Dies Solis

Tänään 7-3 vuonna 321 Rooman keisari määräsi sunnuntain lepopäiväksi:
 
321 – Rooman keisari Konstantinus Suuri määräsi sunnuntain lepopäiväksi koko keisarikunnassa.


Konstantinus I Suuri (lat. Flavius Valerius Constantinus, 27. helmikuuta n. 272–274–22. toukokuuta 337) oli Rooman keisari 25. heinäkuuta 306–337.




Vuonna 1998 pystytetty Konstantinus Suuren patsas Pohjois-Englannissa Yorkissa, jossa hänet julistettiin keisariksi 25. heinäkuuta 306.

Kas - pitää paikkansa tuo sunnuntain latinankielinen nimi Dies Solis, Auringon päivä. Siellä se aurinko vaan paistelee ohuen pilviverhon takaa, vaikkei nyt sunnuntai juuri olekaan.

Saksien auringon jumala Sunne ja skandinaavien Sunna sunnuntain nimessä on taustalla, mutta oma osansa on myös Rooman keisari Konstantinus I Suurella, jonka edikti määräsi tällä päivämäärällä 7-3-321 dies Solis Invictin eli Voittamattoman Auringon jumalan päivän, sunnuntain, lepopäiväksi koko keisarikunnassa.
 



Konstantinus kolikossa n. 309-310, Sol Invictus kääntöpuolella.

Ei oltu täällä Pohjolassa tuolloin osa keisarikuntaa, mutta joskus vanhemmalla roomalaisajalla 50-200 jaa Aurajokilaaksoon muutti uudisasukkaita Skandinaviasta ja turkiskauppaa käytiin myös Baltian suuntaan. Nuoremmalta roomalaisajalta 200-400 jaa tehdyt löydöt, ylelliset ja kalliit tuontitavarat, kuvaavat jo taloudellista nousukautta.



Uusimman dna-tutkimuksen mukaan kuitenkin näyttää siltä, että ruotsinvallan ajalla maahamme lännestä tullut maahanmuutto on ollut väestön kokonaisuuden kannalta vähemmän merkityksellistä kuin aikaisempi rautakautinen ja sitä edeltänyt maahanmuutto, joka ei arkeologiaa ja varhaisaikoja käsittelevien lähteiden valossa ehkä tullutkaan maahamme Ruotsista vaan todennäköisesti etelämpää, Tanskasta ja Pohjois-Saksasta.

Liittyen 500-luvun migraatioihin Tanskan ja Saksan suunnalta on mielenkiintoista se, että DNA-tutkimus näyttäisi tukevan arkeologian, kieli- ja sanastotutkimusten sekä joidenkin muidenkin lähteiden kertomaa rautakautisesta germaanien maahanmuutosta Suomeen.

Varsinais-Suomessa, missä maamme historiallisella ajalla olisi pitänyt olla kaikkein suurin ruotsalaisen maahanmuuton vaikutus, I1a -haploryhmää on vain 28%:lla miehistä. Yllättäen itäsuomalainen N3 (Nyk. N1) haploryhmä on Varsinais-Suomessa yleisempi kuin missään muualla Länsi-Suomessa. Sitä edustaa 60% varsinais-suomalaisista miehistä (Lappalainen et al.)

Dna-analyysi osoittaa mielenkiintoisen yhteyden myös luoteis-Espanjaan ja Baskimaahan, jonka nykykielessäkin on viitteitä suoraan suomen kieleen. Mm. äiti ja keittiö ovat siellä kielellisessä käytössä, joskin vähän toisessa merkityksessä.
 
Yhtä kaikki, latinan Aurum, Au, kulta, tulee kaiketi muinaishebrean sanasta aor, joka merkitsee valoa. Kullan ja auringon väliseen yhteyteen onkin uskottu kautta aikain, ja kulta oli tosi harvinainen materiaali Suomessa esihistoriallisella ajalla.

Nuoremmalta roomalaisajalta kultaa on löytynyt vain Varsinais-Suomesta; Nousiaisten kultainen eläinpäärengas on hienoimpia ajan esineitä koko Itämeren alueella. Rengas on valmistettu Skandinaviassa noin 200-luvulla.

 

Nousiaisista vuonna 1770 löydetty kultainen kaularengas on hienoin Suomesta löydetty rautakautinen esine. Korun säilytyspaikka on Historiska museet Tukholmassa.

  Kuva: The British Museum 23.2.2014 / Simo Tuomola

Kas - Museovirasto on salannut kuvansa, mutta samanmoisen esineen näin juuri Lontoon matkallani British Museumin kokoelmissa, täytyykin siirtää aikanaan kuva siitä tänne todisteeksi.

Niinpä Aurajoki saa nimelleen valoisammankin selityksen, vaikka se yleensä yhdistetäänkin muinaisruotsin vesiväylään; aathra.


 
 Liedossa sijaitseva Nautelankoski on Aurajoen suurin koski, jossa vesi putoaa 17 metriä 600 metrin matkalla.

Aurajoki (ruots. Aura å) on Varsinais-Suomen halki virtaava noin 70 kilometrin pituinen joki. Aurajoki alkaa Oripään harjualueilta ja laskee Turun kohdalla Saaristomereen.


Ensimmäinen asutus Aurajoenjoen rannalla syntyi vähintään 6 000 vuotta sitten. Nimi ”Aurajoki” on yhdistetty muinaisruotsin vesiväylää merkinneeseen sanaan ”aathra”. Samaa perua on nykyruotsin suonta merkitsevä sana åder.

Myös Kreikan jumalilla Aither ja Aidos voi olla lusikkansa sopassa Auran nimeä hahmoteltaessa. Eetteri oli ilmapiirin, kirkkauden, taivaan ja avaruuden jumala, Aidos taas tuulen hallitsija ja tuulenvire onkin ollut yksi auran muinaisista tarkoituksista.

Aura eli latinan tuuli AWR-AH kannattaa siis myös muistaa, kun Kreikan mytologian Aura on juuri Tuulenvireen jumalatar. 

Ja missä on kultaa ja vaurautta, siellä on tietenkin myös vaurauden ottajia, mutta se onkin sitten jo toinen tarina.


Aurajoella
Turussa 7-3 2014
Simo Tuomola