Gustaf Gödekenpoika Fincke eli Kustaa Gödikinpoika Fincke (1510-luku – 2. joulukuuta 1566, Kemiö) oli suomalainen hallintomies ja Suomen käskynhaltija 1561–1563. Juhana-herttuan hallintokaudella hänellä oli Turussa enemmän valtaa kuin herttualla itsellään.
Ensimmäinen maininta hänestä on vuodelta 1531, jolloin hän oli Kustaa Vaasan hovissa. Hän tappoi Kööpenhaminassa 1533 Kristoffer Båk -nimisen miehen ja Kustaa Vaasa pelasti hänet vankilasta maksamalla sadan kultatalarin sakon. Tämä sitoi Fincken Kustaa Vaasan palvelukseen.
Vuodesta 1538 lähtien Fincke alkoi saada luottamustehtäviä perehdyttyään Saksasta Ruotsiin kutsuttujen neuvonantajien hallinto-oppeihin. Vuonna 1540 kuningas lähetti hänet Suomeen palauttamaan sotaväen järjestykseen ja maksamaan sen palkat.
Hänet nimitettiin 1542 yhdeksi Tukholman linnan päälliköistä juuri Dacken kapinan aikoihin. Palkkiokseen hän sai läänityksen Varsinais-Suomesta Uudenkirkon pitäjästä.
Ruotsin armeija lähdössä kukistamaan Dacken kapinallisia. Vesivärijäljennös kadonneesta viisiosaisesta teoksesta Kustaa Vaasan voitot, neljäs osa.
Dacken sota tai Dacken kapina (ruots. Dackefejden) oli talonpoikaiskapina, joka puhkesi Etelä-Ruotsin Smålandissa vuoden 1542 kesällä. Kapinan syitä olivat tyytymättömyys Kustaa Vaasan verotusta ja kirkkopolitiikkaa kohtaan sekä se, että kuningas oli kieltänyt smålandilaisille tärkeän kaupankäynnin Tanskalle kuuluvan Blekingen kanssa
Vuonna 1545 Fincke avioitui Märta Stenintytär Illen kanssa ja muutti Suomeen. Samana vuonna hänet nimitettiin Viipurin linnan päällikön Måns Nilsinpojan apulaiseksi, jolloin hän pääsi perehtymään Suomen itäosien puolustukseen.
Fincke osoittautui kyvykkääksi ja sai 1547 ylennyksen Olavinlinnan päälliköksi. Savon hallinnollisena johtajana hän edisti erämaiden asuttamista ylimpänä organisaattorina. Tavinsalmen asutuksen vakiinnuttua savolaisten uudisasutus suuntautui Oulujärven seudulle sekä Hämeen ja Pohjanmaan takamaille.
Erämaiden asuttaminen katkeroitti hämäläisiä ja johti väkivaltaan. Fincke kukisti vastustuksen hankkimalla kuninkaalta Hollolan kihlakunnan tuomarinviran. Vuosien 1555–1557 Venäjän-sodassa hän valvoi menestyksekkäästi maakuntansa turvallisuutta, organisoi hyökkäyksiä Venäjälle ja solmi hallintoalueensa osalta aselevon ennen virallista aselepoa.
Syksyllä 1561 Fincke oli muutaman kuukauden Viron käskynhaltijana, mutta saman vuoden lokakuussa hänestä tuli koko Suomen käskynhaltija kuolemaansa saakka. Tämä virka vaati tahdikkuutta, sillä nimityksen myötä Juhana-herttua menetti asemansa herttuakunnassaan.
Kuningas Kustaa Vaasa oli kuollut vuotta aiemmin 1560 ja Eerik XIV noussut hänen seuraajakseen. Juhana-herttua ja Puolan kuninkaan sisar Katariina Jagellonica menevät naimisiin 4. lokakuuta 1562 vastoin Eerik-veljen tahtoa.
Fincke ja valtaneuvos Bengt Gylta lähetettiin 1563 Venäjälle neuvottelemaan tsaarin hyväksynnästä Ruotsin valloituksille Liivinmaalla. Neuvottelut päättyivät tuloksettomina ja Fincke palasi keväällä hoitamaan Suomen käskynhaltijan tointaan. Myöhemmin valtaneuvos Gylta toimii kuninkaaksi 1569 nousseen Juhana III:n hovimestarina.
Juhana III. Johan Baptista van Utherin maalaus vuodelta 1582. Kuningas on pukeutunut viimeisimmän espanjalaisen hovimuodin mukaisesti.
Juhana-herttua joutuu 1563 riitoihin kuninkaan kanssa haaveillessaan Turussa omasta valtakunnasta, johon kuuluisi Suomen lisäksi osa Baltiasta. Hänet tuomitaan 7. kesäkuuta kuolemaan avunannosta viholliselle ja vehkeilystä kuningasta vastaan. Eerik piirittää Turun linnan ja Juhana joutuu antautumaan 12. elokuuta. Herttuapari viedään Gripsholman vankilaan Ruotsiin.
Mutta palataan vielä Gustaf Gödekenpoika Finckeen. Hän kuoli maatilallaan Kemiössä siis 2. joulukuuta 1566 ja hänet on haudattu Kemiön kirkkoon. Gustaf Fincken poikia olivat Gödik Fincke ja Sten Fincke.
Kemiön kirkko - Pyhälle Andreakselle pyhitetty kivikirkko on valmistunut todennäköisesti vuonna 1469,
Gödik Gustafinpoika Fincke (noin 1546, Lammi–1617, Ulvila) oli suomalainen aatelinen ja Savonlinnan linnaläänin käskynhaltija. Hän vietti suuren osan lapsuuttaan Olavinlinnassa, jonka päällikkönä hänen isänsä Gustaf Fincke toimi 1547–1563. Gödik Fincke haavoittui 1573 Loden eli Koluveren linnan luona Läänemaalla käydyssä taistelussa ja joutui jättämään asepalveluksen siirtyen hallintotehtäviin.
Sigismundin ja Kaarlen valtataistelussa Fincke toimi varovaisesti. Kaarle-herttuan voitettua 1598 Stångebron taistelun valtataistelun tulos alkoi näyttää selvältä. Savonlinna oli Sigismundia kannattaneiden kuningasmielisten viimeinen linnake, jonne Gödikin veli Sten Finckekin pakeni.
Kaarlen tultua joukkoineen Suomeen 1599 Gödik luovutti Savonlinnan taisteluitta herttualle ja menetti virkansa. Sten mestattiin Turun verilöylyssä.
Kaarle antoi kuitenkin jo 1601 Finckelle hallintotehtäviä ja 1602 hän antoi uskollisuuden vakuutuksen Kaarlelle. Fincken uran loppuvaiheesta ei ole säilynyt tietoja. Vasta 1612 hänen mainitaan olleen iäkäs ja halvaantunut. Hän eli viimeiset vuotensa Sunniemen kartanossa. Hänet on haudattu yhdessä puolisonsa Elisabeth Boijen kanssa Ulvilan kirkkoon. Heidän hautapaatensa ovat nähtävillä kirkon asehuoneessa.
Sten Kustaanpoika Fincke (k. 10. marraskuuta 1599) oli Hämeen linnan käskynhaltija. Hänen isänsä oli Suomen käskynhaltija Kustaa Fincke ja veljensä Olavinlinnan käskynhaltija Gödik Fincke. Sten Fincke liittyi Hämeen linnan varusväkeen 1588 ja tuli sen päälliköksi 1594.
Vuonna 1597 Fincke sai Kaarle-herttualta käskyn estää Sigismundin kannattajien pääsy linnaan, mutta Fincke liittyikin näihin ja varusti linnaa taisteluun Kaarlea vastaan.
Keväällä 1599 suuri osa linnaa tuhoutui ruutiräjähdyksessä ja Fincke pakeni veljensä luo Savonlinnaan. Hän jäi samana vuonna Kaarlen vangiksi Savonlinnassa ja hänet mestattiin Kaarlen käskystä Turun verilöylyssä.
Sten Fincken tytär Kaarina (ruots. Karin) oli naimisissa Ivar Arvidinpoika Tavastin kanssa. Kaarle mestautti Kaarinan isän, miehen ja apen.
Kaarinaa on pidetty yhtenä Suomen varhaisista naiskirjailijoista, sillä hän kirjoitti 1600-luvulla perusteellisen kuvauksen Kaarlen toisesta Suomen-retkestä ja maan poliittisista tapahtumista.
Juhanan valtakunnassa
Suomen Turussa
2-12 2015
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti