Arvid (Arvi) Kurki (n. 1465 Vesilahti – 22. heinäkuuta 1522 Öregrund, Ruotsi) toimi Turun piispana vuosina 1510–1522. Kurki-suku kuului Suomen johtavaan aateliin.
Kurck-suvun vaakuna. Suvun erään jäsenen sinettikuviossa jo 1400-luvun alkuvaiheilta on kurjen kuva. Piispa käytti kuitenkin Svärdien vaakunaa miekkoineen ja tähtineen suvun alkuperäisen nimen oltua Svärd, miekka.
Kurki-suku (myös Kurck, Korke, Kurk) on useita historian merkkihenkilöitä tuottanut suomalainen aatelissuku, joka tunnetaan 1300-luvun lopulta alkaen. Keskiaikainen Kurki-suku sammui miespuolella 1522, ja Elin Kurjesta jatkunut haara 1937.
Sorbonnessa opiskelleen Kurjen katsotaan olleen Suomen keskiajan viimeinen aidosti katolinen Turun piispa. Hänen seuraajansa alkoivat jo edistää uskonpuhdistusta maltillisesti. Kustaa Vaasan kannattajana Kurki joutui pakenemaan tanskalaisia näiden hyökättyä vuonna 1522. Hän hukkui laivansa upotessa Selkämerellä.
Kurki suoritti 1480-luvun lopulla opintoja Pariisin yliopistossa, josta valmistui baccalaureukseksi ja maisteriksi. 1490-luvulla hänen mainitaan olleen Turun kirkkoherra ja tuomiokapitulin kanunki sekä myöhemmin dekaani. Piispa Johannes Olavinpojan kuoltua hänet valittiin piispaksi ja vihittiin Strengnäsissä virkaan.
Johannes Olavinpoika toimi Turun piispana vuosina 1506–1510. Hänen valtakaudellaan tanskalaiset hävittivät Suomea ja välirauha Venäjän kanssa oli vaakalaudalla. Vuonna 1506 piispa lähetti sotilaita Ahvenanmaalle, tarkoituksena valloittaa se tanskalaisilta. Operaatio epäonnistui. Rauha Venäjän kanssa kuitenkin uudistettiin.
Katolisella ajalla Arvid Kurjen jälkeen Turun piispoina toimivat vielä Ericus Svenonius ja Martti Skytte ennen Mikael Agricolan aikakautta.
Ericus Svenonius (k. 1527) toimi 24:ntenä Suomen piispana ja toiseksi viimeisenä katolisena piispana vuosina 1523–1527, juuri ennen uskonpuhdistusta. Hän edisti uskonpuhdistusta maltillisesti.
Martti Skytte (n. 1480– 30. joulukuuta 1550) toimi Turun piispana vuosina 1528–50. Hänet lasketaan Suomen keskiajan viimeiseksi katoliseksi piispaksi. Hän kuitenkin edisti uskonpuhdistusta maltillisesti muun muassa kustantamalla suomalaisten nuorten opiskeluja Saksassa.
Kurjen piispanaikana järjestettiin vuonna 1514 arkkipiispa Jaakko Ulfinpojan läsnäollessa piispa Hemmingin autuaaksi julistaminen, joka oli Suomessa ainutlaatuinen juhlatilaisuus. Muuten Kurjen tiedetään tehneen käräjämatkoja hiippakunnassaan perustaen uusia kirkkoja ja koristellen vanhoja kirkkoja maalauksilla.
Ajan valtiollisissa riitakysymyksissä hän oli Sten Sturen ja Ruotsin kansallisen puolueen uskollisena ystävänä unionihanketta vastaan. Hän ei saapunut Kristian II:n kruunaukseen Tukholmaan, ja vältti näin Tukholman verilöylyn marraskuussa 1520. Verituomiot ulotettiin myöhemmin muuallekin. Suomessa niistä huolehti Hemming Gadh.
Hemming Gadh (1450–1520) oli ruotsalainen poliitikko ja kirkonmies, joka eli vaiheikkaan elämän ja hirtettiin Raaseporin linnan Hirsipuunmäellä nykyisessä Raaseporin kunnassa.
Tukholman verilöyly. Kaksi näkymää Padt-Bruggen kaiverruksesta vuodelta 1676; perustuu Kort Steinkampin ja Hans Krusen puukaiverruksiin (Antwerp 1524).
Arvid Kurki avusti Niilo Arvinpoikaa väellä, tykeillä ja muilla sotilastarpeilla, kun tämä nosti kapinan Kustaa Vaasan puolesta Suomessa. Mutta kun keväällä 1522 onni kääntyi tanskalaisten puolelle, täytyi Kurjen paeta ensin Närpiöön ja sieltä laivalla Ruotsin puolelle. Laiva kuitenkin upposi Öregrundin ulkopuolella ja Kurki seurueineen hukkui.
Arvid Kurki
(Arvidus Korke)
1510-22
Syntyi Vesilahden Laukossa, Satakunnassa. Rälssisukuinen. Vht Turun linnan vouti, sitt. Ylä-Satakunnan tuomari Klaus Kurki, alk. Svärd ja Elina Juhontytär.Baccalaureus Pariisin yliopistosta 28.1.1486, lisensiaatti 24.3.1478. Mainitaan kotimaassa maisterina 14.10.1488. Oli kanunkina 26.4.1490, minkä ohella Turun kirkkoherrana samana vuonna. Oli luult. saanut jo dekaanin viran 19.8.1506, jolloin häntä vielä asiakirjoissa kutsutaan kanungiksi.
Valittiin dekaanin virasta Suomen
piispaksi Johannes IV Olavin kuoltua. Mainittu electuksena 15.7.1510.
Paavi vahvisti nimityksen Ravennassa 17.3.151 1. Vihittiin virkaan
Strängnäsissä 4.10.151 1. Arvid Kurki liittyi unionitaisteluissa
kansallisen puolueen kantaan.
Osallistui v. 1512 Malmön kokoukseen ja Tukholman valtiopäiville v. 1517. Oli ehdolla Upsalan arkkipiispan virkaan.
Kuoli haaksirikossa Öregrundin edustalla 22.7.1522. Hän oli samalla Kuusiston katolisen piispanlinnan viimeiseksi jäänyt piispa. Linna purettiin Kustaa Vaasan käskystä vuonna 1528, kun katolisen kirkon ei enää haluttu saavan linnasta itselleen uudelleen tukikohtaa.
Osallistui v. 1512 Malmön kokoukseen ja Tukholman valtiopäiville v. 1517. Oli ehdolla Upsalan arkkipiispan virkaan.
Kuoli haaksirikossa Öregrundin edustalla 22.7.1522. Hän oli samalla Kuusiston katolisen piispanlinnan viimeiseksi jäänyt piispa. Linna purettiin Kustaa Vaasan käskystä vuonna 1528, kun katolisen kirkon ei enää haluttu saavan linnasta itselleen uudelleen tukikohtaa.
Arvid Kurjen esi-isä, valtaneuvos Niilo Kurki oli ottanut käyttöön aikanaan äitinsä nimen ja vaakunan. Tässä tallennuksia historian lehdiltä hänen tekemisistään Turussa ja Turun seudulla:
Niilo" Kurki (Herman Svärd'in poika, Lnk. 1), Louhisaaren (Villnäs) herra, ritari ja vallaneavos v. 1413 (ks. Uggla, Rådslängd, III siv. 44 N:o 415). Hänellenpä (nNiclissa Korke riddare") möivät Tnrussa v. 1402 Manna Martinpoika Vegas'issa ja hanen vaimonsa Lacia Biörnintytär heidän tilansa Löpö'ssa Taivassalon pitäjässä' (ks. Arwidss. Hand. II 16—17, VII 2).
Vnonna 1405 oli ,,herra Niclis Korka" eli ,,her Niclis Knrke" saapnvilla niissä totkintokäräjissä, jotka Sten Bonpoika knninkaanluomionhaltia Itämaissa (Suomessa) ja Klaus Fleming, saman paikkakannan laamanni, pitivät Sandnäs'in kylässä Karjan pitäjässä sekä Vistalan kylässä Paimion pitäjässä niistä maatiloista, railkä kuningas Albrekt'in tultna Ruotsintnaalle olivat kruunulta raenneet aateliston alle Ingon, Lohjan, Karjan, Paimion ja Saavon pitäjissä (ks. Arwidss. Handl. VII 45—48).
Muutaoiat tilal Lemnn pitäjässä tulivat, kuten eras ,,vidisseu muutaman tatkintotaomiokirjeen päälle vuodelta 1455 todistaa, joiloinkin tuomiluiksi pois Klans Fleming'iltä (Itämaiden laamannilta w. 1402—1424) ja omaksi ,,her Nils Korke"lle (ks. Arwidss. Handl. VII 25). ,,Nilis Kurke riddare" heitti Ailoisissa Kesäk. 21 p. 1425 vcljensäpoialle Henrik Svärd'ille kaiken kiinteän omaisnntensa Hämeessä, Uudellamaalla ja Kemiöllä, nimittäin Harvialan, toisenpnolen Karelasta ja tiluksensa Vialassa ja Tirmelassa Vanajan pitajässä,
Hinzaby'ssä Sipon pitäjässä sekä Kaustelassa Kemiön pitäjässä, saaden sijaan Ailoisten ja Vadion tilat Raisiossa sekä ,,Träskegärden" Paraisissa; joka vaihtokauppa kuitenkin samana päivänä muodostettiin sillä tavoin, etta Henrik Svärd sai takaisin ,,Träskegäden" ja Niilo Kurki Hinzaby'n (ks. Sen. Arkistossa olevat olteet DelaGardie'n arkistosta; Wieselgren, DelaGard. Arch. XVI siv. 191 N:o 43 ja 43:a; vert. Arwidss. Handl. VII 5).
Tämän vaihtokirjeen alla vuodelta 1425 löytyy se merkillinen sinetti, jota Niilo Kurki siihen aikaan käytti. Siinä näkyy päällekirjoitus; ne [I]Nienlai Kurkwu, sekä kuva jonkinlaisesta linnusta, joka Wieselgren'in arvaten (main. paik.) ,,on riikinkukon kaltainen, alaslasketulla purstolla ja haikarannokalla". Se siis kyllä saattoi olla kurki (Grus cinerea) olevinansa.
Varsin luultavaa on, kuten Wieselgren arvelee, että tämä vanhin Kurki-snvun vaakuna silloin vaihdettiin Svärd'ien eli vanhempaan Knrki-vaaknnaan, Kun Niilon Kurjen knoltua, hänen veljensäpoika Henrik Svärd tali molempain sukuin päämieheksi. Niilo Karki ei enää elänyt v. 1433.
Hänen puolisonsa: Ceeilia Filippontytär, joka Tnrussa Heinäk. l p. 1433 niistä tiluksista, mitkä hän ja hänen mies vainajansa, Niilo Knrki, olivat ostaneet ja ansainneet (,,afllat") Turun hiippakunnassa, ja joista Niilo Kurki oli hänelle huomenlahjaksi antanut kaksi-kolmannesta, lahjoitti Pyhän Annan luostarille, ,,joka aiottu ja aljettu on Raision pitäjässä", (s. t. s. Naantalin luostarille) kolme tilaa Löpö'ssä Taivassalon pitäjässä, nmeidän kummankin vanhempaimme ja omien sielujemme tähden".
Cecilia mainitaan olleen Filippo Kaarlonpoika Läma'n tytär (ks. Arwidss. Handl. II 96, 97; Anrep, main. teosta Aatelissuku Fleming, tab. 15; Gottlund, main. teosta siv. 53; Mcssenins, Theatrnm Nobilitatis Suecanae, siv. 102). Cecilia otettiin sisareksi Pyhän Ruumiin veljyyteen (Fraternitas Corporis Christi, Helge Lekamens gille) Tukholmassa v. 1429, jolloin Juhana Jung oli veljyyden päällikkö eli vanhin (ks. Murberg, Hist. afhandl. om Helge Lekamens gille i Stockholm, kirjassa: Witterh. Hist. och Antiqvit. Academiens Handlin- gar II siv. 281, viitta x). Muutama minun hallussani oleva kappalo Messenion teosta ,,Theatrum Nobilitatis Svecanx" sisältää tästä asiasta vanhemman Kurki-snvun polvilnvun alla (,,Genealo- gia veterum Kurckorum", siv. 102) näin kuuluvan käsikirjoitetan innistiitaksen: Cecilia Domini Nlcholai korka, Militis Soror fit Fraternitatis Corporis Xsti [ChristiJ in Stockholm 1429. Ex Libro memorial! Fraternilatis ejusdem. Ex orig".
Johannes Messenius oli ruotsalainen kirjailija, dramaatikko ja historioitsija. Hän syntyi myllärin poikana (nimellä Johannes Jönsson) Ruotsin Södra Frebergassa lähellä Vadstenaa heinäkuussa 1579 (tai 1580). Messenius kuoli 8. marraskuuta 1636 Oulussa. Hänen puolisonsa oli Lucia Grothusen (1607).
Johannes Messeniuksen hautakivi Oulun tuomiokirkossa.
Tärnan muistutoksen alla toinen saman käden tekemä ja näin kunluva: ., "renliux korky. fraler Convivii Corporis Xsti in Stockholm fit 1469, Ex orig. eoque anno morilur". Tärna Laurentio eli Lauri saattoi mahdollisesti olla Niilo Rnrjen ja Cecilian poika. Murberg (main. paik.) mainitsee, etta Cecilia mnka ,,in extremis" (s. o. knolinvuoleella) oli mainittuun veljyyteen otettu; mutta lama ei kuula ollenkaan todennäköiseltä eikä ole yllämainilustakaan muistutuksesta arvattava. | Se kappale Messenion Theatrnm, joka minun hallassani on, mainilsee kannessaan enlisenä oraistajanansa ,,Carl Gustaf Nordin 1772, som skrifvit anmärkningarna", joka siis on yllämainitunkln muistntaksen kirjoiltaja. Tno oivallinen tutkija C. G. Nordin, knollnt Hernösand'in pispana v. 1812, oli v. 1772 opistolaisena Upsalassa (Anrep'in mukaan)|.
Lapsia:
Jaakko (,,Jeppeu), ks. Luk. 7.
Elina, naitu Maunu Klaunpoika Fleming'ille, asemiehelle, joka kirjoitti itsensä ,,Uglaioun ja ,,Mojsjöun herraksi (Uhlo ja Moisio Mynämaellä?). Mannu Fleming eli v. 1450 paik., ja hanen vanherapansa olivat Itämaiden (eli Snoinen) laamanni Klaas Pietarinpoika Fleming (josta ylemp.) sekä Cecilia Diekn, Turan päämiehen Klaus Lydekenpoian tytär. Elina Niilonljtär Kurki ja Maunn Fleming näyttävät molemmat olleen knolleina v. 1486 (ks. Arwidss. Handl. V 104).
Heidän lapsensa övat jo sukulanlussamme lueteltuina.
(Eras tytär, naitu valtiohoviinestarille Juho Dufva'\\e, mainitiin vanhoissa polviluvuissa (ks. Gottlnnd, main. teosta siv. 56). Puheenalainen mies on arvattavasti se ,,Jusse Duwe", Du\va eli Dwflwa, joka mainitaan hovimestarina, ritarina eli herrana useissa asiakirjoissa vuosilla 1403—1405, 1407 ja 1410 (ks. Tidningar ntgifne af et Sälskap i Åbo 1785, Bihang siv. 190 viilta; Wieselgren, DelaGard. Arch. Ill siv. 53). Hanen nimensä luetaan Grönblad, Nya källor I sivv. 31—34 ja Arwidss. Handl. VII 45 —50 nNisste Dwa", joka luullaksemme on väärin).
Fleming, Magnus Klasson Isä: Fleming, Klas Pedersson s. 1410 Villnäs, Askainen; Turun lähellä. k. 1450 (jälkeen). Asemies, väpnare. Vilnäsin herra Vilnäsen kappeliseurakunnassa. Lisätietoja: Eli vielä 1450.
Övertog Villnäs efter sin svärvfar Nils Kurki. Vilnäsin herra Vilnäsen kappeliseurakunnassa, asemies, peri appensa valtaneuvos Nils Hermansson Kurjen Askaisissa omistaman Louhisaaren kartanon, antoi Kaarinan Kulhon talon Turun Harmaamunkkiluostarille, elossa 1450. Puoliso ? Elin Nilsintytär Kurki isä Nils Hermansson Kurki (Anthoni pitää mahdollisena, että Elin olisi Nilsin I. aviosta??.) Villnäs, Askainen Tarkoittaa Askaisten Louhisaaren linnaa.
Lähde: Tiedosto Aimo Ranta Renhuvud/Ketunpää -vaakunan mukaan suvun edustajia on myös mainittu Finne nimen mukaan. 1. puoliso Kurki / Kurck, äldre ätten, Elin Nilsdotter, Fleming k. 1486.
Isä: Korke, Nils Hermansson, Kurck, äldre ätten Häradshövding, riksråd.
Äiti: Folkunga, Cecilia Filipsdotter, Korke / Kurki.
Louhisaaren ritari
Joitakin Kurkien yhteyksiä kuningashuoneeseen on siis asiakirjoinkin todistettavissa. 1300-luvun lopulla ja 1400-luvun alussa elänyt Louhisaaren herra, ritari Niilo Kurki avioitui tunnetun Filpus Kaarlenpojan tyttären, Cecilian kanssa. Filpus oli ruotsalaista Odygd-sukua, jonka vanhimmat jäsenet olivat tulleet Suomeen ja Pirkkalaisalueelle Birger Jaarlin käskystä.
Joka tapauksessa Kurjet olivat tavalla tai toisella lähellä kuuluisimpia ruotsalaisia kuningassukuja. Siniverisen avioliittonsa myötä mm. Niilo Kurki sai maatiloja Upplandista sekä kihlakunnantuomarin viran Frösåkerista. Tästä alkavat myös myöhempien Kurkien tuomarinvirat ja yleensä suvun nousu kohti koko valtakunnan huippupaikkoja.
Maunu Ladonlukko antoi eurooppalaisen esimerkin pohjalla 1279-1281 Alsnön säännön, jonka mukaan ne kuninkaan ja hänen veljensä Pentin miehet sekä arkkipiispan ja piispojen asemiehet, jotka sitoutuivat ratsain heitä palvelemaan, saivat vapautuksen kuninkaalle tulevista veroista. Tästä seurasi rälssioikeus ja vähitellen aatelisoikeudet. Tähän kastiin pääsivät harvoina suomalaisina Laukon Kurjet. Ja niin Kurkien suku olikin sitten 500 vuotta Ruotsin kuningashuoneen erityisessä suojeluksessa.
Alsnön sääntö (ruots. Alsnö stadga) on Ruotsin kuninkaan Mauno Ladonlukon vuosien 1279–1280 herrainpäivillä antama asetus. Se tehtiin Alsnö husissa, nykyään Adelsönä tunnetulla Mälarin saarella. Tämä on vanhin säilynyt ruotsalainen dokumentti, joka käsittelee muun muassa privilegioiden myöntämistä talonpojille.
Katsotaanpa vielä vähän tarkemmin millaisessa tilanteessa piispa Arvid Kurki joutui aikoinaan Turusta 1522 pakenemaan:
Suomen Prinssi
Yhtä ratkaisevasti kuin Tanskan kuninkaan vallan luomiseen Pohjolaan, otti Søren Norby sen puolustamiseenkin osaa ratkaisevasti; kun Kustaa Vaasa oli kapinassaan vapauttanut suurimman osan Ruotsia, piti amiraali Søren Norby hyvin tarmokkaasti ja taitavasti puoliaan ja yllä Tanskan merivaltaa.
Amiraali Søren Norby.
Sitten hän karkoitti 1521 Kustaa Vaasan lähettämän piiritysjoukon Kasteholman edustalta ja kaappasi itselleen ruotsalaisten laivaston ko. taistelussa. Varhain seuraavana keväänä hän avusti Tukholmaa ja yllätti joukkoineen heti tämän jälkeen Turun kaupungin, joka osaksi paloi, osaksi ryöstettiin.
Länsirannan asutus Turussa tuhoutui, kun Niilo Arvidinpojan joukot sytyttivät ruutivarastot tuleen poistuessaan kaupungista. Varastoa ei haluttu jättää vihollisten käsiin ja niin koko kaupunki sai kärsiä tilanteesta. Myös piispa Arvid Kurki pakenee Norbyn miesten takaa-ajamana ja hukkuu 23. toukokuuta myrskyssä laivoineen Öregrundin edustalle.
Oikea päivämäärä tässä haaksirikossa siis 22-7-1522. Mainittuna päivämäärällä 23.5. ruutitulipalo tuhosi Turkua ja sen jälkeen Norbyn miehet saivat rauhassa ryöstää mitä kaupungista jäljelle jäi.
Syyskuussa 1521 Tanskan kuningas läänitti kaikki merkittävimmät Suomen linnat Norbylle, sillä ehdolla, että amiraali Norby asettaisi 400 ratsu- ja jalkaväkimiestä Suomen puolustamiseksi, pitäisi Suomen linnat kunnossa ja rakentaisi jopa uuden linnoituksen parin peninkulman päähän Ulvilasta. Tästä päätellen kuningas oli yhdistänyt Suomen suunnitelmansa kiinteästi Norbyn henkilökohtaisiin etuihin.
Myöhemmin Suomen linnojen menetys 1523 koski näin ollen Norbyyn henkilökohtaisesti paljon, koska hän oli käytännöllisesti koko Suomen valtiohoitaja. Linna linnalta tuli ruotsalaisten haltuun, kunnes Viipurin linnasta ei enää taisteltu, vaan se vapaaehtoisesti antautui ko. kaupungin kansainvälisen tyylin mukaisesti; kaupunkiin jäi paljon tanskalaisia palkkasotureita, koska Tanskan kuninkaan vaihdossa ja Kristiern II sotilaat olisivat olleet hengenvaarassa grevefejden-sisällissodassa, jos olisivat palanneet Tanskaan takaisin.
Norbyn joitakin kuuluisia palkkasotureita olivat mm. Otto Rud, Lüder von Offensee, Gisler Tilemann, Viikinki Rolef, Thomas Lebe eli Junkkeri Tuomas, joka toimi Turun linnanpäällikkönä 1521-1522, Junkkeri Jens Staxrud, laivapäällikkö Arendt.
Søren Norby (s. 1475 Fy - k. 1530 Firenzessä) oli tanskalainen amiraali ja merirosvopäällikkö. Hän toimi Tanskan kuningas Kristian II:n nimissä kaapparina Itämerellä.
Suomessa Norby muun muassa hävitti Turun kaupunkia ja ryösti Kastelholman linnan.
Kuningas Kustaa I Vaasa varustaa 400 ratsu- ja 2000 jalkamiehen sotajoukon Suomeen 1523 Eerik ja Iivari Flemingin johdolla ja joukot nousevat maihin ensin Kuusiston linnaa piirittämään. Turun linna antautuu 12 päivän piirityksen jälkeen 10. elokuuta. Mauri von Oldenburg taistelee Turusta, mutta pakenee ratsuväkineen Viipuriin. Suomen läänityksensä menettävä amiraali Norby asettuu Gotlantiin merirosvoksi.
Yhtä kaikki Turku vapautuu tanskalaisista vallanpitäjistään ja uusi kuningas Kustaa Vaasa vierailee Turussa ensimmäisen kerran elokuussa 1530 ja uudelleen syyskuussa. Kirkon ja luostarien omaisuutta valtiolle takavarikoitaessa mm. Turun tuomiokirkon piti tuolloin toimittaa kelloverona Tukholman linnaan suurin ja toiseksi suurin kirkonkellonsa. Eiköhän haeta ne sieltä pois.
Junkkerina
Turussa 22-7 2014
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti