Katariina Jagellonica (1. marraskuuta 1526 Krakova – 16. syyskuuta 1583 Tukholma) oli Juhana III:n ensimmäinen vihitty puoliso, Ruotsi-Suomen herttuatar ja sittemmin Ruotsin kuningatar. Katariinan isä oli Puolan kuningas Sigismund I ja äiti Bona Sforza, joka oli milanolaista ruhtinassukua.
Drottning Katarina av Sverige, född polsk prinsessa Jagellonica.
| Puolan prinsessa Suomen herttuatar – (1562–1563) Ruotsin kuningatar – (1567–1583) |
Kustaa Vaasa perusti Turussa vieraillessaan 27. kesäkuuta 1556 Suomen herttuakunnan tuolloin 18-vuotiaan poikansa Juhana-herttuan jäädessä Turun linnaan lääninherraksi. Vierellään Juhanalla oli rakastajattarensa Kaarina Hannuntytär, Innamaan porvarissukua. Kaarina synnytti Juhanalle neljä lasta.
Katariina puolestaan varttui kuninkaan hovissa Krakovassa ja sai hyvän kasvatuksen. Hänet naitettiin 11 vuotta nuoremmalle Suomen herttua Juhanalle Vilnassa 4. lokakuuta 1562. Avioliitto oli poliittinen; se oli osa Juhanan pyrkimyksiä muodostaa Venäjän vastainen liittoutuma. Myös Venäjän Iivana IV Julma oli yrittänyt kosia Katariina, mutta tuloksetta.
Katariina Jagellonica vankina Gripsholmin linnassa. Józef Simmlerin (1823–1868) maalaus.
Juhana ja Katariina saapuivat Turkuun 24. joulukuuta 1562. Turun linnasta muodostui pienimuotoinen renessanssihovi, mutta jo vuoden 1563 syksyllä Juhanan ja Eerikin ristiriita oli kehittynyt sodaksi asti. Juhana ja Katariina joutuivat Eerikin vangeiksi, ja heidät vietiin Gripsholmin linnaan. Katariina seurasi miestään vapaaehtoisesti vankeuteen.
Vuonna 1562 Juhana avioitui Puolan hallitsijan sisaren Katariina Jagellonican kanssa vastoin Eerikin tahtoa. Kesällä 1563 veljesten välinen kiista koki huippunsa Eerikin lähetettyä armeijansa Turkuun kukistamaan Juhanan. Juhana oli saanut Puolan kuninkaalta 120 000 taaleria vastaan linnoja Liivinmaalta ja Eerik vaati Juhanaa saapumaan Ruotsiin selittämään tekojaan, mutta tämä kieltäytyi.
Eerik sai valtiopäivät tuomitsemaan Juhanan kuolemaan ja lähetti 10 000 miestä piirittämään Turun linnaa. Linna antautui 12. elokuuta 1563. Juhana ja hänen puolisonsa vangittiin ja kuljetettiin Ruotsiin. Samana vuonna oli syttynyt seitsenvuotinen sota Tanskan kanssa.
Sota kiristi kuninkaan ja aateliston välejä. Eerikin mielenterveys horjui entisestään toukokuussa 1567 hän vangitutti eräitä aatelisia, koska epäili heitä salaliitosta itseään vastaan. Hän päätti tappaa Sturen suvun jäseniä, ja tapaus tunnetaan nimellä Sture-murhat.
Eräässä vaiheessa vangittua Katariinaa uhkasi jopa joutuminen Venäjälle, kun Iivana IV ehdotti Eerikille, että Katariinaa voitaisiin käyttää panttivankina Puolan painostamiseksi. Vankeusaikana Katariina synnytti kolme lasta, Isabellan, joka eli puolitoistavuotiaaksi, Annan ja Sigismundin, josta tuli Puolan ja Ruotsin kuningas.
Sigismund oli Ruotsin kuninkaan Juhana III:n ja puolalaisen ruhtinatar Katariina Jagellonican poika. Katariina oli Puolan kuninkaan Sigismund I:n tytär ja Sigismund II:n sisar ja kuului ylhäiseen Jagiełło-sukuun. Uskonnoltaan Sigismund oli katolilainen äitinsä mukaan.
Juhana-herttua purjehtii 20. kesäkuuta 1562 Turusta Danzigiin tuodakseen puolalaisen prinsessan Katariina Jagellonican Suomeen. Aluksena on Henrik Hannunpoika Innamaan luotsaama Ursus Finlandicus eli Suomen Karhu.
Valpuri Innamaan mies Henrik Hannunpoika Innamaa oli turkulainen kauppias, jonka nimi mainitaan asiakirjoissa vuonna 1549. Henrik osallistui Juhana-herttuan kosiomatkalle Puolaan ja Turun raadin toimintaan. Juhanan vagitsemiseen vuonna 1563 päättyi myös Henrik Innamaan ura.
Juhana-herttua ja Puolan kuninkaan sisar Katariina Jagellonica menevät naimisiin 4. lokakuuta 1562 Vilnassa vastoin Eerik-veljen tahtoa. Juhana tulee etukäteen valmistelemaan Suomen herttuattaren tuloa Turkuun ja muu seurue saapuu myötäjäisineen ja hoveineen kaupunkiin jouluaattona. Joulun lisäksi he viettävät 8 kk Turun linnassa, tuliaisjuhlien kestäessä kahdeksan päivää.
Mukana pariskuntaa seuraa kuudenkymmenen hengen hovi, johon kuuluu suomalaisia, ruotsalaisia, puolalaisia ja saksalaisia ylimyksiä, mannermaisen tunnelman edustaessa puolalais-italialaista hovikultuuria. Hovissa aterioi päivittäin yli 600 henkeä, kaakeliuunit ovat uusinta uutta Suomessa, samoin ruokailussa käytettävät haarukat. Ennennäkemätön uutuus oli myös riisipuuro.
Juhana III (ruotsiksi Johan III, ennen kuninkuutta Juhana-herttua, 20. joulukuuta 1537 – 17. marraskuuta 1592) oli Ruotsin kuningas vuosina 1568–1592. Hän oli myös Suomen herttua vuosina 1556–1563. Juhana otti itselleen 1581 arvonimen Suomen suuriruhtinas.
Juhana III. Johan Baptista van Utherin maalaus vuodelta 1582. Kuningas on pukeutunut viimeisimmän espanjalaisen hovimuodin mukaisesti.
Herttuaparin vankeutta Gripsholmin linnassa kesti syksyyyn 1567, jolloin Eerik syrjäytettiin valtaistuimelta. Saman vuoden syyskuussa Juhana huudettiin Ruotsin kuninkaaksi, ja 10. heinäkuuta 1569 Katariina kruunattiin miehensä rinnalla Ruotsin kuningattareksi. 1500-luvun lopulla katolilaisuuden merkitystä haluttiin lisätä. Kuningaspari vieraili usein Vadstenassa ja Katariina tuki Vadstenan luostarin toimintaa. Myös Naantalin luostari koki viimeisen lopulta lyhyeksi jääneen kukoistuksensa.
Minnespenning över kung Johan III och drottning Katarina Jagellonica.
Katariina kuoli muutaman vuoden sairastelun jälkeen Vadstenan linnassa marraskuussa 1583. Sairautena oli mm. kihti.
Drottning Katarina Jagellonicas gravvård i Uppsala domkyrka.
Juhana-herttua joutui Turussa ollessaan riitoihin veljensä, kuningas Eerikin kanssa haaveillessaan omasta valtakunnasta, johon kuuluisi Suomen lisäksi osa Baltiasta ja hänet tuomitaan 7. kesäkuuta 1563 kuolemaan, kun säädyt katsovat hänen syyllistyneen avunantoon viholliselle ja vehkeilyyn kuningasta vastaan.
Ruotsin ja Puolan välille syntyykin sota Baltian maiden omistamisesta. Eerik XIV tarjoaa veljelleen nöyryyttäviä antautumisen ehtoja, joihin herttua ei suostu. Neuvottelut päättyvät 17. heinäkuuta ja Juhana varustaa linnansa puolustukseen Korppolaisvuoren, jonne linnasta pääsee venesiltaa pitkin yli Aurajoen.
Heikinmarkkinoilla 18. kesäkuuta Juhana pitää turkulaisille itsensä syyttömäksi vakuuttavan puheen. Antti Sigfridinpoika Rålambin piiritysjoukot laskevat maihin Hirvensalossa ja osastot leiriytyvät Korppolaismäen juurelle Vilkkilän niitylle sekä joen toiselle puolelle Tallimäelle.
Juhanalla on noin 1200 miestäja piirittäjillä Iivari Maununpojalla ja Klaus Flemingillä 12000 miestä ja 19 laivaa Hannu Maununpoika Björnramin komennuksessa. Turun linnan piiritys aloitetaan 20. kesäkuuta ja Korppolaisvuori valloitetaan elokuun 3. päivä yöllä.
Linna selviää vielä 40 valtaustikapuun voimin tehdystä hyökkäyksestä, mutta ei enää Korppolaismäeltä tulevasta tykkitulesta, jossa parissa päivässä ammutaan 300 kuulaa romuttamaan varustuksia. Lopulta varusväen huomio kiinnitetään tervalla voideltuun hevoseen, joka sytytetään tulee ja lopulta hyökkäys onnistuu.
Juhana antautuu 12. elokuuta ja herttuapari viedään 24. elokuuta Ruotsiin Gripsholman vankilaan. Katariina seuraa miestään vapaaehtoisesti, eikä suostu vapauteen, vaan näyttää vihkisormustaan, jossa lukee Nemo nisi mors - ei mikään muu kuin kuolema.
Sotaväki ryöstää linna ja polttaa vaakahuoneen. Laamanni Jöns Knuutinpoika toimii pahimpana ryöstäjänä, kohdistaen huomionsa mm. herttuan rakastajattaren Kaarina Hannuntyttären kalleuksiin.
Samalla Kustaa Vaasan poikien valtataistelu oli myös uskontaistelua katolilaisuuden ja luterilaisuuden välillä : Etenkin Turussa oltiin valmiita hylkäämään luterilaisuus ja siihen antoi pontta myös Juhana III vuonna 1576 laatima "Katolisen ja oikeauskoisen kirkon mukainen Ruotsin kirkon liturgia", joka tunnetaan nimellä Punainen kirja. Kustaa Vaasan pojista Erik ja Kaarle olivat kalvinisteja.
Kun kuningas Juhana III kuolemasta aikoinaan 1592 ilmoitettiin turkulaisille, tehtiin se täällä suomenkielisellä julistuksella, olihan Juhanan isä poikansa Turkuun jättäessään huolehtinut siitä, että Juhana sai täällä myös suomenkielen opetusta, kun kerran Suomessa vaikutti.
Punainen kirja
Paavi Gregorius XIII, syntymänimeltään Ugo Buoncompagni, oli paavina 13. toukokuuta 1572 – 10. huhtikuuta 1585).
Etenkin Turussa oltiin valmiita hylkäämään luterilaisuus ja siihen antoi pontta myös Juhana III vuonna 1576 laatima "Katolisen ja oikeauskoisen kirkon mukainen Ruotsin kirkon liturgia", joka tunnetaan nimellä Punainen kirja. Kustaa Vaasan pojista Erik ja Kaarle olivat puolestaan kalvinisteja.
Juhana oli Turussa suuressa suosiossa; jouluksi 1562 hän toi Turun linnaan Suomen herttuattaren, puolalaisen prinsessan Katariina Jagellonican, joka oli harras katolilainen. Hänelle pystytettiin linnaan oma katolinen alttarinsa, jolla hän nautti ehtoollisella myös viiniä.
Juhana halusi jälleen antaa arvoa piispanviralle ja kirkollisille seremonioille ja jumalanpalvelus tuli toimittaa uuden liturgian Nova ordonantion mukaisesti. Esim. vuonna 1580 Juhana III kielsi vouteja maksamasta papinmaksuja niille, jotka eivät noudata hänen Punaisen kirjansa liturgiaa. Ahvenanmaan Finströmin pappi Abraham Angermannus vangittiin Turun linnaan 30 viikoksi hänen uhmattuaan kuninkaan liturgiaa.
Vastarinta Ruotsin luterilaisessa papistossa oli kova ja Juhanan kuoleman jälkeen Upsalan kokous totesi 1593 liturgian taikauskoiseksi, paavin messun kaltaiseksi ja pahennusta herättäväksi sekä portiksi Superstitionille, taikauskon pedolle, joka houkuttelee kristittyjä paavin kauheaan eksytykseen. Vastapainona pedolle olisi tarpeen Profanitas.
Juhana halusi johdattaa Ruotsin kirkon kohti sellaista suvaitsevaista katolilaisuutta, jota Katariina edusti, mutta Roomankaan kanssa ei voinut neuvotella, sitä piti vain totella. Turussa Katariinan perintö oli muuta maata tiukemmassa. Täällä oli vannottu uskollisuutta Juhanalle ja vallanperijä Sigismundille 19.4.1582 ja siitä valasta pidettiin myös kiinni katkeraan loppuun saakka.
Valtakunnanmarsalkka Klaus Fleming piti Turun linnaa käskyvallassaan Kaarle-herttuan harmiksi ja kun Kaarle valtaa Juhana III kuollessa Suomen 1592, Fleming pysyy kuninkaaksi nousevan Juhanan ja Katariinan pojan Sigismundin takana. Aateliset tunnustavat Turussa Flemingin johdolla Sigismundin kuninkaaksi ja Fleming varustaa 27 laivan laivaston Turusta noutamaan kuningasta Puolasta, amiraalilaivana Suomen Leijona.
Sigismund (puol. Zygmunt III Waza, liett. Zigmantas Vaza, ruots. Sigismund, 20. kesäkuuta 1566 – 30. huhtikuuta 1632) oli Ruotsin kuningas vuosina 1593–1599 ja Puolan kuningas vuosina 1587–1632.
Kaarle-herttua yllytti suomalaisia talonpoikia kapinaan Jaakko Ilkan johdolla, mutta Nuijasota kukistettiin verisesti. Sigismund yritti paluuta 1598 Tukholmaan, mutta vetäytyi lopulta takaisin Puolaan ja pantiin kesällä 1599 viralta Kaarle-herttuan noustessa kuninkaaksi nimellä Kaarle IX. Turusta oli Suomen käskynhaltijaksi nousseen Arvid Eerikinpoika Stålarmin käskystä Aksel Kurjen johdolla lähetetty Sigismundin tueksi 14 laivaa, 50 kuljetusalusta ja 3000 miestä.
Rautamarski Klaus Fleming oli kuollut paluumatkallaan Turkuun jo 13.4.1597 valmistautuessaan taisteluun Kaarle-herttuaa vastaan:
Nuijasodan päättyi Flemingin hyväksi, mutta kauaa hän ei ehtinyt tästä nauttia. Klaus Fleming kuoli tarinan mukaan matkalla Viipurista Turkuun, Pohjan pitäjässä, Kuninkaantien varrella. Noin kilometri pitäjän keskiaikaiselta kivikirkolta Perniön suuntaan on iso siirtolohkare, jota paikkakunnalla kutsutaan Flemingin kiveksi. Kiven äärellä marski sai sairaskohtauksen, josta Flemingiä Perniön kuninkaankartanossa odottanut leski Ebba Stenbock kirjoitti sisarelleen Katarinalle seuraavasti;
Aikalaiset kertoivat kuoleman kohdanneen Flemingin joko Pohjan pappilassa tai Clemet Erikssonin talossa kirkolla. Edelleen lesken kertomuksen mukaan vainaja tuotiin kehnolla rekikelillä Turun linnaan ja asetettiin linnankirkkoon.
Albert Edelfeldt ikuisti kuuluisaan tauluunsa kohtauksen, jossa Kaarle herttua herjasi kuolleen marskin ruumista. Eräiden tutkijoiden mukaan on hyvin epätodennäköistä, että tätä olisi koskaan tapahtunutkaan. Kaarle herttua ei tuohon aikaan luultavasti edes oleskellut Turussa.
Viimeisen leposijansa mahtava Klaus Fleming sai Paraisten kirkosta. Hän omistuksiinsa kuului mm. pitäjässä sijaitseva Kuitian kartano.
Kaarle Herttua:
"Jos olisit nyt ollut hengissä, ei pääsi olis ollut kovin tukevasti paikoillaan".
Ebba Stenbock:
"Jos miesvainajani olis elänyt, ei teidän ruhtinaallinen korkeutenne koskaan olisi
päässyt tänne asti".
Valtaan noustuaan Kaarle IX kostaa Turun niskuroinnin verisesti: 10.11.1599 Turun suurtorilla mestataan seitsemän aatelista ja seitsemän alempaan sotapäällystöön kuulunutta. Mestatuiksi aatelisista tulevat marskin ja Ebba Stenbockin poika Juhana Fleming, Sten Fincke, Hartikka Henrikinpoika, Niilo Iivarinpoika Särkilahti, Krister Matinpoika Björnram, Mikael Paavalinpoika Munck sekä Olavi Klaunpoika. Flemingin päätä ei pistetä seipään nokkaan muille varoitukseksi kapinoinnista.
Halshuggen
Turussa 16-9 2015
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti