Rauhansopimuksen ratifiointi Münsterissä (Gerard ter Borch Münster, 1648)
Ruotsin täysivaltaisina edustajina neuvotteluihon osallistuivat Johan Oxenstierna, kansleri Axel Oxenstiernan poika, ja Johan Adler Salvius.
Ruotsi sai Etu-Pommerin, jota siitä lähtien nimitettiin Ruotsin Pommeriksi, Wismarin ja Bremenin arkkihiippakunnan ja Verdenin hiippakunnan perinnöllisiksi läänityksikseen ja niiden myötä edustajan ja äänen keisarikunnan valtiopäiville sekä myös Ylä-Saksin, Ala-Saksin ja Westfalenin maapäiville.
Valkeavuoren taistelu 8. marraskuuta 1620. Maalaus löytyy Pradosta (Pieter Snayers.)
Kolmikymmenvuotinen sota käytiin Euroopassa 1618–1648 suurimmaksi osaksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella. Sodan pääasiallisena alkusyynä olivat katolisten ja protestanttien väliset ristiriidat.
Ruotsi soti kolmikymmenvuotisen sodan lopulla (1643–1645) myös Tanskaa vastaan. Voitto tässä sodassa ja alueluovutukset Westfalenin rauhassa merkitsivät Ruotsin suurvalta-aseman alkua.
Vuonna 1648 Turussa siis vietetään suuria juhlia; konvehteja, tykinlaukauksia, juomia, soittoa, tanssia, aterioita, ilotulitus ja ylioppilaiden teatteriesitys, komedia, jonka aiheena on Norjan viikinkikuninkaan Olavi Tryggvenpojan avioliitto Ruotsin kuningas Olavi Sylikuninkaan kanssa.
Olavi Sylikuningas oli Eerik Voittoisan poika ja Ruotsin kuningas vuodesta 993 vuoteen 1022. Hän oli Ruotsin ensimmäinen kristitty kuningas
Johan Wernerin muotokuva nuoresta Pietari Brahesta vuodelta 1619 löytyy Skoklosterin linnan kokoelmista.
Vieraina Pietari Brahen johdolla mm. hovioikeuden presidentti, Turun ja Tallinnan piispat, maaneuvokset, Suomen aatelisto, yliopisron rehtorit ja suuri joukko Turun porvareita. Kreivilliset seurapiirihäät kestävät lähes viikon Viron maaherran Erik Oxenstiernan ja kuvernöörin veljentytär Elisabeth Brahen saadessa toisensa 10. syyskuuta.
Olisi voitu juhlia yhtä prameasti myös Westfalenin rauhaa 24-10. Olihan Turku ollut tämänkin sotajakson aikana melkoinen sotakaupunki ja täältä sotapäälliköt ovat lähteneet joukkoineen torvet soiden milloin minnekin tantereelle ja osa saanut lopulta hautapaikkansa Turun tuomiokirkosta.
Valtakunta sai rauhan myötä 5 miljoonaa riikintaalaria korvauksia joukkojensa kärsimyksistä ja huomattava etu oli myös se, että sen tärkeä kauppakumppani Hollanti tunnustettiin tässä rauhassa itsenäiseksi.
Suomalaisina sankareina tällä sotajaksolla olivat toimineet mm. Kustaa Horn, Arvid Wittenberg, Torsten Stålhandske ja Eerik Slang. Ruotsin väliintulo sotamelskeeseen ajoittuu vuosille 1630-1635.
Porin kreivi Kustaa Horn (1592-1657)
Kustaa Horn af Björneborg (ruots. Gustaf Horn, 22. lokakuuta 1592 – 10. toukokuuta 1657) oli suomalainen marsalkka, valtiomies, kreivi ja vapaaherra. Hänestä tuli valtaneuvos vuonna 1624, sotamarsalkka 1628, Porin kreivi 1651, Liivinmaan kenraalikuvernööri 1652 ja valtakunnanmarsalkka 1653.
Arvid Wittenberg (1606, Porvoo – 7. syyskuuta 1657, Zamosc) oli ruotsalainen marsalkka ja valtaneuvos. Hän palveli Ruotsin armeijassa kolmikymmenvuotisessa sodassa ja Pohjan sodassa. Wittenberg toimi kahdesti lyhyen aikaa kolmikymmenvuotisen sodan aikana Ruotsin armeijan ylipäällikkönä
Eerik Slang (k. 1642) oli sotapäällikkö, kenraalimajuri. Hän oli Kustaa II Aadolfin mukana Saksassa sotimassa. Rohkeutensa vuoksi hän sai kunnianimen "Ruotsin Leonidas". Hän menetti taistelussa vuonna 1636 oikean käsivartensa ja kaatui Leipzigin lähistöllä.
Torsten Stålhandske (1. syyskuuta 1593 Porvoon pitäjä – 21. huhtikuuta 1644 Haderslev) oli suomalainen Ruotsin armeijassa palvellut ratsuväen kenraali ja hakkapeliittojen päällikkö kolmikymmenvuotisen sodan aikana. Hänen hautamuistomerkkinsä on Turun tuomiokirkossa.
Kuningas Kustaa Aadolf lähtee kesäkuussa 1630 Tukholmasta laivoineen Saksaan tukemaan protestantteja. Suomalaisia joukkoja, hakkapeliittoja kootaan 19. toukokuuta Turkuun, josta ne purjehtivat Saksaan. Matkaan lähtee kaksi jalkaväkirykmenttiä ja 7 ratsuväkikomppaniaa, johtajinaan Torsten Stålhandske ja liivinmaalainen aatelismies Reinhold Wunsch.
Varsinais-Suomen rykmentissä on noin 1000 miestä. Ratsuväkeä kootaan Suomesta yhteensä noin 3000 ratsukkoa eli 24 komppaniaa, jalkaväkeä 9 rykmenttiä eli yhteensä noin 14 000 miestä. Laivausta Stralsundiin odottaa Turussa 3769 jalkaväkisotilasta ja 1625 ratsumiestä ratsuineen, yhteensä 29 komppaniaa jalka- ja ratsuväkeä. Turusta lähtevät joukot nousevat Pommerin rannikolla maihin juhannuksena 1630 ja ehtivät taisteluihin mukaan heinäkuun alussa.
Suomalaisten joukkojen kokonaisosuus Ruotsin sotaväestä 1600-luvulla oli runsaat 30 prosenttia. Ratsuväessä suomalaisten joukkojen osuus oli kuitenkin oleellisesti suurempi: Puolan sodan lopussa suomalaisia ratsukkoja oli yli 3 000, ruotsalaisia 2 300.
Hakkapeliittoja käytettiin ensimmäisenä Puolan sodan taisteluissa 1600-luvun aikana. Tunnetuimmat hakkapeliittataistelut lienevät Breitenfeld 1631, Rain 1632, Lützen 1632, Nördlingen 1634, Leipzig 1642 sekä Jankov 1645. Torsten Stålhandske oli Suomessa syntynyt hakkapeliittojen päällikkö ja myöhemmin myös koko ratsuväen kenraali.
- Frankfurtin ryöstö 3. huhtikuuta 1631. Ruotsalaiset valtasivat ja ryöstivät Frankfurt an der Oderin.
- Magdeburgin ryöstö 20. toukokuuta 1631. Keisarilliset valtasivat ja ryöstivät Magdeburgin.
- Breitenfeldin ensimmäinen taistelu 17. syyskuuta 1631. Kustaa II Aadolf löi Tillyn johtamat keisarilliset.
- Rainin taistelu 5. huhtikuuta 1632. Ruotsalaiset voittivat Tillyn Lechjoella Baijerissa. Tilly haavoittui ja kuoli vammoihinsa huhtikuun lopulla.
- Alte Vesten taistelu 24. elokuuta – 4. syyskuuta 1632. Wallenstein voitti ruotsalaiset.
- Lützenin taistelu 17. marraskuuta 1632. Kustaa II Aadolf kaatui, vaikka ruotsalaiset voittivat.
- Nördlingenin taistelu 6. syyskuuta 1634. Keisarilliset murskasivat ruotsalaiset. Monet Saksan ruhtinaat tekivät välirauhan keisarin kanssa.
Liput liehuen
Turussa 24-10 2014
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti