reissulla säilöi.

Ensimmäisiä kertoja Suomessa lyötiin kolikkoja jo rautakaudella ulkolaisten rahojen kopioina. Pian veroja keräävä kuningas kuitenkin keksi, että verot on kätevämpi maksaa rahalla kuin luonteistuotteilla ja kolikoiden tekoon tarvittiin oikea rahapaja, jollainen piti perustettaman Turun linnan suojiin.


Vanhoja kolikoita.
Se, että rahaa kutsutaan fyrkaksi, ei ole ihan sattumaa. Fyrkka oli ihan oikea raha ja sitä käytettiin Suomessa 1400-luvulta aina 1600-luvun alkuun. Fyrkkaa on säästynyt jälkipolvien ihmeteltäväksi muun muassa Turun Linnan rahakabinetissa.

Turussa toimi rahapaja 1400- ja 1500-luvulla. Perustamisvuotta ei tiedetä, mutta todennäköisimpänä ajankohtana on pidetty noin vuotta 1410. Syynä rahapajan perustamiselle oli se, että unionihallitus pyrki keräämään verot rahana luonnontuotteiden sijaan. Turussa lyöttivät rahaa muun muassa Eerik Pommerilainen, Kristoffer Baijerilainen, Kaarle Knuutinpoika, Sten Sture vanhempi ja Kustaa Vaasa.


Kaarle Knuutinpoika nousi Ruotsin kuninkaaksi peräti kolmeen eri otteeseen ja majaili myös Turussa Pyhän Olavin luostarin suojissa ennenkuin valittiin täältä kolmannelle kaudelleen kuninkaaksi. Turun Kaskenkadun kaivauksissa löytyi ainakin yksi kolikko hänen ajaltaan, aurto, jossa merkintä K.K.B. Tukholma. Hänen kaudellaan Turun rahapajan toiminta oli suurimmillaan.

Turun aurtoja on löydetty eri kätköistä eniten Ruotsista, mm. Skaran kirkosta yli 200 aurton kätkö ja vain 12 kpl Suomesta.

Eerik Pommerilainen (s. noin 1382, Rügenwalde, Pommeri – k. 1459, Rügenwalde) oli Norjan kuningas 13891442, Tanskan ja Ruotsin kuningas 13961439, sekä Kalmarin unionin kuningas 13971439.

 
Kuvahaun tulos haulle eerik pommerilainen
Eerik Pommerilaisen sinetti.




Turussa valmistettiin penninkejä eli ns. aboja sekä aurtuoita ja markkoja. Rahapajan toiminta ei ollut yhtämittaista ja sen toiminta loppui vuonna 1558. Tämän jälkeen raha tuotiin Ruotsista ja kesti kolme vuosisataa, ennen kuin sitä jälleen alettiin lyödä Suomessa.

Rahaa Turussa oli lyöty jo 1300-luvulla ja turkiksilla rikastuttu. Turhaan ei varmaan Matias Kettilmundinpoika Turun linnan hovissaan pitänyt palveluskunnassaan mm. rahanlyöjää: 




Matias Kettilmundinpoika (noin 1280 – 1326) oli valtaneuvos, drotsi ja Suomen käskynhaltija.

Kun Ruotsin vanhin historiateos Eerikinkronikka kirjoitettiin Turussa 1300-luvulla, kuvasi se voittajien historiaa. Matias Kettilmundinpoika oli toiminut Ruotsin päämiehenä ja drotsina vuosina 1318-1319 ennenkuin hänet nimitettiin Turun linnan päälliköksi 1324 arvonimellä capitaneus Finlandensis eli Suomen päämies.

Ja sitä hän totta tosiaan olikin; korkein tuomiovalta, hallintovalta ja sotilasvalta oli yksin hänen käsissään. Matias toi Turun linnaan ennenkokemattoman ritariajan loiston, järjesti suuria juhlia ja sisusti linnan arvokkaaseen malliin.


Ja siihen hänellä oli myös veronkantajana varaa; Härkätien haltijana tämä aikansa huomattavin turkiskauppias peri alueelta vuosittain veroina noin 15 000 - 20 000 nahkaa. Käskynhaltijana hän kauppasi ne edelleen ulkomaille. Entisenä Ruotsi-Suomen laivaston ylipäällikkönä tällainen toiminta oli hänelle tuttua.

Komean hovin palveluskuntaan Turun linnassa kuului viisi pappia, kaksi kokkia, parturi, rahanlyöjä, muurari, tarjoilija ja runsaasti muuta palveluskuntaa ja mm. haukankesyttäjä. Trubaduurit viihdyttivät hovia lauluin ja soitoin ja kas kummaa - mieluiten Matias kuunteli juuri Eerikin kronikkaa, jonka uljaimman ristiritarin esikuvana hän itse oli ollut; että sellainen veijari tämä 1326 kuollut Turun drotsi oli.



Näin Eerikinkronikan synnyn jäljet johtavat sylttytehtaalle Turkuun, kun ruotsalaissyntyinen Pentti, Benedictus Gregoriuksenpoika nousee 1321 Turun ja Suomen piispaksi. Matias muistuttaa tuolloin häntä ritarivärien tarkoituksesta: punainen on Kristuksen veri, valkoinen puhtaus ja musta kuolema.

Niinpä Pentti ottaa käyttöön dominikaanisen kultin "ordinarium predicatorum instituit" ja sehän sopii Kettilmundinpojalle pyhimysmaailman nostaessa päätään entisestään.

 Suomi anoi lupaa omalle rahalleen ja sai sen 4. huhtikuuta 1860.
Markka otettiin samana vuonna käyttöön, alustavalta arvoltaan neljäsosarupla. Nimeä ei tuolloin käytetty missään muualla, ja nimi valittiinkin kilpailulla.

Muita ehdotuksia olivat muun muassa sampo, sataikko, omena ja suomo. Nimi tulee perinteisestä hopean ja kullan painon yksiköstä, arvoltaan 8 troy-unssia (1 troy-unssi = noin 31 grammaa). Markka sidottiin hopeakantaan 1865 – ilman Venäjän ruplaa. Tällöin naula hopeaa vastasi arvoltaan 94,48 markkaa.


 
Autonomisessa Suomessa vuosina 1864–1915 käytössä ollut hopeamarkka. Tunnuspuolella kuvattuna Venäjän kaksipäinen kotka, jonka sydänvaakunassa Suomen vaakunaleijona.




Köyhäilyä Turussa
13-7 2017
Simo Tuomola

Ei kommentteja: