1827 – Turun palo tuhosi Suomen tuolloin suurimman kaupungin lähes täysin.
Palon jäljet Gustaf Wilhelm Finnbergin (1784-1833) tallentamana. Taiteilijan oma työhuonekin tuhoutui palossa.
Turun palo oli Turun kaupungin lähes kokonaan tiistai-keskiviikkona 4.–5. syyskuuta 1827 tuhonnut tulipalo. Suomen ja Pohjoismaiden historian suurin kaupunkipalo tuhosi kolme neljäsosaa kaupungista ja jätti kodittomiksi 11 000 turkulaista. Loukkaantuneita oli parisataa ja kuolleita 27.
Ilman sen suurempia salaliittoteorioitakin voi ihmetellä esim. Venäjän laivaston ja asevoimien passiivista asennetta Turussa heidän seuratessaan vanhan pääkaupungin tuhoutumista. Palo tietenkin edisti heidän toiveidensa mukaisesti Turun merkityksen pienentymistä Helsingin kasvaessa. Mutta silti esim. väkiluvussa Helsinki saavutti Turun vasta niinkin myöhään kuin vuonna 1841.
Palo sai alkunsa kauppias Carl Gustav Hellmanin talosta Aninkaistenmäellä vähän ennen kello yhdeksää tiistai-iltana, 4. syyskuuta 1827. Porvari Hellman oli itse matkalla Tukholmassa, mutta hänen vaimonsa Christina Elisabeth Hellman kertoi myöhemmin nähneensä palon aluksi paksun savun nousevan navettansa katosta.
Palon syttymisestä epäiltiin aluksi palvelijatar Maria Vassia, joka oli palon syttymisen aikoihin ollut leivintuvassa alustamassa taikinaa. Myöhemmin tehtyjen selvitysten mukaan Hellmanin naapuritalon savupiipusta oli lentänyt kipinöitä Hellmanin talon vintille, jossa säilytettiin heiniä; näistä palo sai siten alkunsa.
Pian palon syttymisen jälkeen Turun tuomiokirkon kellot soittivat hälytyksen kaupunkilaisille ja kaupungin hyväkuntoista palokalustoa ryhdyttiin siirtämään Turun pohjoisiin osiin.
Palomiehistön tehtävä osoittautui hyvin nopeasti toivottomaksi. Puuaines kaupungissa oli erityisen kuivan edeltäneen kesän vuoksi rutikuivaa. Päre- ja turvekatot synnyttivät kipinäsateen ja levittivät paloa kattoja pitki läpi kaupungin.
Lisäksi tallien ja navettojen ylisille talvea varten kootut kuivat heinät toimivat tehokkaina sytykkeinä. Palon syttyessä suuri osa kaupungin sammutusvelvollisista porvareista oli Tampereen markkinoilla. Kun myös ylioppilaat olivat vielä kesälomalla ja siten poissa kaupungista, sammutusmiehistö oli tavallista pienempi.
Kaupungissa puhkesi samana iltana myrsky, jonka vuoksi palo eteni räjähdysmäisesti kaupungin pohjoisesta korttelista kohti etelää. Juuri kun kaupungin palokalusto oli kuljetettu Turun tuomiokirkon läheltä joen pohjoispuolen palopesäkkeisiin, ylitti tuli myös Aurajoen sytyttäen Kirkkokorttelin kello yhdentoista aikaan.
Palon sammuttajat joutuivat ongelmiin tulen nopean etenemisen myötä, eikä tuomiokirkon, Turun Akatemian, hovioikeuden, Turun tuomiokapitulin ja monen muun viraston pelastamiseksi voitu tehdä paljoakaan.
Tulta levittivät omalta osaltaan tehokkaasti myös kukkuloilla vinhasti pyörineet palavat tuulimyllyt.
Akatemian korvaamattoman arvokas kirjasto tuhoutui lukuun ottamatta niitä teoksia, jotka sattuivat olemaan lainassa kaupungin ulkopuolella. Turun tuomiokirkon tornin kellot löivät viimeisen kerran kello kolme aamuyöllä, jonka jälkeen koko torni romahti alas.
Tulenhohde näkyi hyvin vielä Perniön Kirjakkalassa ja paperiliuskaleita lenteli Sauvoon asti. Lapualla asti eteläisellä taivaalla nähtiin omituisen värinen pilvi, joka herätti epäilyksiä tulipalosta.
Palo sammui lopulta iltapäivällä 5. syyskuuta tehtyään tuhoa kaupungissa noin 20 tuntia. Seuraavaan päivään mennessä tuli oli tuhonnut kolme neljäsosaa kaupungista eli 1 126 talosta 780. Kaikkiaan 2 500 kotia paloi.
Vain yksi neljäsosa kaupungista, lähinnä kaupungin länsi- ja etelälaidoilla oli säilynyt: Turun linnan ympäristö, Vartiovuorenmäki, Luostarinmäki ja Puolalanmäki. Kodittomaksi oli jäänyt noin 11 000 turkulaista, loukkaantuneita oli parisataa ja kuolleita 27.
Turku on aina noussut tuhkasta kuin Phoenix-lintu, niin myös vuoden 1827 tuhon jälkeen, mutta tällä kertaa isku oli todella luja; kaupunki oli raunioina, pääkaupunkioikeudet oli siirretty Turulta Helsingille jo vuonna 1812.
Ja nyt kun myös yliopisto pakkosiirrettiin uuteen pääkaupunkiin, seurasi maan sivistyneistö hallinnon jalanjälkiä Helsinkiin, jossa Turussa palon aikana opiskelleet Runebergit, Snellmannit, Lönnrotit, Cygnaeukset ja Nervanderit loivat näyttävät uransa, mutta vahva usko eli Suomen kansallispyhättö ja maan kirkollinen hallinto jäivät sentään jatkossakin Turkuun.
Turun tuomiokirkon ympäristö heti palon jälkeen vuonna 1827.
Feeniks-symboliikan kautta Turku on Heliopoliksen, nousevan Auringon kaupunki, aamuruskon jumalatar Auroran sanansaattaja. Jälleensyntymisen symboli Feeniks tulee aina apuun, kun sitä kipeimmin tarvitaan ja sen kyyneleet parantavat vaikka kuolemasta.
Turku talvella 1827 muutama kuukausi Turun palon jälkeen.
Näin kuvaili Turun palon etenemistä Adolf Moberg, joka myöhemmin toimi muun muassa yliopiston rehtorina:
- "Näky oli kauhistuttava mutta kiehtova. Koko Aningaistenmäen rinne jokeen päin sekä Multavierun seutu oli kietoutunut savuun ja moniväristen liekkien mereen, jota kukaan ei voinut lähestyä ja joka hillitöntä vauhtia levisi yhä laajemmalle.
- Toivottiin vielä, että joki olisi esteenä tuhon tiellä ja että eteläinen eli ns. kaupungin suuri puoli säästyisi. Mutta sitten kun professori Hällströmin talo joen sillä puolen ja sen vieressä sijaitsevat talot rupesivat palamaan, huomattiin kaiken olevan hukassa, varsinkin, kun kaikkien palokalujen, jotka oli viety pohjoispuolelle, sanottiin palaneen.
- Miehistökin oli hajaantunut korjaamaan talteen mitä mahdollisesti voitiin liekeistä pelastaa. Näin kuinka tuli lähestyi, kuinka tuomiokirkon ulkokatto alkoi palaa. Pian alkoi tuli loistaa tornin luukkujen läpi ja saavutti kohta ylimmän puurakennelman. Tämä kohosi korkeana tulipatsaana ympärillä lainehtivasta tulimerestä, kunnes vihdoin palava puurykelmä moneen otteeseen kelloineen ja kellokoneistoineen rytisten ja paukkuen romahti alas levittäen liekkejä aukoista ja ajaen niitä ylöspäin".
Kun korkealla Vartiovuorenmäellä sijainnut observatorio oli yksi harvoja tuholta säästyneitä rakennuksia, siirtyi Akatemian välttämätön toiminta, kuten konsistorin kokoukset ja rehtorin kanslia, sinne.
Turun Vartiovuoren observatorion ensimmäisenä tähtitieteilijänä toimi Henrik Johan Walbeck vuosina 1817-1822, mutta mies päätyi itsemurhaan observatoriossa.
Suomalainen tähtitieteilijä. Turussa Hällströmin oppilaana opiskellut Walbeck valmistui maisteriksi 1815 ja esitti kahta kuukautta myöhemmin dosentinväitöskirjansa. Vuonna 1817 hänet nimitettiin ainoana hakijana Akatemian observaattoriksi.
Vuonna 1819 hän esitti maapallon muotoa koskevan tutkimuksensa, jossa hän sovelsi uutta Gaussin kehittämää pienimmän neliösumman keinoa kuuteen aikaisempaan meridiaanikaaren mittaukseen. Walbeck ehti julkaista useita artikkeleita ja vierailla monissa huomattavissa observatorioissa lyhyen, itsemurhaan päättyneen elämänsä aikana.
Friedrich Wilhelm August Argelander (22. maaliskuuta 1799 Memel Preussi – 17. helmikuuta 1875) oli suomalais-preussilainen tähtitieteilijä.
Suomessa Argelander oli vuosina 1823–1837 ensin Turussa observaattorina ja sitten Helsingissä observatorion johtajana. Hän toimi tähtitieteen professorina Keisarillisessa Aleksanterin-Yliopistossa vuosina 1828–1837
Kun Argelander saapui Turkuun, hän ryhtyi panemaan uutta observatoriota ja kalustoa havaintokuntoon. Akatemian vanhempia instrumentteja, joita oli varsin vähän ja jotka olivat pieniä, Argelander ei juuri katsonut käyttökelpoisiksi. Uusista kojeista kahdeksan jalan ohikulkukone oli saapunut. Sen havaintohuone observatoriossa valmistui vasta vuoden 1825 lopussa, ja kone saatiin paikoilleen maaliskuussa 1826.
Argelanderin havaintopäiväkirjassa on syyskuun 4. päivän iltana 1827 kello 9 ß Aquilae-tähdestä tehdyn havainnon perässä merkintä: "Hier wurden die Beobachtungen durch eine grässliche Feuersbrunst unterbrochen, die Åbo in Asche legte." (Tässä keskeytti havainnot hirveä tulipalo, joka pani Turun tuhkaksi.)
Syyskuun 8. iltana havaintopäiväkirja jatkuu: "Das allerschönste Nordlicht, was ich je gesehen habe;..." (Kaikkein kauneimmat revontulet, jotka koskaan olen nähnyt;...) .
Lokakuun 21. päivänä annettiin keisarillinen manifesti, jolla Akatemia määrättiin siirrettäväksi Helsinkiin, joka oli ollut vuodesta 1812 lähtien maan pääkaupunki. Samalla Akatemian nimi muutettiin Keisarilliseksi Aleksanterin yliopistoksi Suomessa.
Turun vanhan suurtorin ympäristö vuonna 1856. Taustalla Vartiovuori, jossa vasemmalla palotorni ja oikealla observatorio.
Tunteen palolla
Turussa 4-9 2015
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti