1781 – Jacob Judén (Jaakko Juteini), suomalainen kirjailija (k. 1855).
Jaakko Juteini (14. heinäkuuta 1781 Hattula – 20. kesäkuuta 1855 Viipuri), syntymänimeltään Jaakko Heikinpoika ja viralliselta nimeltään Jacob Judén, oli suomalainen kansallismielinen kirjailija ja valistusmies. Hän oli suomenkielisen kansallisromanttisen kaunokirjallisuuden uranuurtaja, joka korosti teoksissaan Suomen kansaa ja suomen kieltä.
Juteinia on pidetty ensimmäisenä varsinaisena suomen kielellä kirjoittaneena kirjailijana.
Hattulan poika, kirjailija ja suomalaisuuden julistaja pääsi aikanaan Turun katedraalikoulusta ylioppilaaksi ja kirjautui Turun akatemiaan, mutta piankos häntä jo syytettiin vääräoppisuudesta, eivätkä hänen poliittiset näkemyksensäkään päättäjiä miellyttäneet.
12-vuotiaana Jaakko Juteini lähetettiin Hämeenlinnan triviaalikouluun, jossa hänen nimensä muutettiin muotoon Jacob Judén. Seitsemän vuotta triviaalikoulussa opiskeltuaan Juteini siirtyi Turun katedraalikouluun, jossa hän suoritti ylioppilastutkinnon. Sen jälkeen Juteini aloitti opintonsa Turun akatemiassa. Hän luki aluksi teologiaa, luopui siitä sitten, mutta jatkoi humanistisia opintoja.
Opiskeluaikoinaan Turussa Juteini toimi kotiopettajana eri säätyläisperheissä useilla paikkakunnilla. Sitä kautta hän sai kosketuksen myös suomenkieliseen kansaan. Akatemiassa häneen olivat tartuttaneet valistushengen lisäksi kansallisromantiikan kipinän opettajat, kuten Frans Mikael Franzén ja Henrik Gabriel Porthan.
Akatemiasta Juteini ei koskaan valmistunut, vaan erosi siitä vuonna 1810 tutkintoa suorittamatta. Samana vuonna hän julkaisi esikoisteoksensa Kirjoituksia Jak. Juteinilda, joka sisälsi runoja. Julkaisu oli tarkoitettu edistämään kirjoittajan mahdollisuuksia hallituskonsiljin kielenkääntäjän viran haussa. Siitä ei kuitenkaan ollut iloa, sillä Juteinin oikeinkirjoitus koettiin liian radikaaliksi, eivätkä hänen poliittiset näkemyksensäkään miellyttäneet päättäjiä. Tutkinnon puuttuminen oli myös haitta.
Juteinin teoksissa vaadittiin suomen kielelle parempaa asemaa sekä myös esitettiin kritiikkiä yhteiskuntaa ja kirkkoa kohtaan.
Kostoksi Virolahden kappalainen Fredrik Johan Ahlqvist laati vuonna 1818 Juteinista ilkeän runomuotoisen häväistyskirjoituksen. Kirjoitus masensi Juteinia suuresti, ja hän päätti lopettaa kirjailijanuransa kokonaan. Päätös ei kuitenkaan pitänyt, vaan heti seuraavana vuonna Juteini julkaisi uuden teoksen.
Anteckningar af Tankar -teoksen kansilehti.
Turun palon vuosi 1827 oli Juteinille raskas: häntä vastaan nostettiin syyte kirjasta Anteckningar af Tankar uti Varianta Ämnen. Syytteen mukaan Juteini esitti kirjassa vääräoppisia ajatuksia. Oikeus totesi hänet syylliseksi uskontunnustuksen ja evankelisen opin vastaisiin väitteisiin, ja teoksen koko painos määrättiin takavarikoitavaksi. Takavarikoidut kirjat poltettiin roviolla vuonna 1829, ja Juteini joutui maksamaan sakkoja.
Ylemmissä oikeusasteissa tuomio myöhemmin kumottiin, mutta Juteini ei enää julkaissut kirjoja. Nimimerkeillä tai nimettömänä hän tosin lähetti kirjoituksiaan ja runojaan lehtiin.
Juteinia kohtaan tunnettu arvonanto kasvoi hänen vanhuudenvuosinaan suuresti, ja myös hänen tekonsa suomen kielen hyväksi tunnustettiin. Juteini asui Viipurissa kuolinvuoteensa 1855 asti. Hänen haudalleen pystytettiin näyttävä musta hautakivi, johon kaiverrettiin kunnioittavat sanat:
”Tässä lepää maallisen viisauden tohtori Jaakko Juteini”.
Miehen teos Anteckningar määrättiin siis takavarikkoon ja kirjat poltettiin roviolla 1829. Missä poltetaan kirjoja, poltetaan pian ihmisiä. Mies poistui Viipuriin, jossa kuoli.
"Ajatusten maailmassa, joka on suuri, rajaton on luonnon avaruus, heikko eksyy ilman opasta."
Miehen Laulu Suomesta on kaikille tuttua kamaa:
- Arvon mekin ansaitsemme
- Suomen maassa suuressa,
- vaikk’ei riennä riemuksemme
- laiho miesten maatessa;
- leipä kasvaa kyntäjälle,
- onni työnsä täyttäjälle.
Roviolla
Suomen Turussa
14-7 2014
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti