Kuninkaiden Suomi

Tänään tulee kuluneeksi tasavuosia siitä kun Suomi sai oman kuninkaan 9.10.1918. Hessenin prinssi Friedrich Karl Ludwig Konstantin von Hessen-Kassel, josta pakinoitsija Olli käytti nimeä Väinö I, luopui kuitenkin maailmanpolitiikan myrskyissä nimityksestä 14.12.1918 ja valta tasattiin tasavallaksi.

Kruunajaisia ehdittiin kuitenkin valmistella ihan tosissaan, Akseli Gallen-Kallela kutsuttiin suunnittelemaan hoviasuja ja Suomen kuninkaalle valmistettiin myös arvoisensa kruunu, joka löytyy nykyisin kai Kemin Jalokivigalleriasta.

Toinenkin saksalainen kuningas meillä on ollut, kun maapäivät valitsivat Suomen kuninkaaksi Turussa lokakuussa 1742 Holsteinin herttuan Karl Peter Ulrichin, joka myöhemmin tunnettiin paremmin nimellä Venäjän tsaari Pietari III. Venäläiset kuitenkin epäsivät vaalin, eikä näitäkään kruunajaisia täällä koskaan päästy juhlimaan.

Ja muitakin kuninkaallisia tämä päivä pitää sisällään. Jotkut juhlistavat John Lennonin syntymäpäivää, toiset Ernesto Rafael Guevara de la Seman, Che Guevaran teloituspäivää. Kaksi merkittävää Jacquesiakin on tällä päivämäärällä poistunut elävien kirjoista; filosofi Jacques Derrida ja laulajarunoilija Jacques Brel. Ja yksi syntynyt maailmaan; koomikko-ohjaaja Jacques Tati.

Mutta minun ajatukseni purjehtivat muualla. Jostakin syystä tälle päivälle on paikallistettu grönlantilaisen saagan kertomus siitä, miten viikinki Leif Eriksson löysi Vinlandiksi nimeämänsä alueen vuonna 1000 purjehtiessaan länteen. Tämä Erik Punaisen poika olisi siis se ensimmäinen historian tuntema Pohjois-Amerikassa käynyt eurooppalainen.

Sen verran nykyarkeologia on tarinalle löytänyt pohjaa, että Kanadan Newfoundlandista on paikallistettu muinainen viikinkiajan asumuspaikka L'Anse aux Meadows. Minussa sykkii sen verran viikinkiä, että osaan olla vakuuttunut siitäkin, että Turulla ja Aurajokilaaksolla on oma nykyistä näkemystä hienompi muinaishistoriansa merovinkiajan ja viikinkiajan suhteen.


Että tällaista tänään
Turussa 09-10-08
Simo Tuomola