Concordia satan

Tänään 31-12 vietetään Aleksis Kiven kuolinpäivää.

1872 – Aleksis Kivi, suomalainen kirjailija (s. 1834)

 

Aleksis Kivi (oikealta nimeltään Alexis Stenvall) (10. lokakuuta 1834 Nurmijärvi – 31. joulukuuta 1872 Tuusula) oli suomalainen kirjailija. Hän on Suomen kansalliskirjailija. Kiveä on sanottu suomenkielisen kirjallisuuden isäksi. Hänet tunnetaan parhaiten teoksistaan Seitsemän veljestä ja Nummisuutarit.

Hän kirjoitti etunimensä muodossa Alexis ja esiintyi läpi elämänsä Stenvallina; Kivi oli lähinnä taiteilijanimi tai nimimerkki.


 

Aristoteleen kantapäässä pohdittiin aikoinaan Kiven ja hänen systemaattisen teilaajansa August Ahlqvistin rikinkatkuista suhdetta. Kivi oli Augustille harhainen pakkomielle, kun tämä sinänsä taitava lehtimies, kirjailija, tiedemies ja runoilija murjoi Suometar- ja Kieletär-lehdissään Aleksiksen kiven rakoon; taitamaton tahruri ja hullu viinanjuoja vaan.

Toisaalta Ahlqvist oli tuolloin itse Se suomalainen kirjailija numero I, eikä hän halunnut muita kilpailijoita rinnalleen. Aika pieni porukka tuolloin edes tiesi, että Kivi oli edes olemassa, siinä mielessä Ahlqvist pahansuopaisuudessaan myös edisti Kiven tunnettavuutta.

Ahlqvist oli kulttuurikielen sanansaattaja ja hänelle Kiven hahmojen barbaarisuomalaisuus oli myrkkyä ja Kiven murre kirjakieleksi kelpaamatonta. Ahlqvist edisti idän kieliperinnettä siinä missä Kivi tätä meidän läntistä turkulaisuuttamme.

Tässä yhteydessä mieleen tulee myös Carl Axel Gottlund: Otawa ja seksiä.

Mielisairaalassa Kivi ei paljoa muuta hokenut, kuin "Concordia satan", kuin muistikuvana Friedrich Schillerin teoksesta "Laulu kellosta", jossa valetaan Concordia-kirkonkello.

Mutta kenellä on Kiven pääkallo:

Helmikuussa 1805 Schiller sairastui vakavasti. 1. toukokuuta hän tapasi Goethen viimeisen kerran matkalla teatteriin. 9. toukokuuta Schiller menehtyi Weimarissa ilmeisesti tuberkuloosin aiheuttamaan akuuttiin keuhkokuumeeseen. 

Syksyllä 1826 Goethe lainasi Schillerin pääkallon Weimarin Herttuatar Anna Amalian kirjastosta. 

 

Tämän salaisuuden hän paljasti vain ystävälleen Wilhelm von Humboldtille, mutta tämä menikin kertomaan juttua eteenpäin. Goethe käytti pääkalloa ilmeisesti tutkimuksiaan varten. Schillerin luut olivat aluksi Weimarin Jacobsfriedhofin kassaholvissa, mutta ne haudattiin 16. joulukuuta 1827 Weimarin historialliselle hautausmaalle.

 

Goethe haudattiin myöhemmin omasta pyynnöstään Schillerin viereen.

 Ensimmäinen sivu Aleksis Kiven romaanista Seitsemän veljestä.

 

Kivelle hänen urallaan kokema paine oli liikaa: hän pakeni alkoholiin, sairauksiin ja lopulta Kiven psykoosi puhkesi syksyllä 1870. Hän saattoi sulkeutua huoneeseensa päiväkausiksi ja hokea "Oihonnaa" ja "Gehennaa", Runebergin Kuningas Fjalarin naishahmon ja juutalaisen helvetin nimiä.

 

Vuoden 1871 huhtikuussa hänet toimitettiin Helsinkiin hoitoon. Helsingin Uudessa klinikassa häntä hoidettiin aluksi infektion ja psykoosin vuoksi. Mielenterveyden häiriö diagnosoitiin melankoliaksi, johon liittyi otaksuttavasti myös eriasteisia tajunnan häiriöitä ja lieviä delirioottisia oireita.
Hoitojakson jälkeen Kivi siirrettiin Lapinlahden sairaalaan. "Hoito" koostui passiivisesta huolenpidosta, eristämisestä ja alistamisesta. Pakkopaidat ja eristyskopit olivat yleisessä käytössä, hoitajakuntaan kuului luonnevikaisia ja väkivaltaisia tyyppejä.

 

Psykiatrisessa sairaalassa oli enemmän vankilaa kuin modernia sairaalaa muistuttavia piirteitä. Paljon huomiota on herättänyt "Concordia-satan", hokema jota Kivi toisti jatkuvasti Lapinlahdessa.

 

Se on nähty fennomaanien ohjelman negaationa, concordia viittaa kansalliseen yksimielisyyteen, jota Kiven mukaan ei ole. Hulluna hän oli tavallaan Suomen molempien kielien ulkopuolella ja alkoi käyttää synkissä yksinpuheluissaan latinaa. Lienee selvää, ettei Lapinlahti tarjonnut minkäänlaisia edellytyksiä Kiven kaltaisen potilaan parantamiseen.

Turun reissu

10-10 vietimme liput liehuen Alexis Stenvallin syntymän 1834 kunniaksi suomalaisen kirjallisuuden päivää. Kansalliskirjailijamme puhui enimmäkseen ruotsia ja käytti Aleksis Kivi -nimeä vain kirjailijanimenä.

Mies pysykööt jalustallaan syystäkin suomenkielisen kirjallisuuden isänä ja kansalliskirjailijana, ei siinä mitään, mutta syytä kaiketi nimenomaan 'suomalaisen kirjallisuuden päivänä' on kaivaa historian hämäristä esiin myös Johannes Andreas Budden (1435-1495) eli Jöns Budden eli Jöns Räkin hahmo.

Häntä pidetään Suomen ensimmäisenä kirjailijana, vaikka hän Naantalin luostarin munkkina vain käänsikin pyhimyslegendoja ja vanhan testamentin kirjoja latinasta ruotsiksi. 'Jöns Buddes bok' tarjosi myös ajanvietetekstejä muunkin kuin vain papiston tarpeisiin. Myös hän teki Jukolan Jussin tavoin Turun reissuja ja niistä havaintoja.

Benz Velo

 

Vuonna 1900 Kivi olisi ollut vasta 66-vuotias. Jos hän olisi tuolloin ajellut Forseliuksen kanssa tämän ensimmäisellä Suomeen tuodulla "Benz Velo Comfortable" -merkkisellä automobiilillä pitkin Turun katuja, kansalliskirjailija Kivi olisi hymähdys suupielessä muistellut ehkä yhteisiä liki neljän vuosikymmenen takaisia illanistujaisia Forseliuksen ja Stenbergin kanssa, (muistellut myös kenties Forseliuksen luokse tekemäänsä Turun retkeä).

Ja tietenkin Juhani Jukolaa, joka oli hänkin käynyt Turussa ja nähnyt siellä monta kummaa: ämmällisiä miehiä ja hemaisevia naaroja: "Tuolta jyrisee vaunut, täältä jyrisee vaunut, ja vaunuissa istuu sen vietäviä viiksinaamaisia narreja, istuu tyttöjä kuin posliinivauvoja - -".

Pohjoismaiden osakepankin Turun konttorin johtaja Victor Forselius.

 

Keitä Kivi siis olikaan omalla Turun retkellään vuoden 1860 tietämillä tavannut; mm. Forseliuksen, Stenbergin ja Cygnaeuksen.

Victor Forselius (1838–1905) oli varsin tunnettu turkulainen kauppaneuvos, pankkimies, kirjapainon johtaja, koulunjohtaja, tekniikan edistäjä ja mesenaatti. Eikä vähiten: miljonäärinä kuollut poikamies Forselius toi Suomeen ensimmäisen automobiilin vuonna 1900.
Mutta kuka sitten oli Stenberg, joka oli pitänyt hauskaa Stenvallin ja Forseliuksen kanssa ilmeisesti aivan vuoden 1860 tienoilla tai 1860-luvun alussa ja joka sitten oli eräissä illanistujaisissa 1860- ja 70-lukujen vaihteessa ikuistanut Kiven piirteet tai jolla oli joka tapauksessaan taiteiljamuistissaan Kiven kasvot?
Kyseessä on kuvanveistäjä Johan Erland Stenberg (1838–96), joka käytti taiteilijanimeä Kivinen – tai Emil Nervanderin mukaan Kivikallio. Päivälehden muistokirjoituksessa 15.1.1896 sanotaan, että "syvempiä jälkiä kuvanveistotaiteen kehitykseen maassamme vainaja kyllä ei ole jättänyt", mutta hän oli yksi niistä, joiden ansiosta kotimainen kuvanveistotaide alkoi kuitenkin elpyä.

 

 

Johan Erland Stenberg

Stenberg teki 1870-luvun lopulla Aleksis Kiven hautamuistomerkin Tuusulaan sekä Frans Mikael Franzénin patsaan Ouluun.

Palattuaan Pariisista keväällä 1879 Franzenin patsaan valmistuttua siellä Stenberg sai kutsun Turkuun. Myöhemmin suurlahjoittajana tunnettu kauppaneuvos ja valtiopäivämies Carl V.G. Forselius pyysi häntä veistämään Alexis Kiven muotokuvan.

 

Oletetaan Forseliuksen ja mahdollisesti Stenberginkin nähneen tai jopa tunteneen Kiven. Muotokuva syntyi varatuomari Ernst Albert Forsellin tunnetun piirroksen ja muistikuvien varassa ja sitä sanottiin arvostelussa "hyvin näköiseksi". V. 1879 valmistuneesta muotokuvasta tehtiin kymmentä vuotta myöhemmin toisinnos, joka sijoitettiin sittemmin Kansallisteatterin lämpiöön.

Kiven merkittävin tukija oli estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden professori Fredrik Cygnaeus, jolle Kivi suoritti ylioppilastutkinnon ja joka ensimmäisistä palkitsemisista lähtien Kullervoon, Nummisuutareihin ja kansallisromaanin aseman saavuttaneeseen Seitsemään veljekseen asti asetti toistuvasti koko asiantuntemuksensa ja arvovaltansa Kiven lahjakkuuden ja taiteen puolelle.

 

Vastustajista, ahdasmielisistä kirjallisen tradition vangeista, kuuluisin oli August Ahlqvist, Kiven teosten mitätöijänä kuolemattoman maineen saavuttanut suomen kielen ja kirjallisuuden professori.

Niin löysi totuuskirjailija Kivi Turusta ämmällisiä miehiä, vaan missäs ne hemaisevat naaraat: Jääkynttilät paloivat muualla; esim.

Fredrik Cygnaeus (1. huhtikuuta 1807 Hämeenlinna – 7. helmikuuta 1881 Helsinki) oli suomalaisen taiteen ja tieteen vaikuttaja ja kansallisen herätyksen keskeisiä hahmoja.

Cygnaeus ei koskaan avioitunut. Muutamat kosinnat jäivät aikeiksi. Tukholman-matkalla 23-vuotiaana hän solmi erään maanmiehensä kanssa ”liiton koko lyhyen ihmiselämän ajaksi”. Tavallisuudesta poikkeava ja koreilevakin pukeutumistyyli herätti ympäristössään huomiota ja myös hilpeyttä.

Opiskelijakaskun mukaan Cygnaeus riensi kuuluisassa laskostetussa venetsialaisviitassaan Senaatintorin halki ”pohjalaiset kultapojat kainalossaan”. 

 

Saksalainen lääkäri ja homoseksuaalien oikeustaistelun pioneeri Magnus Hirschfeld mainitsee vuonna 1914 julkaistussa teoksessaan Miesten ja naisten homoseksuaalisuus Fredrik Cygnaeusin yhtenä esimerkkinä kuuluisasta homoseksuaalista.


Ja vielä Aleksis Kiven kuvasta tämän verran Turkua:

Alexis Kiven muotokuva, 1879

Kiven ystävä Ernst Albert Forssell on tehnyt kirjailijasta tämän kuolinvuoteella piirustuksen.

 

Helsingissä Seurahuoneen salissa 1880 pidetyn Suomen Taideyhdistyksen näyttelyn luettelossa sanotaan: "Erland Stenberg. Pariisi, rue Bonaparte. Aleksis Kiven (k.1872) rintakuva; marmorista". Mutta oliko se todella esillä? Kolmessa "Åbo Posten" -lehden numerossa olleen näyttelyselostuksen viimeisessä osassa (26.5.1880, N:o 119) sanotaan:
"Herr E. Stenbergs Alexis Kivi torde vara välbekant för konstvänner i Åbo; den har ännu icke hitanländt, ehuru densamma upptagits i katalogen i förhoppning, att omständigheterna skola medgifva utställandet äfven i Helsingfors af detta fötjenstfulla skulptur verk i marmor."

Alkuperäinen Kivi-veistos on ollut siis Turussa.

Erland Stenberg. Pariisi, rue Bonaparte. Aleksis Kiven (k.1872) rintakuva; marmorista.

Wäinö Aaltonen tekemä Aleksis Kiven muistopatsas on Turun kaupunginteatterin edustalla. Aaltonen lahjoitti Turun kaupungille kipsisen Aleksis Kiven pään sillä ehdolla, että kaupunki valattaisi sen pronssiin. Turun Aleksis Kivi -kerhon ja kaupungin yhdessä valattama veistos lahjoitettiin turkulaisille vuonna 1949.

Aleksis Kiven patsaan toteuttamista vaikeutti se, ettei hänestä ollut olemassa valokuvia. Kiven ystävä Ernst Albert Forssell oli tehnyt kirjailijasta tämän kuolinvuoteella piirustuksen, jota Albert Edelfelt käytti myöhemmin Aleksis Kiveä esittävässä kuuluisassa piirrosmuotokuvassaan.

1 kommentti:

punainen turku kirjoitti... 

 

Näin Pasi Heikura Aristoteleen kantapässä:
Kirjallisuudentutkija Pertti Lassila on tutkinut Kiven mielisairaala-aikaa. Sairaalan ylilääkäri Anders Thiodolf Sælan kirjoitti ylös merkintöjä potilaista. Vuonna 1944 nämä merkinnät löydettiin ja mukana oli myös tällainen maininta Kivestä:
Ei ole kuukauteen vastannut kysymyksiin, sanoo vain 'concordia - satan' kovalla äänellä.

Concordia satan. Lassila sitoo kirjailijan hokeman saksalaisen runoilijan Friedrich von Schillerin kunniaksi vietettyihin 100-vuotisjuhliin vuonna 1859.

Juhla oli Lassilan mukaan ensimmäinen suuri kansainvälinen kulttuuritapaus, johon suomalaiset osallistuivat ja osoittivat siten kuuluvansa vapaamieliseen läntiseen Eurooppaan.

Juhlaa varten suomennettiin Schillerin runo Kirkonkello. Runo kertoo, miten valetaan kirkonkello, joka saa nimekseen Concordia, suomeksi jotakuinkin: yhteisyys.
Runon suomentaja taas oli eräs tietty August Ahlqvist - lahjakas ja aktiivinen kielimies, joka muistetaan nykyään paremmin ankarana Aleksis Kiven arvostelijana. Näin Lapinlahden sairaalassa yksi kirjallisuuden suurmies koki kahden kirjailijasuuruuden potkivan häntä päähän.
Pasi Heikura aristoteles@yle.fi 

Kahdeksas veljes

Turussa 31-12 2015

Simo Tuomola