Gavril Sergejevits Sergejevin ilmeisesti vähän pröystäilevä akvarellikuva Turun sillasta vuoden 1811 tyyliin tallennettuna. Vasemmalla rannalla maaherran residenssi, oikealla vanha kaupungintalo.
Sillan varsinaista valmistusvuotta ei kirjoista ja kansista löydy, mutta jo vuonna 1415 sitä on varmasti puusta rakentamaan ryhdytty, koska se varsin pian jo kirjataan pormestari Hannus Rödin papereissa kaupungin omistamien rakennusten listalle raatihuoneen ja vaakahuoneen rinnalle.
Silta oli kaupungin omaisuutta, vaikka se sinänsä olikin koko maakunnan yhteinen hyötyhanke, jonka rakentamiseen osallistui myös ympäröivä maaseutu. Turku oli jo tuolloin tärkeä markkinapaikka ja huvittelukeskuskin molemmin puolin jokea asuville ja tätä ennen joen ylitys onnistui vain paikallisten veneiden ja soutajien avustuksella.
Eerik Pommerilainen vuonna 1424. Tuntematon taiteilija, Louvre, Pariisi.
Eerik Pommerilainen (s. noin 1382, Rügenwalde, Pommeri – k. 1459, Rügenwalde) oli Norjan kuningas 1389–1442, Tanskan ja Ruotsin kuningas 1396–1439, sekä Kalmarin unionin kuningas 1397–1439.
Sillanrakentaja Eerik Pommerilainen ei ollut kovin suosittu hallitsija valtakunnassaan ja vuonna 1439 Eerik erotettiin lopulta kaikkien pohjoismaiden kuninkuudesta. Turun siltahankkeen lisäksi hän kuitenkin ehti kiinnittää muutenkin huomiota nimenomaan valtakuntansa kaupunkien kehitykseen.
Hän perusti 1413 Landskronan kaupungin ja teki 1417 Kööpenhaminasta pääkaupungin. Tukholmassa hänen kädenjälkensä näkee keskeisessä Kungsträdgårdenissa, jonka hän perusti 1430.
Vuonna 1419 talonpoikain lähetystö lähtee Turusta Kööpenhaminaan valittamaan kuninkaalle verohallinnon epäkohdista maassa. Verot tuntuvat jo kovin raskailta suorittaa, varsinkin kun verot määräävän Turun rahan arvo on laskenut. Kuningas majailee enimmäkseen valtakuntansa eteläosissa, joten alamaisten on itse lähdettävä asiansa eteen liikkeelle. Turussa Eerik ehtii poiketa hallintonsa aikana sentään kahdesti.
Eerik Pommerilaiselle Turku oli tärkeä verokaupunki valtakunnan menojen kattamisessa ja sinänsä huomion arvoinen elinkeinoelämän kukoistuksen suhteen. Verokirjassa 1413 Turku kirjataan maksaneeksi valtakunnan kassaan 600 markka ja esim. Ulvila 20 mk. Turun rahapajassa myös lyötiin tuolloin rahaa, mm. aurtuoita ja aboja.
Vuonna 1414 siltaa ei siis ollut olemassa kuin korkeintaan paperilla, mutta pian se jo katkaisi laivoilta yhteyden tuomiokirkon edustan rantatonteille. Sillan valmistumisen myötä myös kaupunkirakenne vahvistui ratkaisevasti ja asumus levisi nopeasti Hauenkuonon torin reunoille ja "uuteen kaupunkiin" rannan aittojen tilalle. Aninkaisten emäkylän maille rakentui pian tuolloisen Turun neljäs, pohjoinen kaupunginosa.
Suuri tulva vei sillan mukanaan 1612, mutta aikanaan sen keskellä sijainneessa pörssirakennuksessa toimi mm. lihakauppa ja Suomen ensimmäinen kirjakauppa.
Pennisilta oli keskeinen kauppapaikka. Siellä ja sen päädyissä toimi lihakauppiaita, savenvalajia, hansikkaantekijöitä, läkkiseppiä, leipureita sekä kammantekijä, suutari ja kirjansitoja. Vuonna 1759 lihakauppa torilla kiellettiin, sillä sillan puuaines vahingoittui paloiteltaessa sen päällä lihaa isoilla kirveillä.
Jäidenlähdön jälkeen 1776 siltaa jälleen korjattiin. Silloin puodit purettiin ja kannatinarkun kohdalle rakennettiin arkkitehti Schröderin piirustusten mukaan pieni pörssisali, jonka uppsalalainen kirjakauppias Magnus Svederus vuokrasi 450 kuparitaalerin vuosivuokraa vastaan.
Oscar Nikulan mukaan "Maistraatti varasi kaupungin kunniallisille asukkaille vapaan pääsyn kirjakauppaan ja oikeuden oleskella siellä kävelyllä ollessaan." (Oscar Nikula Turun kaupungin historia 1721-1809, Ensimmäinen nide.) Vuoden 1827 tulipalo tuhosi lopullisesti myös Pennisillan.
Valokuvaaja Jouni Lappi juhlisti Siltojen Turkua pienimuotoisella valokuvanäyttelyllä Brinkkalan Outolinnussa. "1414 Silloin 2014" -näyttelyn merkeissä ehdimme pohdiskella myös ns. Pennisillan kuvahistoriaa ja tulimme siihen tulokseen. että sillan pörssisalin sijainti on myöhemmissä tulkinnoissa kirjattu väärälle puolelle siltaa. Ja sitä, että juuri tuo pörssitoiminta antoi aikoinaan sillalle Pennisillan nimen.
Esim. kirkkopuiston pienoismallissa ja kaupunkipiirroksessa sillan koju on sijoitettu kuvamme mallinnoksesta poiketen alajuoksulle yläjuoksun sijasta.
Silloin tällöin
Turussa 21-11 2017
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti