1755 – Jakob Tengström, suomalainen teologian tohtori (Suomen ensimmäinen arkkipiispa) (k. 1832). Hän syntyi joulukuun 4. pnä 1755 ja oli syntyessään niin heikko, että hänelle toimitettiin hätäkaste.
Jakob Tengström (4. joulukuuta 1755 Kokkola – 26. joulukuuta 1832 Turku) oli Suomen ensimmäinen arkkipiispa. Hän toimi teologian professorina Turun akatemiassa vuodesta 1790. Turun piispana hän toimi vuodesta 1803, ja sai vuonna 1817 arkkipiispan arvonimen.
Hän toimi piispana kuolemaansa vuoteen 1832 saakka. Viimeiset vuotensa arkkipiispa Jacob Tengström nautti virkavapautta; hänet haudattiin Paraisille.
Arkkipiispa Jakob Tengströmin hautakappeli, Parainen.
Piispan tehtävien lisäksi hän toimi yliopiston sijaiskanslerina vuosina 1803–1817 ja Porvoon valtiopäivillä vuonna 1809 pappissäädyn puhemiehenä. Vuosien 1808–09 Suomen sodan aikana Tengström osoitti venäläisiä kohtaan suurta myöntyväisyyttä. Tengström otti innolla osaa erilaisiin isänmaallisiin ja kirjallisiin rientoihin sekä julkaisi historiallisia tutkimuksia, muun muassa kahden aikaisemman piispan elämäkerrat.
Jakob Tengström.
Tengström tuli ylioppilaaksi Vaasan triviaalikoulusta vuonna 1771 ja lähti opiskelemaan Turun akatemiaan, jossa hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1775.
Köyhyydestä huolimatta Jakob Tengström selviytyi triviaalikoulusta mainioin todistuksin ja jatkoi opintoja v. 1771 ylioppilaana Turun akatemiassa. Maisteriksi hän tuli jo 1775 - mutta ei voinut varattomuutensa takia osallistua edes promotiojuhlallisuuksiin vaikka kuningas Kustaa III olikin niissä läsnä.
Vuosina 1779-1781 hän oleskeli Tukholmassa kotiopettajana ja pääsi pääkaupungin kirjallisiin piireihin. Kirjallisuusakatemian suuren palkinnon hän oli saanut jo 1776 Vergilius-käännöksestään. Turkuun Tengström palasi syksyllä 1781. Vuosina 1803–1817 Tengström oli Turun piispa ja Turun yliopiston varakansleri. Vuonna 1817 hänestä tuli Suomen arkkipiispa.
Turun katedraali - C. L. Engelin vuonna 1814 maalaamassa akvarellissa.
Erikoisesti hän tuohon aikaan syventyi runouteen, Ossianin laulut olivat hänelle eräs suuri rakkaus, ja antiikin runoilijoita, mm Vergiliusta, hän on kääntänyt ruotsin kielelle. Hän kirjoitteli itsekin runoja. Myös tiedetään hänen tehneen Aleksanteri Suuren aikaa kuvaavan näytelmän, jonka nimi oli Zelis, sitä ei kuitenkaan ole koskaan painettu.
Tengströmin kirjallinen kunnianhimo ilmeni monissa Tukholman ajan ja sitä seuranneen kauden kaunokirjallisissa ja historiallisissa hankkeissa. Etenkin on mainittava Racine-tyyppinen aleksandriinilla kirjoitettu viisinäytöksinen tragedia Zelis, jonka Tengström kirjoitti suosijansa, valtaneuvos kreivi Carl Fredrik Schaefferin ehdotuksesta; Schaeffer korosti kuninkaan kiinnostusta teatteriin. Näytelmää ei kuitenkaan esitetty, ja se painettiin vasta 1899.
Mutta Tengström riistäytyi irti runouden seireenilauluista, lähti Tukholmasta ja tuli Turkuun, jossa Porthan otti hänet apulaiseksi yliopiston kirjastoon. Syynä tuloon saattoivat olla pelkästään taloudelliset seikat.
Kirkko ja silta ennen Turun paloa. Kuvassa myös Suomen ensimmäinen kirjakauppa.
Paitsi yliopiston kirjaston apulaisena Jakob Tengström toimi tuohon aikaan myös kirjakauppiaana.
Kun upsalalainen Magnus Swederus (1748-1836) perusti 1778 maamme ensimmäisen kirjakaupan Aurajoen sillan keskiarkulla sijainneeseen pieneen monikulmaiseen rakennukseen - kaupan hoitajaksi tuli silloinen dosentti Jakob Tengström. Hengen ravinnon lisäksi sillalla myytiin myös ruumiin ravintoa, kirjakaupan lisäksi sillä sijaitsi näet myös lihakauppa.
Swederus ei saanut Turussa haluamiaan kirjojen huutokauppaoikeuksia, mutta joulukuussa 1777 hän sai akatemian kirjakauppiaan tehtävät ja homma kannattikin, kunnes Frenckel avasi kirjapainonsa yhteyteen oman kirjakauppansa 1783 ja Svederus keskittyi toimintaansa Upsalassa.
Siltamyymäläss Tengström myi kirjoja kuutisen vuotta. Hänen jälkeensä jatkoi myyntiä kemian apulaisprofessori Anders Röring. Varmaankin kirjakoppero oli auki vain pienen määräajan, muuten tuskin yliopistomiehet olisivat ehtineet kauppamiehen tointa hoitaa.
Turun keskusta vuonna 1811 pian Ruotsin vallan ajan päättymisen jälkeen.
Kun Tengström 1781 palasi Turkuun, hän pääsi Porthanin piiriin ja siten kirjallisen elämän keskukseen. Tengström avusti Åbo Tidningar -lehteä, oli sen päätoimittajana 1791–1793 ja julkaisi lehdessä senkin jälkeen muun muassa oodeja, opetusrunoja, epigrammeja, seuralauluja ja virsiä. Runojen lisäksi hän julkaisi lehdessä asiatekstejä, muun muassa Turun kaupungin historiaa käsittelevän kirjoitussarjan, joka julkaistiin vuosina 1782–1783.
Suomen ensimmäinen sanomalehti oli Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo. Lehti ilmestyi 1771-78 ja 1782-85 jatkuen tämän jälkeen "Åbo Tidningar" -nimisenä.
Kun venäläiset ottivat eteläisen Suomen haltuunsa Suomen sodan alkuvaiheissa 1808, Turun piispa Tengström ja Porvoon piispa Zacharias Cygnaeus tulivat nopeasti siihen tulokseen, että Suomesta tulisi osa Venäjää. Tämän jälkeen Tengströmin tähtäsi toiminnassaan siihen, että Suomessa sopeuduttaisiin uuteen tilanteeseen ja venäläisten näkemyksiin mahdollisimman nopeasti.
Tengströmin ja hänen tavallaan ajattelevien tavoitteena oli ryhmään kuuluneen vapaaherra Robert Henrik Rehbinderin sanoin "maan pelastaminen täydellisestä perikadosta".
Turkulaiset päättivät olla tekemättä vastarintaa lähestyville venäläisille säästääkseen kaupunkinsa ja maansa hävitykseltä.
Maaliskuun puolenvälin jälkeen venäläiset tekivät majoitustiedusteluretkiä Turkuun ja 22.3.1808 parisen tuhatta venäläistä sotilasta marssi rauhanomaisesti Turkuun. Kaupungin siviilihallinto jatkoi miehittäjien tulosta huolimatta toimintaansa normaalisti. Kutsuipa miehitysjoukkojen kärjessä ratsastanut ruhtinas P.I. Bagration kuusisataa kaupunkilaista tanssiaisiin Brinkkalan taloon.
Pjotr Ivanovitš Bagration (ven. Пётр Иванович Багратион, georg. პეტრე ბაგრატიონი, Petre Bagrationi; 1765–1812) oli alkuaan georgialaissyntyinen venäläinen ruhtinas ja jalkaväenkenraali. Hän otti osaa Venäjän sotiin Napoleonia vastaan, oli Suomen sodassa vuonna 1808 Ruotsin Suomeen hyökänneen venäläisen 21:nnen divisioonan komentaja ja seurasi Klingsporia Poriin. Hän vartioi sitten lounaisrannikkoa ja johti vuonna 1809 Ahvenanmaalle tehtyä hyökkäystä.
23. maaliskuuta venäläisten ylipäällikkö F.W.Buxhoevden saapui kaupunkiin ja miehityshallinto alkoi. Turkulaiset joutuivat piispa Jakob Tengströmin johdolla vannomaan uskollisuudenvalan keisarille.
Tapahtuneeseen sopeuduttiin, vaikka jonkinasteista vastarintahenkeäkin ilmeni. Ruotsin vallan aika Turussa oli käytännössä päättynyt ja kaupunki siirtyi Venäjän vallan alle yli sadaksi vuodeksi.
Helmikuussa 1809 Tengström kävi Pietarissa, jossa tapasi sekä keisarin että kreivi Speranskin ja silloin laadittiin yksityiskohtainen suunnitelma Porvoon valtiopäivistä. Hänen neuvonsa olivat erittäin tärkeitä tänä ratkaisevana aikana, ja niitä myös noudatettiin.
Osa maalauksesta Porvoon maapäivät eli valtiopäivät 1809, Aleksanteri I antaa hallitsijanvakuutuksen. Emanuel Thelning 1812.
Että mieltymys oli molemminpuolista, siitä kertoo se, että piispa Tengström sai Porvoon maapäivien päätyttyä keisarilta jalokivikoristeisen piispanristin sekä aateliskirjan lapsiaan varten, jotka af Tengström-nimisinä otettiin ritarihuoneen jäseniksi.
Tietenkin oli myös toisinajattelevia, jotka syyttivät piispaa liiasta myöntyväisyydestä ja kumartelemisesta, mutta joka tapauksessa nämä vaiheet lopulta johtivat rauhalliseen jälleenrakennustyöhön.
Suomi liitettiin sodan päätteeksi Venäjään Haminan rauhansopimuksella, joka allekirjoitettiin 17.9.1809 ja astui voimaan 13.10.1809. Samalla maamme sai autonomian.
Näin Turku ehti olla maan virallisena pääkaupunkina vain kolme vuotta 1809-1812, kun 12. kesäkuuta 1550 Vantaanjoen suulle perustettu Helsingfors nimitettiin 22.4.1812 tuolloisen Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi.
Rauhan asialla
Turussa 5-12-2015
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti