Turkua pommitetaan

Tänään 19-12 löydämme itsemme Turun Portsasta keskeltä talvisodan hävitystä. On vuosi 1939. Vihollinen on iskenyt pommituksin Viipurin ja Helsingin lisäksi nyt myös ensimmäistä kertaa Turkuun, jossa iskuja kirjataan päivän mittaan kolme; yksi niistä merelle saariston suuntaan. Pommitusten pääkohteena olevan sataman sijasta pommit tekevät tuhoansa lähinnä puutalovaltaisella asuinalueella.


 
  Talvisodan pommituspalojen sammutusta
Turun Portsassa 19.12.39. Kuva Turun
vpk:n kokoelmat.
 
Talvisota oli alkanut 30-11 ja Turku oli tärkeänä satamakaupunkina pommitusten kohteena heti lentosäiden salliessa. Ilmatorjuntaan saatiin tarpeellista vahvistusta vasta  21-1 1940, kun panssarilaivat Väinämöinen ja Ilmarinen asettuivat sataman edustalle. Torjuntatulellaan Ilmarinen Pikisaarenlahdelta ja Väinämöinen Iso-Pukin luota onnistuivatkin pudottamaan ainakin neljä viholliskonetta.

 
 Sataman ja teollisuusalueiden lisäksi Turun keskustaan pudotettiin paljon pommeja.

Vaikka Turku sijaitsi kaukana rintamalinjasta, niin sota koetteli Turkua kovalla otteella. Turusta tuli sodan aikana Suomen toiseksi eniten pommitettu kaupunki. Pommeja putosi 4 401 ja ilmahälytyksiä oli 126. Pommituksissa kuoli 53 ihmistä ja 319 rakennusta tuhoutui kokonaan tai osittain. Haavoittuneita kirjattiin 145.

Se Turun tuhoisin pommitus sattui 29. 1. 1940. Turkulaiset nimittivät päivän myöhemmin yllätysmaanantaiksi. Tapahtuma tunnetaan myös nimellä postitalon pommitus. Vieläkin Turun pääpostin seinässä on pommituksen jättämiä ruhjeita. Seinässä on myös asiasta kertova laatta.

 
Pommituksen jäljet näkyvät edelleen vanhan Postitalon seinässä. Kuolomuhreja postitalon luona kirjattiin 29. Suurin tuhoalue tuolloin oli juuri pääpostitalon tienoo, jonne putosi yli 200 erilaista pommia.

Yllätysmaanantain pommituksissa kuoli kaupungissa kaikkiaan 36 ihmistä. Jostain syystä hälytys annettiin niin myöhään, että koneet olivat melkein saman tien kaupungin päällä. Pahinta jälkeä tuli Kristiinankadun, Eerikinkadun, Eskelinkadun ja Linnankadun rajaamassa korttelissa.

Eerikinkadulla postin kohdalla kuoli ja haavoittui kymmeniä ihmisiä. He olivat juoksemassa postitalon pommisuojaan, mutta postin Eerikinkadun puolella sijainnut portti oli yllättäen kiinni ja ihmiset joutuivat kiertämään kulman ympäri. Kaikki eivät ehtineen.

Neuvostoliiton hyökkäyssuunnitelman mukaan pommitusten tarkoituksena oli tuhota Turun sataman alue, liikenneyhteydet sekä teollisuus- ja hallintokohteet. Siviiliväestön pommittaminen ei ollut sallittua. Ajan koneilla ei ollut kuitenkaan mahdollisuutta täsmäpommituksiin, joten pommit levisivät myös asutusalueille. Etenkin alussa lennot lähtivät päiväsaikaan useammassa, tavallisimmin kolmessa aallossa.

 
 Turun pommituksissa tuhoutui 319 rakennusta.

Turkua pommitettiin 19., 23. ja 25. joulukuuta 1939 sekä 1., 12., 17.  20. ja 29. tammikuuta ja 26. ja 29. helmikuuta sekä 2. maaliskuuta 1940. Yhteensä pommituskertoja oli 61 ja konesuorituksia laskettiin 440. Palokunta hälytettiin Turussa ilmapommitusten vuoksi vuonna 1939 21 kertaa ja vuonna 1940 130 kertaa. 

19-12 Turussa kirjattiin neljä ilmahälytystä ja kaksi pommitusta. Ensimmäinen hälytys tuli puolenpäivän aikaan. Saaristossa oli havaittu viholliskoneita ja pian kaupungin ylle kaartui 3 konetta, jotka pudottivat 19 pommia lähinnä Martinkirkon alueelle, vaurioiden ollessa vähäisiä.

 

Kahden tunnin kuluttua ensimmäisestä pommituksesta, seurasi toinen hyökkäys. Koneet pudottivat nyt 11 pommia lähinnä Ruissalontien ja sataman suunnalle. Ensimmäinen pommituspalo oli Portsassa Puutarhakatu 40:ssä As Oy Vuorelan talossa.Sammutustöiden aikana annettiin päivän neljäs ilmahälytys, pommien pudotessa tällä kertaa Airistolle.

Tällä päivämäärällä 19-12 1939 julkaistiin muuten myös säveltäjämestari Jean Sibeliuksen vetoomus Amerikan kansalle amerikkalaisissa päivälehdissä. Sibelius korostaa Suomen kohtalon riippuvan ennen muuta kansasta itsestään, mutta myös siitä, mitä tekevät ne kansat, jotka panevat arvoa vapaudelle.

 
 Kallio Mannerheimin kanssa Helsingin päärautatieasemalla 19. joulukuuta 1940

Ja tällä samalla päivämäärällä 19-12 1940 kuoli sydänkohtaukseen Helsingin rautatieasemalla presidenttimme Kyösti Kallio, joka oli juuri päättämässä virkakautensa ja lähdössä junalla kotiinsa Nivalaan.

 

Tarinan mukaan Kallio menehtyi marsalkka Mannerheimin käsivarsille, mutta todellisuudessa apua olivat antamassa presidentin adjutantti eversti Aladár Paasonen ja eversti A.F. Airo.

Aladár Antero Zoltán Béla Gyula Árpád Paasonen (11. joulukuuta 1898, Budapest, Itävalta-Unkari – 6. heinäkuuta 1974 Flourtown, Pennsylvania, Yhdysvallat) oli suomalainen eversti, joka toimi Päämajan tiedustelujaoston päällikkönä jatkosodan aikana. Ollessaan sodan jälkeen Sveitsissä marsalkka Mannerheimin sihteerinä hän käytti nimeä Herra Bartha

Aksel Fredrik Airo (vuoteen 1906 Johansson, 14. helmikuuta 1898 Turku – 9. toukokuuta 1985 Heinolan mlk) oli suomalainen kenraali, joka vastasi operaatioiden suunnittelusta talvi- ja jatkosodan aikana.

Allekirjoittaessaan valtioneuvoston istunnossa 12. maaliskuuta 1940 valtakirjan, joka oikeutti Moskovassa olleet suomalaiset rauhanneuvottelijat allekirjoittamaan Moskovan rauhansopimuksen, Kallio lausui katkerana:

Kuivukoon käteni, jonka on pakko allekirjoittaa tällainen paperi!

 
 Neuvostoliitolle luovutetut alueet Moskovan rauhansopimuksessa 1940.

Moskovan rauha oli Suomen ja Neuvostoliiton 12. maaliskuuta 1940 välillä solmittu rauhansopimus, joka päätti talvisodan

Savun seassa
Turussa 19-12 2015
Simo Tuomola