Tänä vuonna messujen pääteemoina ovat Ranska ja Sastamala ja tapahtuma ja Turku sai heti maailmanluokan huomiota, kun pääministeri Stubbin vierailulla Ranskassa maan presidentti François Hollande yltyi ystävyyden merkkinä kehumaan Kirjamessuja ja Turkua.
Ja syvälle Eurooppaan ulottuvat myös suomalaisen kirjankustannuksen juuret, kun Missale Aboense aikoinaan 1488 tilattiin Bartholomaeus Ghotanilta Lyypekistä. Tilaajana toimi Turun tuomiokapituli, jota voidaankin pitää Suomen ensimmäisenä kirjankustantajana.
Missale Aboense ("Turun messukirja") oli ensimmäinen Suomea varten painettu kirja. Se on ainoa suomalaisen kirjallisuuden inkunaabeli eli ennen vuotta 1501 painettu kirja.
Missale painettiin Lyypekissä vuonna 1488 Bartholomeus Ghotanin kirjapainossa Turun piispan Konrad Bitzin tilauksesta. Bitzin esipuhe on päivätty 17. elokuuta 1488. Kirja oli painettu latinaksi, ja sitä painettiin sekä pergamentille että paperille. Kirjan sivumäärä oli noin 550 ja painosmäärä joitakin satoja.
Itse "suomalainen" kirjallisuus on tätäkin varhempaa tuotantoa, jolloin esiin historiasta nousee sellainen nimi kuin Jöns Budde, jonka hautakivi löytyy Naantalin kirkon edustalta.
Jöns Andersinpoika Budde (myös Jöns Raek tai Räk, Johannes Andreas Budde; s. mahd. noin 1437, k. 1491 jälkeen) oli Naantalin luostarin munkki ja uskonnollinen kirjailija. Hän on Suomen kirjallisuuden ensimmäisiä nimeltä tunnettuja henkilöitä sekä keskiajan tunnetuimpia suomalaisia.
Kaikki häntä koskevat tiedot liittyvät hänen toimintaansa Naantalin luostarissa, jossa hän käänsi latinankielisiä kirjoituksia nunnien lukemistoksi. Budde käänsi pyhimyslegendoja sekä laati vanhimmat ruotsinnokset eräistä Vanhan testamentin kirjoista. Sen lisäksi häneltä tunnetaan noin 20 muuta teosta, jotka ovat enimmäkseen käännöksiä latinasta ruotsiksi. Näistä tunnetuin on Jöns Buddes bok. Hänen tekstejään käytettiin papiston tarpeisiin, mutta niitä luettiin myös ajanvietteenä.
Mutta katsotaanpa kirjakauppan historiaa Turussa hieman tarkemmin; 23. kesäkuuta tuli kuluneeksi tasavuosia siitä, kun vuonna 1642 – Suomen ensimmäinen kirjakauppias, Pietari Brahen suosituksella varustettu lyypekkiläinen Laurentius Jauchius, hyväksyttiin yliopiston kirjakauppiaaksi Turussa. Sopimuksen ja siihen liittyneen valtakirjan vahvisti juhlallisesti Turun Akatemian rehtori Swen Wigelius.
Ruotsissa vuonna 1483 Riddarholmenin fransiskaaniveljet perustivat ensimmäisen kirjapainon. Saksalainen Johann Snell painoi ensimmäisen Ruotsissa painetun teoksen nimeltä Dyalogus creaturarum moralizatus (Luomisen opettavainen keskustelu).
Suomen kustannus- ja kirjakauppatoiminnan historian juuret löytyvät siitä, kun Turun hiippakuntaa varten tilattiin katolisen kirkon julkaisema ”Missale Aboense”, Bartholomaeus Ghotanilta Lyypekistä 1488. Tilaajana ja julkaisijana oli Turun tuomiokapituli, jota voidaan pitää ensimmäisenä kirjankustantajana.
Vuonna 1642 Turkuun perustettiin Turun akatemian julkaisutarpeita tyydyttämään kirjapaino Pietari Brahen toimesta. Pietari Eerikinpoika Wald oli Suomen ensimmäisen kirjapainon esimies.
Venäläinen sotilastopografi Gavril Sergejev matkasi vuonna 1811 halki eteläisen Suomen ja maalasi näkymistä 64 akvarellia matkansa varrella. Suurtorin ja nykyisen Vähätorin yhdistävä Pennisilta näkyy kuvassa hienosti. Keskellä siltaa on 1700-luvulla rakennettu pörssihuone, joka toimi myöhemmin muun muassa kirjakauppana.
Kirjapainotaidon 300-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistiin postimerkit 10.10. 1942.
Peder Eriksson Wald eli Pietari Wald (1602 Uppsalan lähistö –15. helmikuuta 1653 Turku) oli ruotsalaissyntyinen, ensimmäinen Suomessa toiminut kirjanpainaja.
Waldin vanhemmat olivat Eerik Pietarinpoika ja Anna Laurintytär. Hän toimi 1631-1635 Uppsalassa professori L.O. Walleniuksen omistaman kirjapainon johtajana ja sitten Västeråsissa. Suomeen Wald otettiin 1641 johtamaan Turun Akatemian yhteyteen perustettua kirjapainoa, jonka toiminta alkoi syksyllä 1642.
Waldin merkittävimpiä painotöitä olivat Manuale Finnonicum (1646), joka oli Jonas Matinpoika Raumannuksen 1082-sivuinen virsikirjasarja, ja Eskil Petraeuksen suomen kielioppi (1649). Ensimmäinen hänen Suomessa painamansa teos oli Mikael Wexoniuksen väitöskirja, ensimmäinen suomeksi painettu kirja taas Ylimmäisen Keisarin Jesuxen Christuksen mandati eli Käsky vuodelta 1643.
Wexioniuksen latinankielinen väitöskirja Discursus politicus de prudentia vuodelta 1642 oli ensimmäinen Turussa puolustettu väitöskirja ja ensimmäinen Suomessa painettu teos.
Kirjapainon kirjasinmäärä oli aluksi niin pieni, että kerralla voitiin painaa vain puoli arkkia. Waldin kuollessa erilaisia kirjasimia oli käytössä kuitenkin jo 54 leiviskän verran. Wald oli arvostettu ammattimies, hänen hautajaisissaan ruumispuheen piti itse piispa, Turun Akatemian varakansleri Eskil Petraeus.
Waldin puoliso noin vuodesta 1630 oli Ingeborg Pietarintytär, joka Waldin kuoltua avioitui tämän seuraajan kanssa vuonna 1654.
Turun akatemian perustaminen sai siis aikaan myös ensimmäisen kirjakauppaliikkeen syntymisen. Vuonna 1642 Turkuun saapui lyypekkiläinen kirjamyyjä Laurentius Jauchius (Lorentz Jauch), mukanaan kirjavarasto Pietari Brahen suosituksesta.
Se oikea !"Pennisilta" sijaitsi aikanaan Suurtorin ja Vähätorin välillä. Tämä Turun ensimmäinen silta sai rakennusluvan vuonna 1414 ja se tuhoutui lopullisesti Turun palossa vuonna 1827. Suuri tulva vei sillan mukanaan 1612, mutta aikanaan sen keskellä sijainneessa pörssirakennuksessa toimi mm. lihakauppa ja Suomen ensimmäinen kirjakauppa.
Jauchiukselle anomuksesta myönnettiin oikeus kirjakaupan harjoittamiseen ja etuoikeuksia ja vapautuksia kaupungin maksuista, tulleista ja lisensseistä. Konsistorin ehtona oli ettei hän saisi tavoitella häpeällistä voittoa, uskollisesti huolehdittava akatemian kirjatarpeista ja varottava tuomasta tai tuottamasta uskonnolle vahingollisia kirjoja, sekä laadittava akatemialle luettelo Saksan, Hollannin ja muiden maiden kirjoista tehtäviä tilauksia varten. Jauchiuksella oli liiketoimintaa myös Baltian maissa. Vuonna 1655 hän ilmoitti konsistorille, ettei voi pitää enää vakinaista kirjakauppaa Turussa, koska hän toimi Tallinnassa.
Erostaan huolimatta Jachius lupautui edelleen kuitenkin toimittamaan Turkuun kirjoja tilauksesta, ja niin hän toimikin aina vuoteen 1666 saakka. Hän sai myös privilegion myydä kirjoja Viron ja Turun lisäksi muissa Suomen kaupungeissa, kuten Viipurissa.
Kirjan kannet kiinni; Sampo eli kirjokansi on suomalaisessa mytologiassa ihmeellinen kone tai esine, kosintalahja ja sotasaalis, joka liittyy usein Pohjolaan. Sampo on tunnettu erityisesti suomalaisesta kansanrunoudesta kootusta Kalevala-eepoksesta, jossa sillä on tärkeä rooli.
Kirjokansien Turussa
3-10 2014
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti