Leppäpirkko

Tällä päivämäärällä 7-10 kanonisoitiin Pyhä Birgitta vuonna 1391 pyhimykseksi:1391 – Birgitta, birgittalaisen sääntökunnan perustaja julistettiin pyhimykseksi.

Pyhä Birgitta, Birgitta Birgerintytär (noin 1303 – 23. heinäkuuta 1373) oli ruotsalainen profeetta, mystikko ja hengellisen sääntökunnan perustaja. Hänet kanonisoitiin 7. lokakuuta 1391.

Birgitta oli aikansa tärkeimpiä uskonnollisia vaikuttajia, mutta myös vahva poliittinen vaikuttaja. Pyhä Birgitta oli Ruotsin ensimmäinen Euroopan-laajuisesti tunnettu nainen, ja hänestä tuli myös Pohjolan ainoa naispyhimys.





Pyhä Birgitta on elämästään asti vaikuttanut Suomen kulttuuriin ja perinteeseen monella tapaa. Hänen pyhimykseksijulistamisensa jälkeen hänen nimensä lisättiin myös Turun hiippakunnan kalenteriin vuonna 1391 punaisella, mikä tarkoitti vuotuista, valtakunnallista juhlapyhää. Viisi vuotta myöhemmin Birgitasta tuli Ruotsin valtakunnan suojeluspyhimys.


Birgitan vaikutus näkyi myös 1389 valtaan nousseen kuningatar Margareetan toimissa hänen hahmotellessaan turvallista, ikuisen rauhan Pohjolaa. Hän myös lisäsi vähempiosaisten oikeuksia ja paransi naisten asemaa yhteiskunnassa.

Naantalin birgittalaisluostarin perustaminen lienee suurin ja näkyvin Birgitan merkityksistä Suomelle. Päätös kaksoisluostarin perustamisesta tehtiin vuonna 1438 ja se rakennettiin Armon laaksoon, Vallis Gratiae, ja sen ympärille perustettiin Naantalin kaupunki (ruots. Nådens Dal, Armon laakso). Luostarissa oli nunnia jopa 60 ja munkkeja 15. Abbedissa oli koko luostarin johtaja.

Ajan tavan mukaan Birgitta naitettiin jo 13-vuotiaana. Hän meni naimisiin Närken laamanni ja valtaneuvos Ulf Gudmarinpojan kanssa ja muutti Ulvåsan tilalle Boren-järven rannalle. Pariskunnalla oli kahdeksan lasta, joista tytär Katariina oli myöhemmin äitinsä työn jatkaja, Vadstenan birgittalaisluostarin abbedissa ja äitinsä kanonisointihankkeen innokkain toimeenpanija.



 Albert Edelfelt - Kuningatar Blanka, 1877.

Birgitan mies kuului Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpojan lähipiiriin, ja myös Birgitalla oli kuningasperheeseen läheiset suhteet. Hän perehdytti nuorta kuningatar Blankaa hovin tapoihin ja etikettiin ja neuvoi kuningasta. Birgitalla oli hyvät suhteet myös hengelliseen säätyyn ja Turun piispa Hemming oli hänen hyvä ystävänsä.

Maunu Eerikinpoika (1316 – 1. joulukuuta 1377) oli Ruotsin kuningas 1319–1364.

Vuonna 1335 Maunu meni naimisiin Blanka Namurilaisen kanssa, ja seuraavana vuonna hänet kruunattiin Tukholmassa. Hänen tärkein suosikkinsa oli nuori aatelismies nimeltä Pentti Algotinpoika, jonka kuningas korotti Hallannin herttuaksi antaen hänelle läänitykseksi myös Turun linnan ja suuren osan Suomea. Aikalaiset epäilivät homoseksuaalista suhdetta. Maunun poliittiseksi vastustajaksi kääntynyt sukulainen Birgitta Birgerintytär (sittemmin pyhimys) sai tästä propaganda-aseen kuningasta vastaan.

Tuomiokirkon kappelissa on piispa Hemmingin autuaaksi julistamisjuhlaan 1514 valmistunut sarkofagi. Telineen keskustassa on pienempi lipas, missä on piispan maalliset jäännökset.


Hemming (n. 1290–1366) toimi Turun piispana vuosina 1338–1366. Hän oli Suomen keskiajan mahtavimpia piispoja ja hallitsijoita.

Hemming oli Pyhän Birgitan läheinen ystävä. 1497 paavi Aleksanteri VI vahvisti Hemmingin kultin. Hemmingin reliikkien translaatiojuhla (pyhän henkilön jäännösten juhlallinen siirtäminen kirkkoon) ja autuaaksi julistamisjuhla vietettiin Turussa 1514. Hänet oli tarkoitus julistaa pyhimykseksi, mutta uskonpuhdistuksen vuoksi prosessi jäi kesken. Hemmingin arkku on Turun tuomiokirkossa.



Pyhä Birgitta kirjoittaa ilmestyksistään.

Vuonna 1349 Birgitta lähti Ruotsista matkalle kohti Roomaa. Matkan tarkoituksena Birgitalla oli tehdä riemuvuoden pyhiinvaellus Roomaan, saada paavin palaamaan Avignonista takaisin Roomaan ja kirkon itsenäistymään maallisesta vallasta sekä samalla saada paavin hyväksyntä uudelle luostarisäännölle.

Vuonna 1354 Birgitta muutti seurueineen asumaan Piazza Farnesen varrella sijaitsevaan asuntoon, jossa hän eli koko loppuelämänsä.

Paavin annettua perustamisluvan Vadstenan luostarille Birgitta ryhtyi toteuttamaan haavettaan pyhiinvaelluksesta Palestiinaan. Kuuluisat näkynsä Jeesuksen elämästä hän koki juuri tällä matkalla Jerusalemissa ja Betlehemissä. Palattuaan Roomaan Birgitta sairasteli miltei vuoden, kunnes kuoli 23.7.1373.


 
 Paavi Bonifatius IX julisti Birgitan pyhimykseksi.

Birgitan kuoltua hänen maalliset jäännöksensä haudattiin aluksi Forum Romanumin lähellä sijaitsevaan San Lorenzo in Panispernan kirkkoon, mutta ratkaisu oli vain väliaikainen. Birgitta oli itse toivonut, että hänen viimeiseksi maalliseksi lepopaikakseen tulisi Vadstenan luostari, ja jo seuraavana vuonna Birgitan ruumis siirrettiin hänen lastensa Katarinan ja Birgerin johdolla Vadstenaan.




 Birgitan pyhäinjäännösarkku. Birgitan vaikutuksesta Vadstenasta on tullut nykyaikana suosittu pyhiinvaelluskohde.

Leppäpirkko

Birgitan muisto elää Suomalaisessa kansanperinteessä ja arkipäivässä vielä nykyäänkin. Suomenkielinen naisennimet Pirjo ja Pirkko juontavat juurensa Birgitta-sanasta. Lasten hokema rimpsu "Lennä, lennä leppäpirkko ison kivikirkon juureen..." kertoi alun perin siitä, miten Birgittaa on pyydetty toimimaan ihmisen ja Jumalan, sekä tietysti myös Neitsyt Marian, välisenä sanansaattajana. Nykyisinhän se riimitellään; lennä, lennä leppäkerttu ison kiven juureen ...

Tämän päivän nimipäiväsankarit ovatkin suomalaisessa kalenterissa Pirkko, Pirjo, Piritta, Pirita, Birgitta.


Pyhimystiellä
Turussa 7-10 2014
Simo Tuomola