Georg (Göran) Magnus Sprengtporten (Suomessa usein myös muodossa Yrjö Maunu) (16. joulukuuta 1740 Gammelbackan kartano, Porvoo – 13. lokakuuta 1819 Pietari, Venäjä) oli Ruotsin ja Venäjän politiikassa vaikuttanut kreivi. Hän on Suomen ensimmäisen kadettikoulun isä sekä autonomisen Suomen ensimmäinen, joskin lyhytaikainen kenraalikuvernööri.
Sprengtporten muistetaan ennen kaikkea tavoitteestaan luoda itsenäinen Suomen valtio Venäjän tuella.
Turun hovioikeuden päätöksellä 1790 hän olisi voinut päättää päivänsä jo aikaisemminkin. Silloin hänet tuomittiin näet poissaolevana menettämään henkensä, kunniansa, omaisuutensa ja aateluutensa rikoksista kuningasta ja isänmaata vastaan - burit avog sköld mot konung och fädernesland, att mista lif, ära, gods och adelskap.
Tuo kunigas oli Kustaa III ja isänmaa Ruotsi. Valtiopäivillä 1786 Sprengtporten vastusti avoimesti Kustaa III:n valtaa ja kävi venäläisten ministerien kanssa salaisia neuvotteluja ajatuksestaan irrottaa Suomi Ruotsista asevoimin.
Kustaa III (24. tammikuuta (J: 13. tammikuuta) 1746 Tukholma – 29. maaliskuuta 1792 Tukholma) oli Ruotsin kuningas vuosina 1771–1792. Hän palautti ylimmän hallitusvallan säädyiltä kuninkaalle, edisti kulttuuria ja kävi sodan Venäjää vastaan (ns. Kustaan sota, 1788–1790).
Georg Magnus oli Jakob Magnus Sprengtportenin velipuoli ja sitä kautta suvulla oli alunperin hyvät suhteet kuninkaaseen. Jakob Magnus Sprengtporten (1727 – 2. huhtikuuta 1786) oli suomalainen upseeri ja poliitikko, jolla oli merkittävä rooli Kustaa III:n vuonna 1772 tekemässä vallankaappauksessa. Yrjö Maunu avusti veljeään tässä tehtävässä.
Pian Sprengtporten tuli kuitenkin siihen johtopäätökseen, ettei hänen palveluksiaan arvostettu. Vieraillessaan Venäjän keisarillisessa hovissa Pietarissa vuonna 1779 hänet toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi, ja hänen tyytymättömyytensä Ruotsin kuningasta vastaan kasvoi edelleen.
Benjamin Franklin (17. tammikuuta 1706 – 17. huhtikuuta 1790) oli yhdysvaltalainen toimittaja, kirjailija, filantrooppi, tiedemies, keksijä ja diplomaatti. Hän oli myös yksi Yhdysvaltain vallankumouksen johtajista ja tunnettu sitaateistaan sekä kokeiluistaan sähkön parissa.
Sprengtporten erosi Ruotsin armeijasta toimien kaksi seuraavaa vuotta Ranskassa, jossa hän tapasi Benjamin Franklinin ja ihastui syvästi tämän tasavaltalais- ja itsenäisyysaatteisiin, mutta Franklin piti puolestaan Sprengtportenin pyrkimyksiä epärealistisina. Sprengtporten palasi Suomeen 1781.
Lopulta Sprengtporten liittyi Katariina II:n kutsusta Venäjän palvelukseen. Vuosien 1788–1790 sodassa hän oli mukana Venäjän armeijassa jo sotimassa Ruotsia vastaan. Omaa joukko-osastoa Sprengtportenille ei annettu, vaan hän toimi eräänlaisena "poliittisena upseerina".
Sprengtporten laati aikoinaan Suomen sotaa varten Suomen valtaamiseksi ensimmäisen hyökkäyssuunnitelman, jota pienin muutoksin alettiinkin toteuttaa 21. helmikuuta 1808 alkaen talvihyökkäyksenä.
Kenraalikuvernööri, vapaaherra Göran Magnus Sprengtporten. Virkakausi Turussa 1808-1809.
Venäläiset sotilaat marssivat rauhanomaisesti vuoden 1808 maaliskuussa Turkuun ruhtinas P.I.Bagrationin johdolla 2000 sotilaan paraatina ja pian kaupungissa jo juhlittiin miehitystä 600 juhlatansseihin kutsutun kaupunkilaisen voimin.
Kun Venäjä oli valloittanut Suomen Suomen sodassa antoi tsaari Aleksanteri 1. joulukuuta 1808 määräyksen, että Mihail Speranskin olisi esiteltävä kaikki Suomea koskevat asiat suoraan hänelle, ohi Venäjän ministerien. Tätä on myöhemmin kutsuttu jopa Suomen autonomian syntyhetkeksi.
Mihail Speranski, Alexander Varnekin maalaama muotokuva vuodelta 1824.
Mihail Mihailovitš Speranski (ven. Михаи́л Миха́йлович Спера́нский; 12. tammikuuta (J: 1. tammikuuta) 1772 Tšerkutino, Vladimirin kuvernementti – 23. helmikuuta (J: 11. helmikuuta) 1839 Pietari) oli venäläinen kreivi ja valtiosihteeri, joka toimi tsaari Aleksanteri I:n uudistusmielisenä neuvonantajana. Hänen aloitteestaan perustettiin myös Suomen asiain komitea vuonna 1811. Speranski toimi lisäksi kesästä 1809 alkaen Turun akatemian kanslerina, mutta ei muiden virkojensa vuoksi juuri ehtinyt paneutumaan tähän tehtävään
Kun Venäjän armeija keväällä 1809 arkaili lähteä hyökkäämään heikentyneiden merenjäiden yli Ahvenanmaalle, sotaministeri Aleksei Araktšejev saapui itse Turkuun komentamaan hyökkäykseen vähän lisää vauhtia. Menestyksekäs hyökkäys Ahvenanmaan kautta Grisslehamniin sinetöikin lopulta Ruotsin tappion sodassa.
Suurruhtinaskunnan virallinen pääkaupunki Turusta tuli lokakuussa 1809 ja sellaisena se toimi 22-4 1812 saakka.
Turku vuonna 1811.
1. joulukuuta 1808 Sprengporten nimitettiin Speranskin esityksestä ensimmäiseksi Venäjän kenraalikuvernööriksi Suomeen kreivin arvolla. Hän ei enää saavuttanut suomalaisten suosiota, vaan monet pitivät häntä maanpetturina. Tästä syystä Sprengtporten erosi kenraalikuvernöörin virasta jo seuraavana vuonna.
Viimeiset kymmenen elinvuottaan hän vietti eläkkeellä ja kuoli lopulta epäsuosittuna ja unohdettuna Pietarissa. Зимой он жил в своём доме на Васильевском острове, а летом — в своем имении Хиетала в окрестностях Выборга. Talvisin hän asui siis kotonaan Pietarissa Vasilin saarella, kesäisin Hietalassa Viipurissa.
Sprengtportenin muistokivessä Kuopion satamapuistossa lukee; Itsenäisyyden uranuurtaja, Suomen tasavallan ensimmäisen perustuslakiehdotuksen laatija Yrjö Maunu Sprengtporten 16.8.1740 - 13.10.1819.
Kenraalikuvernöörinä
Turussa 16-12 2015
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti