1940 – Talvisota: Suomi allekirjoitti Moskovan rauhansopimuksen Neuvostoliiton kanssa, missä Suomi pakotettiin luopumaan lähes koko Suomen Karjalasta. Suomalaisten asevoimien ja siviiliväestön evakuonti aloitettiin heti.
.Neuvostoliitolle luovutetut alueet Moskovan rauhansopimuksessa 1940.
Moskovan rauha oli Suomen ja Neuvostoliiton 12. maaliskuuta 1940 välillä solmittu rauhansopimus, joka päätti talvisodan. Rauha astui voimaan 13. maaliskuuta.
Talvisodan lopettanut Moskovan rauhansopimus allekirjoitettiin illalla 12.3.1940 ja taistelutoiminta rintamalla päättyi seuraavana päivänä asteittain klo 11 alkaen. Raskaat rauhanehdot olivat ja ovat edelleen järkytys kansalle; Suomi menetti paitsi kaatuneensa, Karjalan ja Sallan myötä myös 10% alueestaan ja joutui uudisasuttamaan 400 000 oman maansa kansalaista.
Niinpä 13.3.1940 talvisodan päättymistä "juhlittiin" Suomessa suruliputuksella.
Päivämäärälle 13-3-1809 osuu myös eräs toinen merkittävä Suomen historian tapahtuma, kun Ruotsin valtaneuvosto julisti viimeisen Suomea hallinneen Ruotsin kuninkaan Kustaa IV Aadolf erotetuksi.
13. maaliskuuta vuonna 1809 seitsemän sotilasta Carl Johan Adlercreutzin johdolla ryntäsivät kuninkaan linnaan ja pidättivät ja vangitsivat kuninkaan ja tämän perheen. Hänet vietiin Gripsholmin linnaan jossa kuningas oli kotiarestissa. Valta siirrettiin väliaikaiselle hallitukselle jonka johtoon oli Kaarle-herttua, josta tuli kuningas Kaarle XIII. Hän kutsui valtiopäivät koolle jotta vallankumous vältettäisiin.
Kuningas yritti vielä siirtää kruununsa pojalleen, mutta hänet karkoitettiin perheineen Ruotsista ensin Saksaan ja sitten Sveitsiin, jossa Kustaa IV Aadolf kuoli 7-2 1837. Kuningas haudattiin lopulta Tukholman Riddarholmin kirkkoon.
Suomen sota 1808-1809 oli Kustaa IV Aadolfille ja koko Ruotsille sotilaallinen katastrofi; lähes koko Suomi menetettiin viholliselle muutamassa kuukaudessa ja lopulta Ruotsi joutui luovuttamaan peräti kolmasosan alueestaan Venäjälle.
29.3.1809 Porvoon maapäivillä Suomen edustajat vannoivat uskollisuutta Venäjän tsaari Aleksanteri I:lle ja 17.9.1809 Haminan rauhassa Ruotsi luovutti Suomen alueen Venäjälle.
Venäläiset sotilaat marssivat rauhanomaisesti vuoden 1808 maaliskuussa Turkuun ruhtinas P.I.Bagrationin johdolla 2000 sotilaan paraatina ja pian kaupungissa jo juhlittiin miehitystä 600 juhlatansseihin kutsutun kaupunkilaisen voimin. Suurruhtinaskunnan virallinen pääkaupunki Turusta tuli lokakuussa 1809 ja sellaisena se toimi vuoteen 1812 saakka.
Turussa katkeruus oli erityisen suuri, kun keisari 12.6. 1812 meni ja korotti Helsingin maan pääkaupungiksi. Kun Aleksanteri I vielä vieraili Turussa 1812 tavatakseen Ruotsin kruununperillisen Kaarle Juhanan, oli kyse maailmanhistoriasta, jossa Juhana lupasi tukea Aleksanteria taistelussa Napoleonia vastaan, mutta turkulaiset kokivat asian syystäkin henkilökohtaisemmin: täällä kansa kilisteli kapakoissa maljojaan Jean-Baptiste Jules Bernadotten kunniaksi tyyliin "siinä on vapahtajamme".
Toisinkinpäin tämä pääkaupunkiasetelma meinasi historian saatossa kerran jo keikahtaa. Presidentti, marsalkka Mannerheim oli jatkosodan jälkeen sitä mieltä, että pääkaupunki pitäisi siirtää Helsingistä Turkuun, sillä Suomi joutui Moskovan välirauhassa vuonna 1944 luovuttamaan aivan Helsingin vierestä Porkkalan Neuvostoliitolle tukikohdaksi.
Kustaa IV Aadolf oli viimeinen Suomea hallinnut Ruotsin kuningas. Per Krafft nuoremman maalaus vuodelta 1809.
Ja Mauri Anteroa muistelin muutama vuosi sitten näin:
MAN
M. A. Numminen (oikealta nimeltään Mauri Antero Numminen) (s. 12. maaliskuuta 1940 Somero) on suomalainen pitkän linjan muusikko, taiteilija ja kulttuurin monitoimimies.
PT: Olet ollut teekkarien elokuvakerhon Montaasin toiminnassa mukana kuusikymmentäluvulla, mitä jäi käteen tästä ajasta?
MAN: Nimenomaan käteen on jäänyt kaksi lyhytelokuvaa, Vesilasi ja Tiiliseinä. Vietin melko paljon vapaa-aikaa teekkarikylässä ja yövyin seurusteluhuoneen sohvalla niinä iltoina, jotka venyivät niin pitkiksi, että viimeinenkin bussi oli lähtenyt. Teekkareiden elämä oli virkistävää vaihtelua valtiotieteilijöiden ja humanistien seurassa opiskelulle.
PT: Kuvaile Montaasissa tekemiäsi elokuvia muutamalla adjektiivilla. (voit toki muodostaa myös lauseita)
MAN: Vesilasi on surrealistinen rakkauselokuva. Tiiliseinä taas on kineettinen kokeilu ylioppilaskunnan laskentakeskuksen seinästä. Kolmas kolmeminuuttinen Montaasi-filmini on hävinnyt. Se käsitteli kengännauhojen sitomista Helsingissä.
Rauhallisesti
Suomen Turussa
12-3 2014
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti