1401 – Klaus Störtebecker, vitaliaani ja merirosvo (s. 1360) (teloitettiin)
Vuonna 1878 löydettu kallo, jonka uskotaan kuuluneen Klaus Störtebekerille (1360 - 20. lokakuuta 1401)
Hansakauppiaat olivat lopen kyllästyneitä merenkulun häiritsemiseen Itämerellä ja etenkin vitaliaanien harjoittamasta rosvouksesta. Hansapäivät päättivätkin helmikuussa 1400 lähettää laivaston ja miltei tuhat miestä kaapparijahtiin. Syksyllä 1400 seitsemänkymmentä vitaliaania jäi vangiksi neljänkymmenen menettäessä taistelussa henkensä. Tämä osoitti, että hansakauppiaat olivat tosissaan.
Vuonna 1401 Simon von Utrechtin komentama sotalaiva vangitsi Störtebeckerin ja tämän lisäksi toistasataa vitaliaania. Störtebecker mestattiin miekalla miehistönsä ja Hampurin raadin edessä 20. lokakuuta 1401.
Kuvitusta Klaus Störtebekerin teloituksen 300-vuotispävältä 1701.
Klaus Störtebecker (1360 - 20. lokakuuta 1401) oli alkujaan aatelismies Klaus von Alkum, josta tuli Itämerellä toiminut kaappari ja merirosvo. Klaus Störtebecker sai kaapparinoikeudet Albrekt Mecklenburgilaiselta. Störtebeckerin kaapparinoikeudet mitätöityivät Mecklenburgilaisen hävittyä Ruotsissa käydyn valtataistelun kuningatar Margaretalle. Koska Störtebecker ei mennyt kuningatar Margaretan palvelukseen, vaan jatkoi ryöstelyä, hänestä tuli virallisesti merirosvo. Hänet teloitettiin Hampurissa merirosvouksesta.
Störtebecker yhdistetään vitaaliaaneihin ensimmäisen kerran vuonna 1393. Tällöin hän hyökkäsi Hannes-kaapparikapteenin johdolla Bergeniin. Vuonna 1394 Störtebecker kaappasi kaksi elbingiläistä kauppalaivaa. Störtebecker harjoitti kaapparitoimintaansa Itämeren lisäksi myös Pohjanmerellä häiriten Hampurin ja Bremenin kauppamerenkulkua ja Elben suiston merenkulkua.
Störtebeckeriä pidetään kovana juomarina ja hänen lisänimensä tarkoittaakin "tuopin turmaa".
Vitaaliveljiksi (vitaliaaneiksi) kutsutaan 1300-luvun lopun ja 1400-luvun alun Itämerellä ja Pohjanmerellä vaikuttanutta merirosvojen ja kaappareiden löyhää kokonaisuutta. Kyse oli enemmän tai vähemmän löyhästi toistensa kanssa tekemisissä olleista saksalaisista aatelismiehistä tai porvareista, jotka olivat hankkineet laivoja itselleen ja rosvosivat miehineen laivoja kuninkaiden nimissä.
Vitaaliveljet sanoivat olevansa ”Jumalan ystäviä ja kaikkien vihollisia”. Heitä oli enimmillään yhteensä parisen tuhatta, ja he pystyivät varustamaan noin sata laivaa. Tärkeä keskuspaikka oli Gotlanti, mutta 1300-luvun lopulla vitaaliveljiä majaili myös Suomen rannikon linnoissa ja saaristossa.
Vitaaliveljien toiminta alkoi 1300-luvun lopulla Gotlannista käsin Ruotsin kuninkaan Albrekt Mecklenburgilaisen antamien kaapparikirjeiden valtuuttamana. Kun kuningatar Margareetan joukot saartoivat Tukholman, kaapparijoukkiot yhdistyivät murtamaan saartoa ja toimittamaan elintarvikkeita saarrettuihin kaupunkeihin.
Tästä tuleekin vitaaliveljien nimitys (latinaa: victualia ’elintarvikkeet’), elintarvikkeiden kuljettamisesta piiritettyyn Tukholmaan Mecklenburgilaisen tukijoiden taistellessa Margareetaa vastaan.
Albrekt Mecklenburgilainen.
Albrekt Mecklenburgilainen (noin 1338–1412) oli Ruotsin kuningas 1364–1389 ja Mecklenburgin herttua. Albrekt oli Ruotsin kuninkaan Maunu Eerikinpojan siskon Eufemia Eerikintyttären poika.
Vuonna 1363 Ruotsin aateli suunnitteli kapinaa kuningas Maunu Eerikinpoikaa vastaan ja sai tukea Albrektin isältä, Mecklenburgin herttualta, joka lähetti laivaston Ruotsiin Albrektin johdolla. Tukholma vallattiin saman vuoden syksynä. Vuonna 1364 Albrekt julistettiin kuninkaaksi Moran kivillä.
Vitaaliveljet aloittivat toimintansa Albrektin aikana tämän jakamien kaapparikirjojen turvin.
Vitaaliveljet mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1392, kun he kaappasivat kaksi elbingiläistä laivaa. Eritoten vitaaliveljet vainosivat Margareetaa tukeneiden lyypekkiläisten laivoja. Vitaliaanit kaappasivat vuonna 1392 piispa Tordin ja hänet vietiin vangiksi Tukholmaan. Sen seurauksena Albrekt Mecklenburgilainen ja Tukholma julistettiin pannaan.
Kaapparikapteeni Hanneksen johdolla vitaliaanit hyökkäsivät Norjan Bergeniin vuoden 1393 kiirastorstaina. Mukana olivat muun muassa vitaliaanikaappareista Klaus Störtebecker, Maister Wigbold ja Godeke Michels koostuva laivasto, jota oli vahvennettu 900 asemiehellä. Norjalaisten alun kiivaasta vastarinnasta huolimatta kaupunki ryöstettiin perin pohjin.
Saksalaisten hansakauppiaiden syvällä uivat koggialukset ulottivat purjehduksensa aina Koroisten Turun markkinapaikalle saakka, ennenkuin kaupankäynti keskittyi Unikankareen rantaan Viljasuolle. Ja missä tavara ja rikkaudet liikkuivat, siellä vaanivat myös merirosvot jo 1200-luvulla ennen vitaaliveljiä.
Turun ja Danzigin välinen kauppa nousi vuonna 1390 jo yhtä merkittäväksi kuin Turun ja Tukholman välinen kauppa. Merirosvoja hirtettiin täällä jo tuolloin ja pistettiin Kerttulinmäellä teilipyöriin pelotukseksi muille.
Vuonna 1395 vitaliaanit tekivät kuitenkin tuhoisan ryöstöretken Turkuun tuhoten mm. Koroisten Turun linnakkeen. Lopulta myös Turun linnanvouti Jaakko Djäkn liittyy vitaliaanien puolelle ja valtaa tavoitteleva Knut Bonpoika Grip saa linnan haltuunsa Vitaliveljesten rosvoretkien tukikohdaksi.
Jeppe (Jaakko) Abrahaminpoika Djäkn (k. n. 1410) oli linnanpäällikkö ja Suomen laamanni. Hän oli ensimmäinen suomalainen, joka nimitettiin laamannin virkaan.
Ruotsin kuningas Albrekt Mecklenburgilainen nimitti Djäknin laamanniksi vuonna 1386 edellisen laamannin Bo Joninpoika Gripin kuoltua. Tätä ennen Djäkn oli toiminut Turun linnan päällikkönä.
Knut Bonpoika Grip (ruots. Knut Bosson Grip, 1370-luku – 1406) oli ruotsalainen aatelinen. Hän toimi Turun linnan päällikkönä vuosina 1395–1398.
Knutin isä oli Ruotsin valtakunnan drotsi Bo Joninpoika Grip. Isänsä kuollessa 1386 Knut oli vielä alaikäinen, mutta vuonna 1395 hän sai Suomen laamannilta Jeppe Djäkniltä haltuunsa Turun, Wartholman, Liinmaan ja Aborchin linnat sekä Satakunnan voutikunnan.
Grip-suvun vaakuna.
Bo Joninpoika Grip (s. 1330-luvulla – k. 20. elokuuta 1386) on nykyisen historiankirjoituksen käyttämä nimi henkilöstä, jonka aikalaiset tunsivat Ruotsissa nimellä herra Bo Jonsson. Hänen vaakunakuvionsa oli aarnikotka (grip). Bo Joninpoika liittyi läheisesti myös Suomen historiaan 1300-luvulla.
Kuningatar Margareetaa vastustanut Knut joutui luopumaan Suomessa hallussaan olleista omistuksista vuonna 1398 kuningattaren onnistuttua vakiinnuttamaan asemansa. Vastineeksi hän sai Ruotsin Västervikissä sijainneen Stegeholmin linnan, jossa Knut asui kuolemaansa saakka.
Vuonna 1398 Turku joutuu Tanskan ja Norjan hallitsijatar Margareetan miesten käsiin. Turun linna vapautuu saksalaisten merirosvojen, vitaaliveljesten hallinnasta. Knut Bonpoika Grip ja Vitaliveljet suostuvat Margareetan alamaisuuteen. Linnan ottaa ensin haltuunsa Abraham Brodersson. Seuraavana vuonna Suomen muutkin linnoitukset siirtyvät Margareetan hallintaan.
Kaikkien vihollisia
Turussa 20-10 2014
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti