tiistai 10. elokuuta 2010

Ajattomasti

Tälle päivämäärälle 11-8 on kirjattu

3114 eaa. – Nykyisen aikakautemme ajanlaskun alkukohta mayakalenterissa (Maya Long Count Calendar). Kalenterin kuluva 5 125 vuoden jakso päättyy joulukuussa 2012.

Aikansa kullakin

Tänään 11-8 tulee kuluneeksi siis tasavuosia Mayakalenterin alkumerkinnästä 3114 eaa. Pitkälaskussa kalenterin kuluva 5125 vuoden mittainen perusjakso päättyy talvipäivänseisaukseen 21.12.2012, jota jotkut pitävät maailmanlopun enteenä, toiset uuden jakson alkuna.

Mayakalenteri on mayojen ennen eurooppalaisten tuloa käyttämä kalenterijärjestelmä. Se koostuu itse asiassa kolmesta eri kalenterista, jotka ovat nimeltään pitkälasku, tzolkin ja haab. Tzolkinia vastaava järjestelmä tunnetaan kaikilta Keski-Amerikan kansoilta, ja useimmille myös 52-vuotinen kalenterikierros on tärkeä. Asteekkien kalenteri on lähes sama kuin mayakalenteri, ja lähinnä päivien ja jaksojen nimitykset poikkeavat.


Mayakalenterin täysi kierros on 13 Baktunia eli 20 Katunia eli 20 kpl 395 vuoden jaksoa. Kalenterin perusyksikkönä on Kin, vuorokausi. Uinal on 20 vrk, Tun 18 uinalia eli 360 vrk. Katun on 20 Tunia eli noin 20 vuotta ja Baktun 20 Katunia, noin 395 vuotta.



Mayojen numerot 0-29.


Suomessa ilmestyi ensimmäinen almanakka vuonna 1608 ja ensimmäinen tunnettu suomalainen tähtitieteilijä Sigfridus Aronus Forsius sai yksinoikeuden kalenterien tekoon koko valtakunnassa, kun Kustaa II Aadolf nimitti hänet 1612 kuninkaalliseksi tähtitieteilijäksi. Hän muutti 1618 takaisin Suomeen Tammisaaren kirkkoherraksi ja joutui salatieteistä selkkauksiin vallanpitäjien kanssa. Hän julkaisi vuosina 1608-1623 ruotsinkielisiä almanakkoja, jotka pitivät sisällään myös ennustuskirjoja.


Sigfridus Aronus Forsius (s. noin 1560, Helsinki - k. 1624, Tammisaari) oli suomalainen pappi, tähtitieteilijä, astrologi, almanakkojen julkaisija, luonnonfilosofi, runoilija ja tieteen yleismies, joka julkaisi Suomen ensimmäiset almanakat.



Tuntemattoman tekijän puuleikkaus Forsiuksen suuresta ennustuskirjasta vuodeksi 1617.

Hallitsijaksi 1611 tullut Kustaa II Aadolf suhtautui aluksi Forsiukseen huomattavasti isäänsä suopeammin. Nuori hallitsija myönsi Forsiukselle vuonna 1612 kuninkaallisen tähtitieteilijän arvon sekä erioikeuden painattaa ja myydä almanakkoja. Sen lisäksi Kustaa II Aadolf nimitti hänet Gråmunkeholmenin (nyk. Riddarholmen) seurakunnan papiksi Tukholmassa. Tähän tehtävään liittyi velvollisuus toimia Tukholman konsistorin sihteerinä.

Särmikkään luonteensa ja epävakaisen elämänsä vuoksi Forsius joutui pian riitoihin pääseurakunnan kirkkoherran Olaus Elimaeuksen ja kaupungin useiden muiden pappien kanssa. Kaiken päätteeksi eräs vänrikki surmasi miekallaan Daniel Hjortin vuonna 1615 Forsiuksen esikaupunkiasunnon pihamaalla.

Forsiuksen astrologiset kirjoitukset, horoskooppien laatiminen, kädestä ennustaminen ja muut salatieteisiin liittyvät harrastukset olivat alkaneet herättää kiusallista huomiota kirkon viranomaisten keskuudessa. Asian käsittely sai uutta vauhtia, kun Forsius kuvasi hyväksyvästi vuoden 1619 suuressa ennustuskirjassa erästä itseään profeettana pitävää talonpoikaa, joka kuninkaan käsityksen mukaan oli kansanvillitsijä.

Forsius laati almanakkoja ensin Tukholman, sitten 1623 Turun horisontin mukaan. Ajan tietoa tallennettiin myös puuhun veistettyihin riimukalentereihin, joissa päivät ryhmitettiin kirkollisen opin mukaisesti seitsenpäiväisiksi viikoiksi, mutta vuosi jaettiin 13 kuukauteen, mukana mm. helmenkuu, vaahtokuu, mahlakuu ja ruojakuu.


Vanhin tunnettu pohjoismainen riimukalenteri on vuodelta 1328. Vanhin säilynyt puinen kalenterisauva on vuodelta 1504. Suomesta on löydetty n. 150 kalenterisauvaa, joista vanhin ajoittuu vuoteen 1566. Suomalaiset riimukalenterit ovat perustuneet juliaaniseen ajanlaskuun ja Turun hiippakunnan pyhimyskalenteriin. Niitä käytettiin yleisesti 1700-luvulle asti. Riimusauvoihin merkittiin kirkollisista juhlista vain ne, joiden viettoon koko kirkkokansan edellytettiin osallistuvan.


Turun kaivauksista löydetty aurinkokello.


Forsius oli merkittävä almanakkojen julkaisija Ruotsissa ja samalla Suomen almanakkaperinteen uranuurtaja. Hän julkaisi almanakkoja ja niihin liittyviä pieniä ennustuskirjoja vuosina 1608—1623 lähes joka vuotta varten. Niissä oli sen ajan muista ruotsinkielisistä almanakoista poiketen Turun hiippakunnan katoliselta ajalta periytyneen pyhimyskalenterin mukainen nimiluettelo, ensimmäisessä kaiken lisäksi kansankielen mukaisessa asussa. Almanakat oli laskettu Tukholman horisontin mukaan, lukuunottamatta vuoden 1623 almanakkoja, jotka oli laskettu Turun horisontin mukaan.

Forsius laati myös Suomen historiaan liittyviä kirjoituksia, joista merkittävin oli kadoksiin joutunut Suomen kronikka. Siitä lienevät peräisin eräät käsinkirjoitettuina kopioina säilyneet katkelmat, joista päätellen Suomen kronikka oli laadittu piispojen elämäkertojen mukaisesti. Kertomus piispa Henrikin surmasta ja suomalaisten muinaisia jumalia kuvaava latinankielinen runo sisältävät eräitä tutkimuksen kannalta mielenkiintoisia tietoja.


Toki kalenteri oli tuttu Turussa jo ennen Forsiuksenkin aikaa, kun Suomen vanhin lakikirja Codex Aboensis valmistui 1437 Turun linnanpäällikkö Hans Kröpelinin kirjurin käsistä ja luovutettiin Turun piispa Maunu Tavastille. Se pitää sisällään vanhimman laatuaan kokonaan säilyneen kalenterin, Turun hiippakuntaa varten kirjoitetun latinankielisen kalenterin. Ensimmäinen suomenkielinen kalenteri on vuodelta 1705, sen julkaisi Laurentius Tammelin.




Sigfridus Aronus Forsiuksen sinetti Kemiössä 24.8.1605 annetussa kuitissa. Hänen varhaisin sinetillä varustettu kuittinsa oli päivätty 6.10.1599 Viipurissa.

Turun aikaa

Radiota satuin tuossa kuuntelemaan. Se on semmonen laite, josta tulee ääntä, muttei näy kuin mielikuvia. Siellä kajahtivat Turun tuomiokirkon kellot keskipäivän merkiksi. Ja paskan marjat, ei kello täällä Turussa ihan oikeasti ole puolenpäivän aikaan 12 vaan 12:30:58. Aurikoaikaan siis uskotaan, eikä mihinkään keksittyyn vyöhykeaikaan.

Vuodesta 1833 alkaen maassa noudatettiin Helsingin keskiaurinkoaikaa ja vappuna 1.5.1921 siirryttiin 30. pituuspiirin mukaiseen Itä-Euroopan vyöhykeaikaan, joka on 2 tuntia edessä maailman yleisaikaa.

Tosiasiassa aurinko on Helsingistä katsoen etelässä keskimäärin 20 min 11 sek kellon osoittaman puolenpäivän jälkeen. Turussa siis 30 min 58 sek. Näin on, joka paikkakunnalla oli ihan oikeesti oma kellonaikansa aikoinaan. Vasta junien lähtöaikoja tuumattaessa, havaittiin tilanne ongelmalliseksi ja siirryttiin yhteisaikaan.


Ajattomasti
Turussa 11-8-2010
Simo Tuomola

Ei kommentteja: