Turun piispana toimi tuolloin Pentti Gregoriuksenpoika;
Pentti (Benedictus) Gregoriuksenpoika (k. 1338) toimi Suomen piispana vuosina 1321–1338.
Ruotsalaissyntyinen Pentti otti viralliseksi jumalanpalveluskaavaksi dominikaanisen liturgian. Hänen aikanaan tehdyn Pähkinäsaaren rauhan (1323) johdosta jouduttiin perustamaan uusia seurakuntia ja järjestämään raja-alueiden verotus.
Palmsköldin katkelman maininta "ordinarium predicatorum instituit" dominikaanien kultin järjestämisestä saattaa toisaalta merkitä myös pyhimyskultin järjestämistä, sillä Pentin edeltäjistä niin Tuomas kuin Johanneskin olivat dominikaaneja ja lienee luonnollista olettaa, että myös heidän aikanaan on jo seurattu dominikaanista liturgiaa, joka Suomen lisäksi oli käytössä myös Baltiassa, mutta ei Ruotsissa.
Piispa Benedictus säätää uuden jumalanpalvelusjärjestyksen, ordinariumin, hiippakuntakirkoille ja dominikaaninen liturgia pyhimyksineen määrätään Suomen hippakunnan liturgiaksi. Esim. vanhin maininta Pyhän Margareetan muistopäivän vietosta Suomessa kirjataan vuodelta 1331.
Septem fratrum -muistopäivä 10-7 on niin merkittävä juhla, että se esiintyy usein asiakirjoissa kuvaamassa eri tapahtumien ajankohtaa joko ennen tai jälkeen Septem fratrumin.
Seitsemän veljeksen marttyyrijuhlan juuret juontavat Roomaan keisari Marcus Aureliuksen aikaan, jolloin tunnettu kansalainen ja äiti St. Felicitas poikineen käännytti kaupungin kansalaisia kristinuskoon. Pappien vaatimuksesta Rooman prefekti Publius kuulusteli heitä Mars-kentällä ja tuomitsi heidät kaikki teloitettaviksi.
Caesar Marcus Aurelius Antoninus Augustus (synt. Marcus Annius Catilius Severus, myöh. Marcus Annius Verus, yleisesti Marcus Aurelius) (26. huhtikuuta 121 – 17. maaliskuuta 180) oli Rooman keisari joka hallitsi 8. maaliskuuta 161 – 17. maaliskuuta 180.
The Seven Brothers, Martyrs by Fr. Francis Xavier Weninger, 1876.
Beyond description was the joy of the seven Christian heroes when their death was announced to them. They hastened to the place of execution with greater eagerness than others to a cheerful entertainment, and lost, during their martyrdom, neither their courage nor their joy. Each encouraged the other, until all had gone to heaven.
Januarius was scourged with loaded whips until he expired; Felix and Philip were beaten to death with clubs; Sylvanus was thrown down a precipice; Alexander, Vitalis, and Martialis received the crown of martyrdom by being executed with the sword.
Felicitas, the pious mother, was present at the dreadful martyrdom of her sons, but, like the above-mentioned mother of the Maccabees, she continued to encourage them until the last had expired. After this, she was brought back to prison, where she suffered four months longer, when at last she was beheaded, and thus rejoined her seven sons in heaven.
Äidin lisäksi marttyyrikuoleman kärsivät siis Januarius, Felix, Philip, Sylvan, Alexander, Vitalis ja Martialis.
Mutta miten kävi heidän muistopäivänsä;
Tänään 10-7 juhlivat nimipäiväänsä suomalaisessa kalenterissa: Saima, Saimi.
Vanhemmissa kalentereissa: Amalia, Amillius, Anund, Canutus, Israel, Kanutus, Knut, König, Solmu.
Canutus ja Kanutus muistuttavat vanhan Knuutinpäivän vietosta:
Tanskan kuningas Knud (s. n. vuonna 1043), surmattiin Odensessa 10.7.1086 Pyhän Albanin kirkossa, jonne hän oli joutunut pakenemaan veljensä Olafin johtamia kapinallisia. Knudin haudalla tapahtui ihmeitä ja paavi Paschalis II (Raniero) julisti hänet pyhäksi vuonna 1101. Sen jälkeen kirkko nimettiin Pyhän Canutuksen kirkoksi. Pyhimyksen muistopäivät olivat hänen kuolinpäivänsä 10.7. ja pyhimykseksi julistamisen päivä 19.1
Christian Albrecht von Benzonin maalaus Knuut Pyhän kuolema
Knuut Pyhä (Knud IV den Hellige, 1043–1086) oli Tanskan kuningas 1080–1086.
Nuutin nimipäivä ja ns. Nuutin päivä on nykyisessä suomalaisessa kalenterissa 13. päivänä tammikuuta. Nuutti on johdos ruotsalaisesta nimestä Knut ja tanskalaisesta nimestä Knud. Nimi tarkoittaa ylpeää ja reipasta, perustana muinaissaksan sana knûz, urhea. Nimen latinankielinen johdos on Canutus.
Arno Forsius kertoo edelleen:
Tanskassa on elänyt toinenkin pyhäksi julistettu Knud, nimittäin Knud Lavard (lavard, herra). Hän oli tanskalainen prinssi ja Etelä-Jyllannin herttua, Erik Ejegodin poika, jonka hänen serkkunsa Magnus Nielsinpojan sotilaat murhasivat vuonna 7.1.1131. Knut Lavard julistettiin pyhäksi vuonna 1169, jolloin paavina oli Aleksanteri III (Bandinelli).
Knudin kuva keskiaikaisessa kirkossa.
Knud Lavard (1090-luvulla - 7. tammikuuta 1131 Haraldsted) oli Tanskan prinssi ja pyhimys. Hänen nimensä "Lavard" vastaa englannin lordi-titteliä.
Pohjoismaiden keskiaikaisissa pyhimyskalentereissa Canutus oli merkitty tammikuun 7. p:n kohdalle, joka oli Knud Lavard Pyhän murhaamisen muistopäivä. Myös Upsalan ja Lundin kirkkoprovinsseissa päivä oli omistettu Knut Lavard -herttualle.
Sen sijaan Turussa Suomea varten laadituissa käsinkirjoitetuissa ja painetuissa kalentereissa on samana päivänä Knut -kuningasta tarkoittavia merkintöjä jo vuosina 1409 (Kanutus rex m. [marttyyri]), n. 1430 (Kanuti regis et martiris), sekä 1488 ja 1544 (Knwtin kunningan [päivä])
Ensimmäisen suomalaisen almanakantekijän Sigfridus Aronus Forsiuksen kalentereissa, jotka ilmestyivät vuosiksi 1608–1623, lukee tammikuun 7. p:n kohdalla vuonna 1608 Knuth ja muina vuosina Canutus. Todennäköisesti hän tarkoitti Knut -kuningasta, koska hän muutenkin seurasi almanakkojensa päivien luettelossa Turun hiippakunnassa noudatettua käytäntöä.
Tuntemattoman tekijän puuleikkaus Forsiuksen suuresta ennustuskirjasta vuodeksi 1617.
Sigfridus Aronus Forsius (noin 1560 Helsinki – 1624 Tammisaari) oli suomalainen pappi, tähtitieteilijä, astrologi, almanakkojen julkaisija, luonnonfilosofi, runoilija ja tieteen yleismies, joka julkaisi Suomen ensimmäiset almanakat Turun horisontin mukaan.
Miksi sitten Knutin päivä siirrettiin tammikuun 13. päivään. Knut Pyhän muistopäiväthän olivat 19.1. ja 10.7. ja Suomessa noudatetussa kalenterissakin oli vuodesta 1662 Knut heinäkuun 10. päivänä. Ilmeisesti 10.7. oli Nuutin päivän perinnettä ajatellen liian kaukana ja 19.1. ei ollut mahdollinen, koska se oli Suomen kirkon kannalta tärkeän Pyhän Henrikin muistopäivä. Toisaalta vuoden 1708 suomenkieliseen almanakkaan otettiin jälleen Canutus heinäkuun 10. päivän kohdalle. Näin Knutilla oli vuodessa taas kaksi nimikkopäivää, kunnes Kanutuksen (aik. Canutus) tilalle tuli Saima vuonna 1908
Ennen Kanutuksen päivää heinäkuun 10. päivä oli nimetty Seitsemän marttyyriveljeksen (Septem fratrum) muistopäiväksi jo 300-luvulta saakka.
Entisenä Knutin päivänä 7.1. oli vuodesta 1708 Vähän-Aasian Nikomedeiasta kotoisin olleen pappismarttyyri Lucianuksen (n. 240–312) muistopäivä. Sen tilalle tuli vuonna 1840 August, myöhemmin myös Aukusti ja Aku.
Saiman ensimmäinen numero.
Saima oli Kuopiossa 4. tammikuuta 1844 – 31. joulukuuta 1846 ilmestynyt ruotsinkielinen lehti, jota julkaisi J. V. Snellman.
Ja näiden mutkien kautta siis onnittelut päivänsankari Saimalle ja Saimille.
Saima on suomalainen naisen etunimi.
Saima on alkavan suomalaisuuskauden nimiä ja se on syntynyt mahdollisesti J. V. Snellmanin perustaman Saima-lehden mukaan, jonka nimi viittaa Saimaaseen.
Publiuksena
Suomen Turussa
10-7 2014
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti