Tänään 15-12 tulee kuluneeksi tasavuosia miliisilakon aiheuttamien mittavien mellakoiden alkamisesta Turussa vuonna 1917. Helmikuun vallankumous Venäjällä oli vaikuttanut olennaisesti Suomen suuriruhtinaskunnan kehitykseen, käynnistämällä sen prosessin, joka 6-12 vuonna 1917 johti lopulta Suomen itsenäistymiseen.
Vuonna 1917 turkulainen työväki osoitti mieltään kaupunginvaltuustoa vastaan.
Turun mellakat olivat Turussa 15.–18. joulukuuta 1917 järjestyksestä vastanneen miliisin
lakon aikana tapahtuneita työväestön mellakoita, joiden yhteydessä
hajotettiin ja ryöstettiin laajalti kaupungin keskustan liikkeitä. Ne vaikuttivat
Suomen sisällissotaan johtaneeseen kehitykseen.
Vuoden 1917 maaliskuun vallankumouksen
jälkeen Turun aiempi poliisijohto oli erotettu ja kaupunkiin oli
asetettu järjestystä valvomaan erityinen järjestyskunta. Kaupungissa
esiintyi keväästä alkaen vakavia poliittisia levottomuuksia, joiden
aikana muun muassa punakaartilaiset pitivät jonkin aikaa koko kaupunginvaltuustoa vankeinaan.
Elokuun 1917 valtakunnallisen kunnallislakon aikana ryöstettiin suuri Valion voivarasto kaupungin keskustassa ja marraskuun yleislakon aikana kahdesta panimosta varastettiin 10 000 litraa pirtua sekä 800 litraa sikunaöljyä.
Valiolla
oli voivarasto Eerikinkadun ja Kauppiaskadun kulmauksessa ja äkkiäkös
kaupungilla levisi huhu, että sieltä löytyisi 1000 kpl 50 kg voiastioita
vain odottelemassa hinnankorotusta. Kauppatorilla väki päätti tarkistaa
asian ja takavarikoi 500 voiastiaa, jotka jaettiin myöhemmin ilmaiseksi
torilla voikortteja vastaan.
Tapaus
synnytti mittavan poliisitutkinnan, jossa kuusi henkilöä vangittiin ja
yli 200 luulusteltiin. Oikeudenkäynnin viimeisessä istunnossa venäläiset
merisotilaat vapauttivat lopulta syytetyt, julistaen "ettei
täysivatsaisilla voi olla oikeutta tuomita nälkäisiä,"
Yleislakko käytiin Suomessa 14.–20. marraskuuta 1917. Se protestoi leipäpulan
vuoksi ja pyrki painostamaan eduskuntaa. Varsinkin Etelä-Suomessa ja
Helsingissä lakko oli punakaartien voimannäyttö. Se tuki lokakuun
vallankumousta ja loi pohjaa Suomessa tapahtuvalle vallankumoukselle.
Lakon aikana punakaartit saivat venäläisiltä sotilailta aseita.
Myös
Turussa julkisten rakennusten lipputangoissa liehuivat nyt punaiset
liput, kun työväenjärjestöt ottivat käytännössä vallan käsiinsä ja
kaupungin poliisilaitos ja virastot suljettiin.
Vapauden huumaa vuosimallia 1917.
Yleislakon aikana Turun punakaartin muodostama ja William Lundbergin johtama miliisi otti itselleen järjestyskunnan tehtävät ja pidätti ensitöikseen kaupungin poliisipäällikkö Oskar Nikanderin ja Turun ja Porin läänin kuvernööri K. J. M. Collanin.
Heitä pidettiin edelleen vankeina myös lakon päätyttyä.
William Lundberg (Ammatiltaan asioitsija. Turun miliisipäällikkö
kansalaissodassa. Vangittiin sodan jälkeen Myrskylässä, jonka jälkeen
heti ammuttiin.)
Joulukuun
alussa Turun sosiaalidemokraattinen kunnallisjärjestö vaati uutta Svinhufvudin senaattia
tunnustamaan Turun järjestysvallan kuulumisen työväenjärjestöille ja
nimittämään Collanin tilalle maaherraksi sosiaalidemokraattien
luottamusta nauttivan henkilön.
Svinhufvudin johtama senaatti.
Lundberg kävi joulukuussa neuvotteluja Turun tilanteen ratkaisemisesta senaattori Arthur Castrénin
kanssa, mutta yhteisymmärrystä ei syntynyt, sillä kaupunginvaltuuston
myöntämän määrärahan loputtua joulukuun alussa Lundberg vaati valtiota
tunnustamaan Turun miliisin ja maksamaan sille palkkaa.
Senaatilla ei
ollut keinoja pakottaa Turun miliisiä taipumaan, sillä Turun suojeluskunta oli lähes aseeton ja kaupungin venäläisen varuskunnan oletettiin tukevan pikemminkin punakaarteja kuin Suomen hallitusta.
Kun neuvotteluratkaisua Turun järjestysvaltakysymykseen ei löytynyt eikä
valtuusto suostunut myöntämään miliisille enempää määrärahoja
palkanmaksua varten, miliisi meni lauantaina 15-12
painostustoimenpiteenä lakkoon, jolloin kukaan ei valvonut järjestystä
kaupungissa.
Jo ensimmäisenä lakkoyönä kaupungilla rikottiin
näyteikkunoita. Seuraavana, 16. ja 17. joulukuuta välisenä yönä Turun
keskustassa puhkesi rajuja mellakoita, joiden yhteydessä noin 50
keskustan liikehuoneistoa ryöstettiin tai tuhottiin.
Kohteiksi joutuivat lähes kaikki keskustan kaupat.
William Lundberg 1886-1918. Arbetet-lehden toimitsija, vallankumousaktiivi, Turun diktaattoriksi mainittu. Gustaf William Lundberg (5. syyskuuta 1886 Turku – 12. toukokuuta 1918 Helsinki) oli suomalainen radikaali sosialidemokraatti ja työväenliikkeen vaikuttaja, joka vuosina 1917–1918 toimi Turun miliisipäällikkönä.
Vaikka ryöstelyn
alkuperäiseksi motiiviksi selitettiin ankara elintarvikepula, kohteeksi
päätyi pääosin muita kuin elintarvikeliikkeitä, erityisesti
vaatekauppoja, kultasepänliikkeitä ja apteekkeja. Yleinen sekasorto veti
mukaansa henkilöitä, jotka näkivät tilaisuuden arvotavaran kahmimiseen.
Taloudellisten vahinkojen suuruudeksi arvioitiin myöhemmin 1,34
miljoonaa markkaa.
Ryöstely olisi voinut jatkua pidempäänkin, mutta illalla 18. joulukuuta
venäläiset sotilaat saapuivat turvaamaan järjestystä Turun keskustassa,
saatuaan ilmeisesti käskyn Helsingissä toimineelta sotilaiden, matruusien ja työläisten aluekomitealta, joka Venäjän kansankomissaarien neuvoston valtuutuksella katsoi käyttävänsä ylintä valtaa Suomessa.
Lisäksi turkulaiset kauppiaat olivat samana päivänä palkanneet ukrainalaisia kasakoita valvomaan järjestystä maksua vastaan.
Turun miliisilakkoa oli aluksi tarkoitus jatkaa, mutta 18. joulukuuta
Lundberg ajoi läpi päätöksen lakon lopettamisesta. Kolme päivää
myöhemmin miliisi ja senaatti pääsivät sopimukseen, jonka nojalla Collan
ja Nikander vapautettiin senaatin maksamia 60 000 markan lunnaita
vastaan.
Turkuun asetettiin eri puolueiden yhteinen järjestyslautakunta, joka
sai tehtäväkseen miliisin uudistamisen. Noin 50 ryöstöihin
osallistunutta henkilöä pidätettiin ja osa varastetusta tavarasta
palautettiin liikkeiden omistajille.
Joukko porvarillisten puolueiden kansanedustajia teki Antti Mikkolan
johdolla Turun tapahtumista eduskunnassa välikysymyksen 18. joulukuuta
1917. Välikysymykseen vastatessaan senaattori Castrén toivoi eduskunnan
antavan senaatille valtuudet "vankan ja tehokkaan järjestyskunnan"
luomiseen, jotta vastaavat tapahtumat voitaisiin välttää.
Punakaarti
valloitti 12-1 1918 Vartiovuoren observatorion rakennuksen
päämajakseen, nimeten sen Pietarin ja Helsingin esikuvan mukaisesti
Smolnaksi. 27-1 Turussa pidetään kokous, jossa päätettiin aloittaa
lopulta vallankumous ja sitä johtamaan valittiin paikallinen 12-hengen
vallankumousneuvosto.
Lehden perusti asianajaja Antti Mikkola,
joka toimi myös Turun Sanomien ensimmäisenä päätoimittajana. Turun
Sanomien ensimmäinen lehti julkaistiin sunnuntaina 1. tammikuuta 1905.
Anders Vilhelm (Antti Vilho) Mikkola (4. joulukuuta 1869 Lieto – 1. helmikuuta 1918 Helsinki) oli asianajaja, Turun Sanomien perustaja ja ensimmäinen päätoimittaja sekä nuorsuomalaisen puolueen kansanedustaja.
Suomen sisällissodan alettua punaiset pidättivät Helsingissä Mikkolan hänen asunnostaan 31. tammikuuta 1918 ja veivät hänet miliisiasemalle, jossa hän joutui selliin toisen nuorsuomalaisten kansanedustajan Pekka Paavolaisen
kanssa. Myöhemmin samana iltana noin kello 21 aikaan asemalle tuli
joukko aseistautuneita punakaartilaisia, jotka veivät Mikkolan mukanaan
ja ampuivat hänet 1. helmikuuta Töölönlahden
rannalla.
Mikkolan murha herätti suurta julkista huomiota, mutta siihen
syyllistyneitä ei koskaan rangaistu. Mikkola haudattiin Turun hautausmaalle 16. toukokuuta 1918. Hänen tilalleen kansanedustajaksi tuli nuorsuomalaisten Helena Brander. Mikkolan haudalla paljastettiin 1923 kansalaiskeräyksellä rahoitettu muistomerkki, johon Emil Wikström veisti oikeuden jumalatarta esittävän reliefin.
Ei
oikeutta maassa saa ... oikeuden jumalatar Dike miekkoineen löytyy
myös Antti Mikkolan haudalta V.4.4.3.49 Turun hautausmaalta -
kuvanveistäjänä Emil Wikström 1922.
Mikkola
ja muut porvarilliset edustajat olivat tehneet marraskuun 1917 aikana
useita järjestyksen luomiseen tähtääviä aloitteita eduskunnassa.
Marraskuun yleislakon ohella juuri Turun mellakoiden on sanottu
kääntäneen Suomen johdon sille kannalle, että punakaarteja vastaan
suunnatun valtiollisen järjestysvallan luominen oli välttämätöntä.
Eduskunta antoi senaatin toivomat valtuudet "lujan järjestysvallan"
luomiseen 12. tammikuuta 1918. Monien mielestä tämä päätös vaikutti
merkittävästi sisällissodan puhkeamiseen.
Kapinahenkeä
Turussa 15-12 2017
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti