sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Vanha viha

Tänään 3-3 tulee kuluneeksi tasavuosia vähemmän tunnetun Novgorodin rauhan solmimisesta vuonna 1497. Sen myötä Tanskan kuningas Hannu nousee valtaan myös Ruotsissa ja Sten Sture vanhemman valtionhoitajuus päättyy sotatappioon. Kalmarin Unioni palautetaan ja se jatkuu aina vuoteen 1501 saakka.

 Hannu (Juhana II) (14551513) oli Kalmarin unionin maiden unionikuningas (Tanskan 14811513, Norjan 14831513 ja Ruotsin 14971501).

Hannu tuli Tanskan ja Norjan hallitsijaksi isänsä Kristianin kuoltua 1481. Ruotsin kanssa hän neuvotteli vuonna 1483 Kalmarin resessin, jossa määriteltiin ja rajattiin unionikuninkaan valta Ruotsissa. Hän ei kuitenkaan lopulta saapunut allekirjoittamaan sopimusta, ja yritys palauttaa Ruotsi Kalmarin unioniin raukesi. Vuonna 1493 Hannu solmi liiton Venäjän kanssa Ruotsia ja sen valtionhoitaja Sten Sturea vastaan. Liittoa pidettiin uskonnollisista syistä ennenkuulumattomana.



 
 Kuningas Hannu.

Vanha viha tarkoittaa Ruotsin ja Moskovan ruhtinaskunnan välistä sotaa, joka käytiin 14951497. Sota liittyi Ruotsin ja Venäjän rajaerimielisyyksiin sekä Ruotsin ja Tanskan kiistaan Kalmarin unionin säilymisestä. Sodan aikana Suomea, varsinkin Hämettä ja Savoa, hävitettiin pahasti. Sota ei johtanut rajamuutoksiin. Nimitystä vanha viha on toisinaan käytetty myös vuosien 1570–1595 Ruotsin ja Venäjän välisestä 25-vuotisesta sodasta, mutta sen yleisempi nimitys on pitkä viha.

Tanskan kuningas Hannu oli jo vuonna 1494 tehnyt salaisen sopimuksen Iivana III:n kanssa siitä, että Iivana saisi Suomeen hyökätessään hämmennyksen aikaan ja Hannu sen varjolla Ruotsin kruunun haltuunsa. Palkkioksi Iivana saisi Ruotsilta Suomen.

Vuonna 1495 Uppsalan kirkon aarre Pyhän Eerikin lippu lainataankin Turkuun turvaamaan maata venäläisten sotatoimilta. Valtionhoitaja Sten Sture saapuu Turkuun lippuineen ja 900 miehen joukkoineen 30. marraskuuta. Venäläisen suuriruhtinas Iivana III:n sotajoukot piirittävät Viipuria ja Viipurin pamaus ja venäläisten tappio koetaan 30. marraskuuta.

 
 Olaus Magnus on kuvannut vuonna 1539 Carta marinassa Viipurin pamauksen tulivuoren kaltaiseksi.

Venäjän ja Ruotsin välinen sota, vanha viha, käytiin vuosina 14951497, ja heti rauhanteon jälkeen Hannu julisti sodan Ruotsille. Hän voitti Sten Sturen joukot Rotebron luona 1497. Sture joutui myöntämään Hannulle oikeuden kruunuun, ja sai vastineeksi koko Suomen läänikseen. Hannu kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi 1497.

Vuonna 1499 Hannu katsoi asemansa olevan niin vahva, ettei hänen tarvinnut enää suosia Sten Sturea, jolta otettiin pois Viipuri, Olavinlinna ja Turku. Vuonna 1501 Hannun ja venäläisten tekemät sopimukset paljastuivat Ruotsin valtaneuvostolle. Tämä yhdessä sen kanssa, ettei ylimystölle ollut annettu sen mielestä riittävästi läänityksiä, johtivat Hannun syrjäyttämiseen Ruotsin kuninkuudesta 1501. Sten Sturesta tuli jälleen valtionhoitaja.

 

 Iivana III eli Iivana Suuri (ven. Иван III Васильевич tai Иван Великий, Ivan III Vasiljevitš, Ivan Veliki; 22. tammikuuta 144027. lokakuuta 1505) oli Moskovan suuriruhtinas ja ensimmäinen koko Venäjän hallitsija. Iivana Suuri yhdisti Venäjän maat valloittamalla Novgorodin ja lyömällä Kultaisen ordan. Hän rakennutti Moskovan Kremlin ja nai Bysantin viimeisen keisarin Konstantinos XI:n veljentyttären, minkä takia Venäjää alettiin kutsua hänen seuraajansa Iivana Julman kaudella kolmanneksi Roomaksi. Iivana Suuri oli toistaiseksi kauimmin Venäjällä vallassa ollut hallitsija (1462–1505).

Suurruhtinas Ivan valloitti Novgorodin ja sen alueen 1471. Tämän jälkeen hän siirsi askel askeleelta asemiaan Suomen rajoja kohti. Vuonna 1492 hän perusti Ivangorodin linnan Narvan viereen Suomen lahden etelärannikolle. Wiipurin valloittaminen oli tämän jälkeen hänen tavoitteensa, jotta hän voisi kahdesta linnasta käsin kokonaan hallita kauppaa Suomenlahden pohjukassa.

Vuonna 1495 venäläiset lopulta hyökkäsivät ja Wiipuria piiritettiin kahden kuukauden ajan. Legendaarinen sankari Knut Posse johti puolustusta. Ratkaiseva rynnäkkö tapahtui 30.11.1495. Kiviä lingottiin kohti kaupunginmuuria, ja muutama torni sortui. Wiipurilaiset puolustautuivat sitkeästi ja urhoollisesti. Jälkeenpäin kerrottiin, että venäläiset olivat päässeet muurin harjalle ja olivat kiipeämässä alas kun "ihme" tapahtui: Pyhän Andreaksen loistava risti näyttäytyi taivaalla. Venäläiset vetäytyivät pelästyneinä. Piiritys keskeytettiin, ja kolme viikkoa myöhemmin venäläiset marssivat pois.

Myöhemmin syntyi legenda "Wiipurin pamauksesta"; kerrottiin, että Knut Posse olisi saanut aikaan räjähdyksen "helvetinkattilassa" ja että venäläiset tämän vuoksi olisivat pelästyneet. Kattila oli Wiipurissa vielä 1600-luvulla, mutta 1710 Pietari I otti sen haltuunsa, minkä jälkeen se hävisi jäljettömiin.





 Knut Jönsson Posse (n. 1440–1500) oli ruotsalainen soturi, joka muistetaan Suomessa Viipurin linnan menestyksekkäästä puolustamisesta venäläisiä vastaan vuonna 1495. Knut Possen kerrotaan myös olleen Viipurin pamauksen kansantarinan tapahtumien takana. Knut Posse oli Jöns Lage Possen ja Märta Knutsdotterin (Tre Rosor) poika. Knut Posse on haudattu Turun tuomiokirkkoon.


Wiipurin piirityksen jälkeen Knut Posse päätti kostaa venäläisille. Seuraavana vuonna hän purjehti Ivangorodiin valloitaen ja polttaen linnan kuuden tunnin piirityksen jälkeen. Vuonna 1497 hänen lopulta onnistui neuvotella noin viisikymmentä vuotta kestävä rauha Novgorodissa.


Tässä vielä TS-kooste Idän vaarasta:




Miten usein idästä on hyökätty?

Extra | Turun Sanomat 8.1.2005 03:00 |
Hyvä Aimo! Kun suomalaisten nuivasta suhtautumisesta venäläisiin puhutaan, sillä on oma historiallinen taustansa. Suomalaiset ovat saaneet pelätä idästä tulevaa uhkaa, sillä niin usein sieltä on tänne hyökätty. Mutta miten usein? Olisi kiva saada jonkinlainen selvitys. Ruotsin vallan aikana hyökkäyksiä oli varmasti myös toisinpäin, lännestä itään? Olisiko liian suuri työ selvittää näitä sotia ja kahakoita?

Historiasta kiinnostunut


Suomen ja Venäjän välinen kahakointi on ollut tiheää. Itselleni tämän historian selvittäminen olisi varmasti ollut ylivoimaista, mutta sain avukseni Turun yliopistosta Suomen historian lehtorin Veikko Laakson, joka ystävällisesti kävi läpi tämän tuhatvuotisen historian. Varhaisemmalta kaudelta on vaikea määrittää, mitkä olivat sotia, mitkä kostoretkiä ja mitkä hyökkäyksenomaisia hävitysretkiä tai milloin on kysymys vain maakunta- tai heimotason välienselvittelystä.

Laakso sai kuitenkin listatuksi kaikkiaan noin 40 sotaa tai kahakkaa Suomen (tai Ruotsin) ja Venäjän välillä tuhannessa vuodessa. Mutta mikä yllättävintä, puntit sotien tai kahakoiden aloittamisessa ovat suurin piirtein tasan. Tämänkin historian valossa on vaikea täsmälleen sanoa, mistä kulkee se ”oikea” Suomen ja Venäjän välinen raja.

”Uhraan” poikkeuksellisesti tällä kertaa lähes koko palstan yhden ainoan kysymyksen selvittelylle. Seuraavassa pitkä, mutta mielenkiintoinen lista, jossa plus-merkki edessä merkitsee hyökkäystä täältä lännestä itään ja miinus-merkki Venäjän hyökkäystä tänne päin:

- 1049 novgorodilaisen Vladimirin hyökkäys Hämeeseen

+ 1142 hämäläisten ja ruotsalaisten retki Novgorodin alueille

+ 1149 Hämeen hyökkäys itään

+ 1164 ruotsalaislaivaston epäonnistunut yritys vallata Laatokanlinna
- novgorodilaisten useita hävitysretki Hämeeseen 1100-luvun lopulla, ainakin vuosina 1186 ja 1191

+ 1240 Ruotsin epäonnistunut laivastoretki Nevalle

+ 1256 ruotsalaisten, suomalaisten ja hämäläisten sotaretki Narvaan - ruhtinas Aleksanterin vastahyökkäys Hämeeseen 1257

+ 1283-84 kaksi saksalais-ruotsalais-suomalaista hyökkäystä nevalle ja Laatokalle (epäonnistuivat)

- 1292 Novgorodin sotaretki Hämeeseen ja suomalaisten kostoretki itään

+ 1293 Tyrgils Knuutinpoika laivastoineen valtasi Länsi-Karjalan ja pani alulle Viipurin linnan

+ 1295 ruotsalaisten retki Laatokan Karjalaan; valtasivat Käkisalmen, jonka novgorodilaiset ottivat pian takaisin

+ 1300 marski Tyrgils ja Ruotsin laivasto iskivät Nevalle, jonka suuhun alettiin rakentaa linnaa (Maankruunu); Novgorod hävitti linnan ja tuhosi varusväen 1301

- 1311 Novgorod hyökkäsi Hämeen linnaan, samana vuonna kostoretki Nevalle

+ 1313 kuningas Birgerin joukkojen hyökkäys Laatokanlinnaan

- 1318 novgorodilaisten hyökkäys Turun seudulle: kirkko, kaupunki ja Kuusiston piispanlinna poltettiin, Turun linna kesti

+ 1322 Viipurin linnan päällikkö yritti vallata Käkisalmen mutta epäonnistui

- 1322 Novgorodin suuriruhtinas Juri hyökkäsi Viipurin linnaa vastaan (1323 Pähkinäsaaren rauha)

+ 1337-38 Viipurin ruotsalaisjoukot valtasivat Käkisalmen

+ 1348 Ruotsin joukot kuningas Maunu Eerikinpojan johdolla valtasivat Pähkinälinnan ja saivat Nevan valvontaan; novgorodilaiset valtasivat sen takaisin 1349, kunnes taas 1350 uusi sotaretki novgorodilaisia vastaan, jotka vastasivat 1351 polttamalla Viipurin

- 1377 novgorodilaisten hyökkäys Oulujokisuulle, hävittivät aluetta

+ 1411 Viipurin linnanpäällikkö Tord Bonde iski ilman kuninkaan lupaa Käkisalmen seudulle; venäläiset polttivat kostoksi Viipurin kaupungin samana vuonna

- 1415 venäläiset tekivät ryöstö- ja hävitysretken Oulun seudulle

- 1430-luvulta lähtien puolen vuosisadan ajalta tietoja ainakin viidestä venäläisten tekemästä hävitysretkestä Pohjois-Pohjanmaalle sekä 1460-luvun lopulta karjalaisten hävitysretkestä Savoon

(1470-luvulla idässä valtaan Moskovan suuriruhtinas Iivana III, jonka tavoitteeksi tuli Pähkinäsaaren rauhan rajan mukaisten alueiden palauttaminen; 1473 saatiin umpeutunut välirauha uusituksi ja Ruotsi ryhtyi asutustaan turvaaviin toimiin, mm. Olavinlinnan rakentamiseen)

- 1479 karjalaisten hävitysretki Pohjanmaalle

+ 1480 Erik Akselinpojan hyökkäys yhdessä saksalaisen ritarikunnan kanssa Novgorodin alueille

- 1495-96 venäläiset hyökkäsivät Kuolasta Kemijokea pitkin Pohjanmaalle sekä Länsi-Karjalaan, Savoon ja jopa Hämeeseen asti; Viipurin linna (Viipurin pamaus) ja Olavinlinna jäivät valtaamatta (Novgorodin rauha 1497)

- 1499 venäläiset hyökkäsivät Olavinlinnan alueelle ja Pohjois-Pohjanmaalle

+- 1520-luvulta lähtien rajaselkkauksia ja hävitysretkiä savolaisten ja karjalaisten kesken; taustalla asutuksen eteneminen ja pyyntialuekiistat

- 1555 Kustaa Vaasan Venäjän sota, ryöstöretkiä ja sissisotaa molemmin puolin (Novgorodin rauha 1557)

- 1570-73 pohjoismaisen 25-vuotisen sodan (Venäjän sota ja ns. pitkä viha) alku, hävitysretkiä puolin ja toisin

+ pohjoismaisen sodan toinen pääjakso pitkän aselevon (1573-1577) jälkeen; hävitysretkiä puolin ja toisin (Täyssinän rauha 1595)

+ 1609 Jakob de la Gardien Venäjän-retki (Viipurin sopimus) - Venäjän-sota (Stolbovan rauha

- 1656 Kaarle X Kustaan Venäjän-sota (Kardisin rauha 1661)

- 1700 suuri Pohjan sota ja isoviha (Uudenkaupungin rauha 1721)

+ 1741 hattujen sota ja pikkuviha (Turun rauha 1743)

+ 1788 Kustaa III:n sota (Värälän rauha 1790)

- 1808 Suomen sota (Haminan rauha 1809)

(1918, sisällissota, kansalaissota, vapaussota, jossa myös Venäjä yhtenä osapuolena)

+ 1918-1922 heimosotia

- 1922 läskikapina

- 1939 talvisota (Moskovan rauha 1940)

+ 1941 jatkosota (Moskovan välirauha 1944, Pariisin rauha 1947)




Suojassa Turussa
3-3 2014
Simo Tuomola
 







Ei kommentteja: