Karl Gustav Bonuvier (21. syyskuuta 1776 Tukholma – 1858 Hamina) oli ruotsalaissyntyinen näyttelijä ja teatterinjohtaja. Bonuvier aloitti taiteellisen uransa Ruotsissa ja siirtyi sittemmin Suomeen, missä hän edisti paikallista näyttämötaidetta.
Yhdessä puolisonsa kanssa hän oli keskeinen välittäjä vietäessä teatteri-ilmaisua kohti kustavilaista tyylittelyä ja romantiikan liioittelua, jotka olivat tyypillisiä 1800-luvun ensimmäisten vuosikymmenten aikana.
Fabian Gotthard von Steinheil (ven. Фаддей Фёдорович Штейнгель, Faddei Fjodorovitš Šteingel, 14. lokakuuta 1762 Haapsalu, Viron kuvernementti – 23. helmikuuta 1831 Helsinki) oli venäläinen kenraali, joka toimi Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1810–1824
Turussa paikallisia oloja puolustanut kenraalikuvernööri "ukko" Fabian Steinheil puolisoineen suosi aikoinaan täällä myös teatteria, mutta esityksiin liittyneet vaatimukset olivat toki tiukkoja.
Teatteritoiminta Turussa oli tuolloin vierailujen ja tukholmalaisten alan taitajien "ylijäämän" näyttämö, kunnes Carl Gustav Bonuvier nosti sen vuosina 1813-1827 tasoltaan jo merkittävään asemaan.
Hänen myötään torin laidalle kohosi myös 1817 arkkitehti, rakennusmestari Olof Almin (s. 1757, Nordmaling) suunnittelema Suomen ensimmäinen asianmukainen teatteritalo, joka tuhoutui vuoden 1827 suuressa kaupunkipalossa.
21-1 väki kokoontui vuonna 1839 jälleen Turun nykyisen kauppatorin laidalle, nyt juhlistamaan upouuden teatteritalon. Åbo Teaterhusin, avajaisia.
Talon vihkiäistilaisuuden päänumerona oli komedia "Gubben i bergbygden". Esiintyjät olivat kaupunkilaisille entuudestaan tuttuja amatöörejä, joilla oli vankka kokemus pitkäaikaisesta seuranäyttämötoiminnasta. Turku oli palon jälkeen noussut siis jälleen kerran tuhkasta.
Turun ruotsalainen teatteri (ruots. Åbo Svenska Teater, ÅST) ruotsinkielinen teatteri Turussa on Turussa Kauppatorin laidalla sijaitseva Suomen vanhin teatteri. Teatterin puurakenteinen rakennus tuhoutui Turun palossa 1827. Nykyisen uusklassismia edustavan vuonna 1839 valmistuneen teatterirakennuksen on suunnitellut arkkitehti Pehr Johan Gylich ja sen julkisivun suunnitteli Carl Ludvig Engel. Rakennuksen omistaa Stiftelsen för Åbo Akademi.
- Pinellan pylväikkö rakennettiin arkkitehti P. Gylichin suunnitelman mukaan vuonna 1836 ja aluksi se palveli muun muassa kalastajien tarpeita
Pehr Johan Gylich (1786 Borås, Ruotsi – 3. lokakuuta 1875 Turku) oli syntyperältään ruotsalainen kauppias ja arkkitehti.
Gylich asettui vuonna 1812 Turkuun ja toimi Turun palon jälkeen vuodesta 1829 vuoteen 1859 Turun kaupunginarkkitehtina. Hänen suunnittelemansa rakennukset edustivat tyylisuunnaltaan empireä. Gylich suunnitteli Turkuun yli 300 rakennusta joista suurin osa oli puutaloja mutta joukkoon mahtui myös suurempia kivirakennuksia. Häntä kutsuttiin runsaan empiretuotantonsa vuoksi myös "Turun Engeliksi".
Myös sen varsinaisen Suomen vanhimman teatterin jalanjäljet johtavat Turun kauppatorin kulmille, kun venäläiset upseerit kaipasivat 1808 täällä huvittelua ja kaupungin komendantti Sasonoff luovutti teatterilaisten käyttöön Uudellatorilla sijainneen varastosuojan. Myöhemmin teatteri sijaitsi Eteläkorttelissa Gadolinin talossa, jossa "teurastamoteatterin" esityksiä säestivät eläinten äänet.
Teatteri oli tuolloin vierailujen ja tukholmalaisten alan taitajien "ylijäämän" näyttämö, kunnes Carl Gustaf Bonuvier nosti sen vuosina 1813-1827 tasoltaan jo merkittävään asemaan. Hänen myötään torin laidalle kohosi myös 1817 arkkitehti, rakennusmestari Olof Almin (s. 1757, Nordmaling) suunnittelema Suomen ensimmäinen asianmukainen teatteritalo, joka tuhoutui vuoden 1827 suuressa kaupunkipalossa.
Dionysoksen teatterin jäänteet Ateenassa. Teatteri sai alkunsa antiikin Kreikassa noin vuonna 550 eaa. viinin ja hedelmällisyyden jumala Dionysoksen kunniaksi järjestetyissä Dionysia-juhlissa.
Alkuaikoina suomalaisissa teatteritaloissa esiintyivät kiertävät teatteriseurueet. Turun teatteritalossa esiintyi vuosien 1839-89 välillä yhteensä 90 seuruetta eli vierailuja oli keskimäärin kaksi vuodessa.
Karl Gustav Bonuvier (21. syyskuuta 1776 Tukholma – 1858 Hamina) oli ruotsalaissyntyinen näyttelijä ja teatterinjohtaja. Bonuvier aloitti taiteellisen uransa Ruotsissa ja siirtyi sittemmin Suomeen, missä hän edisti paikallista näyttämötaidetta. Yhdessä puolisonsa kanssa hän oli keskeinen välittäjä vietäessä teatteri-ilmaisua kohti kustavilaista tyylittelyä ja romantiikan liioittelua, jotka olivat tyypillisiä 1800-luvun ensimmäisten vuosikymmenten aikana.
Vuodesta 1891 nykyisessä teatteritalossa on toiminut Åbo Svenska Teater.
Mukana uutta teatteritaloa Turkuun perustamassa oli kaupungin vaikuttajista mm. Nils Henrik Pinello. Vanhan Suurtorin kupeessa Turussa sijaitsee Ravintola Pinella joka on saanut nimensä Nils Henrik Pinellon mukaan, joka oli mukana perustamassa myös tätä kulttuuriravintolaa. Sekä ravintolan, että teatterin on suunnitellut sama tekijä - arkkitehti Pehr Johan Gylich.
Nils Henrik Pinello (17. elokuuta 1802 Turku – 9. syyskuuta 1879 Turku) oli suomalainen ruotsiksi kirjoittanut kirjailija ja toimittaja. Hän käytti nimimerkkejä Kapten Puff, N.H.P. ja von Puff.
Pinello ja hänen tallinnalaissyntyinen vaimonsa Anna Julia myös näyttelivät ja olivat mukana vihkiäistilaisuuden komediassa. Pinello toimi itse myös näytelmien kirjoittajana.
Vuoden 1838 lopulla teatteri oli valmis. Tammikuun 21. päivänä 1839 voitiin talo vihkiä tarkoitukseensa. Illan päänumerona oli komedia "Gubben i bergbygden" Esiintyjät olivat amatöörinäyttelijöitä, joiden kokemus perustui pitkäaikaiseen seuranäyttämötoimintaan.
Tohtori Pinellolla oli Zozon osa ja hänen puolisonsa esiintyi Clarana.
Toki turkulaisella teatterielämällä oli vankka amatööripohja jo aina 1600-luvulta saakka:
Teatteriesityksiä tehtiin aluksi vain Turun Akatemiassa, jonka vihkiäisissä vuonna 1640 nähtiin teinien eli opiskelijoiden valmistama teatteriesitys. Näytelmän esityskielestä ei ole varmaa tietoa, mutta se oli joko latina tai ruotsi.
Mikael Wexionius-Gyldenstolpe (16. helmikuuta 1608/9 Småland – 28. kesäkuuta 1670 Turku) oli suomalainen Turun akatemian professori. Hän sai politiikan ja historian professuurin vuonna 1640 ja oikeustieteen professuurin vuonna 1647.
Mikael Wexionius promovointivuonna 1650
Esityksen harjoitti monipuolinen tiedemies Mikael Wexonius ja näytelmän nimi oli Studentes (Opiskelijat). Se oli komedia ylioppilasmaailmasta. Teksti on kadonnut, mutta mainintoja sen sisällöstä löytyy. Näytelmän aiheena oli yliopistomaailma ja teemana ahkeruuden ylistys. Käännöksen tai mukaelman lähtökohta oli ollut puolalaisen Christophorus Stymeliuksen näytelmä.
Näytelmässä mukana
Turussa 21-10 2015
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti