Tänään
11-11 vuonna 1619 kuningas Kustaa II Aadolf kehottaa kirjeessään Turun
linnan käskynhaltija Carl Oxenstiernaa noudattamaan tarkasti annettuja
spitaalisia koskevia määräyksiä ja aloittamaan mahdollisimman nopeasti
uuden Seilin hospitaalin rakennustyöt.
"Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolfin tiedon mukaan spitaalitauti leviää voimakkaasti Suomessa synnin rangaistuksena."
»Niiden, joita epäillään jostain vaarallisesta taudista, ei voi sallia
oleskella muiden kanssa ennen kuin lääkärit ovat vapauttaneet heidät
sellaisista epäilyistä »
(Gezelius)
Seili oli ainakin jo 1500-luvulta lähtien Ruotsin kruunun hallinnassa oleva saari. Siellä tiedetään olleen maatila, Fogdeby, jota viljeli kaksi kruunun talonpoikaa.
Myöhemmin maatilan velvollisuuksiin lisättiin Seilin hospitaalin
omavaraisuudesta huolehtiminen ruoan ja eläinten rehun suhteen.
Seilin historia sairaalasaarena alkoi vuonna 1619, jolloin kuningas Kustaa II Adolf julkaisi 15. heinäkuuta avoimen käskykirjeen uuden leprasairaalan perustamiseksi.
Sen mukaan spitaalitauti oli Jumalan rangaistus syntisestä elämästä, ja Turun
ulkopuolelta oli siten etsittävä saari, jonne voitaisiin rakentaa
leprasairaala. Sinne tultaisiin sijoittamaan kaikki Turun silloisten
hospitaalien leprapotilaat sekä mielisairaita ja muita kroonikoita.
Kustaa II Aadolf. Voittoisa soturi-kuningas teki Ruotsista 1600-luvulla Euroopan suurvallan
Eletään
vuotta 1619 ja Kustaa II Aadolf on määrännyt Turun spitaalisairaalan
siirrettäväksi tartuntavaaran vuoksi Seilin saareen. Kuninkaan asettama
toimikunta oli jo 8-11 påivätyssä selvityksessään määrännyt
spitaalituvan asettamisesta Seilin talonpoikien vastuulle ja pian 11-11
linna sai määräyksen ajattaa tulevana talvena Seilin talonpojille
puutavaraa hospitaalin rakennuspaikalle, jotta rakennustyöt
pystyttäisiin aloittamaan keväällä 1620.
Johan Skytte ent. Schroderus, (1577–1645) oli ruotsalainen valtiomies.
Kuninkaan käskyn toteuttamiseen ryhtyi toimikunta, johon kuuluivat valtakunnanneuvos Johan Skytte, Turun linnan herra Carl Oxenstierna sekä Jochim Berends ja Johan Ottesson. Valinnan kohdistuminen Seilin saareen on ymmärrettävää: saarihan sijaitsi vilkkaan Turku–Tukholma-laivareitin lähellä, sen suojassa oli vanhastaan käytetty ankkuripaikka ja lisäksi hautausmaaksi soveltuva hiekkaharju.
Kuningas Kustaa II Adolf määräsi vuonna 1619 tartuntavaaran vuoksi Turun spitaalisairaalan siirron Turun kaupungista Seilin saareen. Seilin "leprosorium" perustettiin 1620 Turun saaristoon Seilin saareen.
Tällöin sinne siirrettiin sekä Pyhän Yrjänän hospitaalin Puolalanmäen rinteeltä että Turun Pyhän Henrikin Huoneen leprapotilaat Kaskenmeltä. Spitaalisairaalan kappeli Puolalanmäeltä purettiin ja siirrettiin Seiliin vuonna 1624. Muut sairaalarakennukset poltettiin tartuntavaan pelossa.
Seilin maisemia.
Vuonna
1620 hospitaalin rakennusmestari Hans Bånghille määrättiin Turun
linnasta toimitettavaksi viljaa ja muonatarpeita. Vuonna 1622
rakennustöihin määrättiin 96 tynnyriä kalkkia, 2000 tiiltä ja 1055 ja
puoli päivää taksvärkkiä.
Tiedot
käyvät mm. ilmi Mikko Helmisen Turun yliopistossa tehdystä tuoreesta
(2014) pro gradu -tutkielmasta, aiheena "kruunuhospitaalien sosiaalinen
ympäristö: tutkimus Seilin ja Kruunupyyn hospitaalien erityisalueista
1600- ja 1700-luvuilla".
Rakennustyöt
Seilissä valmistuivat syyskuun 1624 alkuun mennessä, jolloin
hospitaalin tilikirjassa mainitaan neljä "kirkon ympärillä" sijaitsevaa
sairastupaa, vanha ja kookas leivintupa ja pesutupa sekä saaren
pohjoispuolelle valmistunut pappila, taloudenhoitajan tupaja vaivaisten
asuintupa.
Ensimmäiset potilaat tuotiin saarelle jo 1300-luvulla toiminnassa olleesta Turun Pyhän Yrjön hospitaalista,
joka toimi kaupungin leprahoitolana. Ensimmäisessä vaiheessa
leprapotilaita tuli saarelle noin 20. Vuonna 1624 tuotiin Turusta myös
Pyhän Yrjön hospitaalin kirkko Seiliin ja se kasattiin saarella
uudelleen.
Suomessa lepra mainitaan ensimmäisen kerran Pyhän Yrjänän hospitaalille
vuonna 1355 osoitetussa testamentissa . Samalla se on ensimmäinen
sairaus, josta on Suomesta kirjallista lähdeaineistoa. Hospitaali toimi Maarian kunnan Aninkaistenkylässä, Puolalanmäen rinteellä.
Turkuun perustettiin 1300-luvulla kaksi hospitaalia, Kaskenmäelle Pyhän Hengen talo
(1396) ja Puolalanmäelle Pyhän Yrjänän hospitaali (1335), joista edellinen oli lähinnä
sairaalaan, köyhäinkotiin ja vanhainkotiin verrattava, jälkimmäinen tarttuvia tauteja
sairastaville tarkoitettu.
Turussa lepraparantola toimi vakituisesti, sillä Turun piispa Bero Balk
mainitsee sen toiminnan kirjeessään vuonna 1396. Turun kaupunki pyrki
tasaamaan Pyhän Yrjänän hospitaalin taloutta vuonna 1440. Viipuriin
perustettiin Suomen toinen leprasairaala vuonna 1475. Tästä on jäänyt
todisteeksi Eerik Akselinpoika Tottin perustamiskirje.
Turun piispa Bero II Balkin sinetti. Sen mallina on ilmeisesti ollut Vilhelm Sabinalaisen sinetti.
Bero II Balk (k. 1412) toimi Turun piispana vuosina 1385–1412. Hän oli ensimmäinen Suomessa syntynyt rälssisukuinen piispa.
Jo aiemmin, vuonna 1622, Turun hospitaalirakennukset oli
poltettu maan tasalle tartuntavaaran pelossa. Turussa sairaita ja
raihnaisia hoidettiin myös Pyhän Hengen huoneessa, joka toimi läheisessä
yhteydessä Pyhän Yrjön hospitaalin kanssa. Sieltä tuotiin
”pyhänhengenvaivaisia” Seiliin vuodesta 1624 lähtien.
Turun
Pyhän Yrjänän hospitaalista vuonna 1624 Sjukholmenille Seiliin
siirretty kirkkorakennus mainitaan asiakirjoissa satunnaisesti
1600-luvun mittaan. Vuonna 1601 salvottu rakennus esitettiin viipymättä
purettavaksi ja siirrettäväksi Seiliin heinäkuussa 1624. Seilissä se
sijoitettiin luodolle vastikään valmistuneiden tupaparien yhteyteen.
Kirkko
oli neliskulmainen lautakattoinen hirsirakennus, jossa oli pieni,
leprasairaiden istuinosan kohdalla sijainnut kellotorni. Kirkossa oli
kymmenkunta ikkuna-aukkoa ja kaksi ovea, joista toisesta käytettiin
nimitystä suuri kirkko-ovi. Sakaristoa kirkossa ei ollut ja eteishuone
sai toimia asehuoneena.
Seilin kirkko. rakennusmestarina Kaarle Jaakonpoika.
Tämä
kooltaan pienempi kirkko sijaitsi samalla paikalla kuin vuonna 1733
paikalle pystytetty kookkaampi ristikirkko. Isonvihan saavuttaessa
Seilin saaren, vanhan kirkon kellot otettiin 1713 mukaan pakomatkalle
Tukholmaan. Uuteen kirkkoon ei enää rakennettu kellotornia, vaan kellot
sijoitettiin uuteen kellotapuliin kirkon eteläpuolelle.
Vuonna
1624 suoritetun Turun Pyhän Yrjänän hospitaalin kirkon siirron
yhteydessä Seiliin siirtyi myös osa kirkon esineistöstä. Tällaisia
olivat mm. jo ennen vuotta 1453 hospitaalille lahjoitettu hopeakalkki,
myöhäiskeskiaikainen puinen krusifiksi, vanha messukasukka ja rautainen
kaksiosainen kynttilänjalka.
Rahoitusta Seilin leprahospitaali sai esimerkiksi sakoista. Kuningas Kustaa II Adolf muutti esimerkiksi vuonna 1624 aatelisen Klaus Munckin hovioikeudelta saaman kuolemantuomion 400 taalarin sakoksi Seilin leprahospitaalille . Vouti Antti Haren kuolemantuomio muutettiin vuonna 1627 sakoiksi, joista 100 taalaria Seilin lepraparantolaan Ahvenanmaalle perustettiin Kumlingen Glökärille vuonna 1653 oma leprahospitaali, joka pysyi toiminnassa vuoteen 1672 asti .
Tarinan mukaan yksi suomenkielen monista humalatilaa tarkoittavista
sanoista on peräisin ajalta, jolloin leprasairaalan potilaat valmistivat
saarella alkoholia. Kerrotaan, että alkoholia olisi myyty ohimeneville
laivoille saaren laiturilta ja kun Turkuun matkalla olleet merimiehet
olivat nauttineet liikaa Seilistä ostamaansa pontikkaa, sanottiin heidän
olevan täydessä seilissä
Spitaalipotilaille ei järjestetty varsinaista lääkärinhoitoa.
Ensimmäisen kerran saarella vieraili lääketieteen oppinut vuonna 1686.
Myöhemminkään lääkärin läsnäolo saarella ei ollut yleistä. Muita hoitokeinoja olivat paloviina, parantavien lähteiden vesi ja Jumalan sana.
Hospitaalin johdossa olivat läänin maaherra ja Turun piispa. Paikallisesta valvonnasta vastasi Nauvon kirkkoherra. Isonvihan jälkeen Seiliin siirrettiin lähinnä mielisairaita; viimeinen spitaalipotilas kuoli vuonna 1785.
Seilissä useasti
Turussa 11-11 2017
Simo Tuomola
perjantai 10. marraskuuta 2017
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti