sketsi

SUOMI
ennen Suomea

OSA I
MANIFESTI

Seisomme Turun Vanhalla Suurtorilla, joka on vuosisatojen saatossa toiminut paitsi vilkkaana markkinapaikkana, myös merkittävänä vallankäytön näyttämönä. Torin laidalla sijaitsevan Raatihuoneen portailta on historiallisesti  julistettu kaupunkilaisille markkinarauhaa ja erilaisia muita tärkeitä julistuksia.

"Huomenna, jos Jumala suo ..."

Tunnetuin näistä on nykypäivään saakka säilynyt Joulurauhan julistus, joka luetaan suomeksi ja ruotsiksi tuosta viereisen Brinkkalan talon parvekkeelta. Nykyisen Turun joulurauhan tekstin pohjalta on tunnistettavissa mm. Kuningatar Kristiinan ajan käskykirjeen sanamuotoja vuodelta 1649, mutta perinne sinänsä ulottuu aina 1300-luvulle saakka. 

Kuningas Kustaa Vaasa opetti pojilleen myös suomen kieltä ja Kaarle-herttua (kuninkaana Kaarle IX 1604-1611) antoi sen myös näkyä mm. omassa joulurauhan julistuksessaan, Carlen Manauksessa tästä Turun Raatihuoneen rappusilta:

Hänen Cuningalisen Maijestetins, Sen Suriwaldian ja corckiast syndynen förstin ia herran, Carlen, Ruotzin waldacunnan ia caickein meiden armolisen herran ja Cuningan puolest culutetan tässä itze cullengin sekä omaisille että oudoille, ylimäisille että alimaisille, Rickahille että köyhille yxi iloinen Joulu ia Joulun rauha; Sentähden andawat Borgmestari ia Radi tässä Caupungisa hänen Cuningalisen Maijestetins puolest angarasti manata, että idzecukin wiriästi käywät kirckon culeman Jumalan pyhä Sana, iosa meilen edespannan se hyödytyss ia autuuss, cuin meile ombi meidän lunastaian herran Iesuxen Christuxen iloisesta syndymästä.

Täällä Vanhalla Suurtorilla Turussa on sijainnut vallankäytön linnakkeena Raatihuone jo 1300-luvulta lähtien. Vuosina 1734-1736 vanha puinen raatihuone korvattiin komealla kaksikerroksisella barokkityylisellä, muurarimestari Samuel Bernerin suunnittelemalla kivirakennuksella, jossa oli mukana katolla myös asiaan kuuluva kellotorni.

Rakennus tuhoutui pahoin Turun palossa 1827, jonka jälkeen viereinen Joulurauhan julistuksesta tuttu Brinkkalan talo korjattiin ja siitä tuli uusi raatihuone. Mutta vielä nykyisinkin haaveillaan Vanhan Raatihuoneen palauttamista alkuperäiseen asuunsa kellotorneineen kaikkineen.

Bernerin Raatihuoneen vihkiäisiä vietettiin maaherran ja kaupungin porvariston johdolla 6. lokakuuta 1736 ja valtakunnallisen huomion kohteeksi se pääsi lopullisesti maaliskuussa 1742, jolloin Venäjän keisarinna  Elisabet julkaisi kuuluisan manifestinsa, joka levitettiin suomeksi ja ruotsiksi painettuna Suomen puolelle. Manifestissa keisarinna syytti Ruotsia sodan aloittamisesta ja vakuutti suomalaisille hyväntahtoisuuttaan, jos nämä lakkaisivat auttamasta Ruotsin armeijaa.

Suomen kuningaskuntahanke vuonna 1742 on huonosti tunnettu tapahtuma Suomen historiassa. Tämä hanke tapahtui Hattujen sotaa seuranneen Venäjän miehityksen (pikkuviha) aikana. Venäjän keisarinna Elisabet antoi tällöin manifestin, että hän tekisi Suomesta itsenäisen kuningaskunnan.

Suomen kuninkaaksi valittiin saksalainen Holstein-Gottorbin herttua Karl Peter Ulrich (josta myöhemmin tuli Venäjän kruununperijä ja tsaari Pietari III). Turkuun kutsuttiin Suomen säätyjen edustajat ja pidettiin Turun maapäivät.

Keisarinna myös lupasi tukea suomalaisia, jos nämä haluaisivat irtautua Ruotsista ja itsenäistyä. Elisabetin manifestilla on perinteisesti ollut keskeinen osa kansallisessa historiankirjoituksessa, koska se on ensimmäinen kirjallinen lähde jossa ehdotetaan Suomen itsenäistymistä. 

Julistus sisälsi siis kuuluisan lupauksen, että jos suomalaiset haluavat erota Ruotsin valtakunnasta ja

ylös asettavat yhden oman vapan Hallituxen,

keisarinna tahtoo

häidän oman toivåns ja anomuxens jälcken caickissa tiloissa osotta heille yhden uskollisen avun.


Näillä sanoilla Suomi olisi voinut tulla itsenäiseksi valtioksi jo Turun rauhassa 1743. 


Elisabet esitti siis ensimmäisenä Suomelle itsenäisyyttä Ruotsin vallan alta: manifesti luettiin kansalle Turun raatihuoneen portailta sunnuntai-iltana 29. elokuuta 1742, jolloin porvarit samalla antoivat uskollisuudenvalansa keisarinnalle.


 



Jumalan Armosta
Me ELISABETH Ensimmäinen
Keisarinna ja Yksinhaltija koko Venäjän maan ylitse etc. etc. etc.

Teemme tämän kanssa tiettäväksi yhtäläisesti kaikille, ja itse kullekin Säädylle ja Maan asukkaille erinomaisesti koko Suomen Ruhtinaskunnassa:

Kuinka väärällä tavalla ja muodolla Ruotsin Valtakunta jo muutamia vuosia on suunnitellut sotaa Venäjän Valtakuntaa vastaan, ja nyt vihdoin ryhtyneet sotaan meitä vastaan. Koko maailma ja itse Ruotsin valtakunnan alamaisetkin, joilla on puhdas ymmärrys ja harkintakyky, havaitsevat eivätkä voi vastaansanoa, ja on siis pitkällisempi selvitys tarpeeton kuin että Venäjän Sota-aseet Jumalan siunauksen kautta ovat selkeästi osoittaneet, ettei Jumala vääriä hankkeita koskaan auta, ja väärissä riidoissa ja kapinoissa ainoastaan totuuden ja oikeuden puolta avullaan ja voimallisella kädellään aina tukee ja auttaa.

Astuimme Keisarilliselle Perintöistuimellemme uskollisessa toivossa, että saisimme Naapurimme kanssa Rauhassa ja ystävyydessä elää ja meidän alamaisiamme sisäisellä ja ulkoisella levollisuudella meidän Valtakunnassamme pysyväisessä tilassa vahvistaa ja edesauttaa.
Myös naapuriamme Ruotsin valtakuntaa ja heidän alamaisiaan kohtaan olemme aina osoittaneet hyväntahtoisuutta. Tämän parhaillaan käynnissä olevan Sodan ja sen seurauksena Molemmin puolin Alamaistemme lisääntyvää turmelusta ja viattoman veren vuodattamista molemmin puolin olemme murheella ajatelleet ja … kaikella mahdollisella tavalla murehtineet, että tämä Sota tuli, ja Jumalalle hyödytön Vihollisuus loppuisi ja jälleen rauhan esittämisen Kautta se entinen Naapurillinen Ystävyys ja Kaikille hyödyllinen levollisuus tulisi asetetuksi ja päätetyksi vahvan perustuksen päälle.
 
Me olemme tästä hyväntahtoisesta ehdotuksestamme sitäkin vakuuttuneempia, kun tiedämme, että tämänkaltainen väärä ja perusteeton Sota ei ole aloitettu Ruotsin Valtakunnassa kaikkien Säätyjen ja alamaisten yhteisellä päätöksellä, vaan suuri osa on ollut sitä vastaan. He ovat harkinneet tämän ajattelemattomasti aloitetun sodan vahingollisia ja vaarallisia seuraamuksia ja vastustaneet sellaisia ihmisiä, jotka ovat oman edun tavoittelun tähden rikkoneet rauhan ja Isänmaan Levollisuuden vastuuttomasti uhranneet. Luonnollisesti heidän joukostaan löytyvät Suomen asukkaan, joilla on niin paljon enemmän syytä toivoa pikaista Sodan loppua, koska he ja heidän omaisuutensa ovat kaikkein eniten joutuneet kärsimään syyttä kaikenlaista vaivaa, turmelusta ja hävitystä.

Niin olemme Me vastoin omaa tahtoamme käyneet tätä vahingollista sotaa ja verenvuodatusta, ja koska meidän hyvä Rauhanesityksemme ei ole saanut mitään aikaan, niin olemme joutuneet jälleen lähettämään Sotajoukkomme Suomenmaan Rajojen sisälle. Meidän hyvä ajatuksemme on, että tämä meidän Sotajoukkomme ei ole tullut sinne mitään hävittämään, mikä tiettäväksi tehdään kaikille Suomen Ruhtinaskunnan Säädyille ja asukkaille tämä Julistuksen ja Manifestin kautta.

Niin myös kaikille yhteisesti ja itse kullekin erityisesti julkisesti luvataan, suomalaisten ja heidän Isänmaansa hyödyksi kaikkein voimallisimmalla tavalla, että jos he tässä Sodassa pysyvät aloillaan ja rauhallisina, ja Sodan varustamisesta ja hankkeista pitävät itsensä poissa eivätkä vihamielisesti käy meidän Sotajoukkojamme vastaan, eivätkä yhdessäkään asiassa Ruotsin Armeijalle apua osoita, vaan meidän kanssamme naapurillisessa ystävyydessä ja Rauhassa elää, osoittaen sen teoilla, niin sellaisessa tilassa meidän puoleltamme Säädyt ja asukkaat Suomen Ruhtinaskunnassa tulevat varjelluiksi ja jokainen saa täydellisesti pitää omaisuutensa ja ovat kaikesta rasituksesta vapautettuja, ja heitä sillä, meidän varjeluksemme alla kaikella tavalla suojellaan.

Me vielä uskollisessa aikomuksessamme kerromme, että me emme jalan leveyttä vierasta maata halua, vaan mielellämme kaikin tavoin autamme, että Suomen Ruhtinaskunta, jos se aikoo itsensä erottaa pois Ruotsin vallan alta, ja haluaa päästä pois tästä turmiollisesta Sodasta, johon se on muutamien Persoonien oman edun tavoittelun vuoksi joutunut, niin kuin vapaa eikä kenenkään vallan alla oleva maa, teidän omienne kanssa keskenänne määräätte hallitusmuodon, sellaiselle perustalle ja sen kaltaisessa oikeassa Vapaudessa pysytty, niin kuin se on omaksi hyödyksenne ja alati pysyväksi vahvistukseksi, ja sen oman tahtonne mukaan asetetaan, kun itse toivoa taidatte.
 
Sen ohella me olisimme heille avuksi tässä heidän uudessa hankkeessaan kaikissa tilanteissa, miten he itse tahtovat ja meidän Sotajoukoillamme kaikelle rakkaudella varjelisimme ja auttaisimme. Tällä tavalla ja näiden välikappaleiden kautta, taitaisi Suomenmaa, jos he mainitulla tavalla asettamvat oman vapaan Hallituksen, olemaan raja Venäjän ja Ruotsin Valtakunnan välillä, ja sillä tavoin tulla Meidän välisemme likeisen Naapurillisuuden tähden Vapautetuksi kaikesta Levottomuudesta ja vaivasta, jonka Ruotsin Valtakunta on heille saanut aikaan. Eikä Ruotsi Kruunu voi oikeudella asettaa itseään tätä asetusta vastaan, jos he muutoin ovat aikoneet pitää yllä totista ystävyyttä Venäjän valtakunnan kanssa.

Ja niin tahdomme Me meidän puoleltamme Suomen Ruhtinaskunnan Säädyille uskollisella Meidän kaikkein armollisimmalla lupauksella, kaikkein julkisimmalla tavalla sanoa ja luvata, että itse työssä heidän oman toiveensa ja anomuksensa jälkeen kaikissa tiloissa osoitamme heille uskollisen avun. Mutta jos vastoin Meidän parempaa toivoa tämä Meidän hyväntahtoisuutemme Suomen Ruhtinaskunnassa ei tule vastaanotetuksi, vaan jos Suomen asukkaat ajattelemattomuudesta omasta tahdostaan käynnissä olevan Sodan aikana Meitä ja Meidän Sotajoukkojamme vastaan asettavat itsensä ja auttavat Ruotsin Armeijaa, niin olemme Me vastoin Meidän omaa armollista aikomustamme pakotetut tämän mainitun Ruhtinaskunnan Tulen ja Miekanterän kautta hävittämään, jonka Me kaikille tämän Meidän Manifestin kautta olemme käsketyt ilmoittamaan ja tiettäväksi tekemään.

Annettu Moskovassa, 18. Maaliskuuta 1742 Elisabeth