Kohteeksemme valikoituu Turun linnan pappina kunnostautunut Gregorius Arctopolitanus (1672-1745). Hän tuli ylioppilaaksi Turussa 1686 ja määrättiin 1696 eskadroonapapiksi eversti Löwenin rakuunakomppanioihin.
Teijon tehtaan papin tehtävistä hänet tavoitti 12.4. 1698 kuninkaallisen majesteetin virkamääräys suoriutua piispan ja konsistorin kuulustelusta ja astua Turun linnan papiksi, johon tehtävään hän sai valtakirjan 28.5. 1698.
Turun linna vuonna 1724.
Kaarle XII (17. kesäkuuta 1682 – 30. marraskuuta 1718) oli Ruotsin kuningas 1697–1718.
Ulriika Eleonoora (ruots. Ulrika Eleonora) (23. tammikuuta 1688 – 24. marraskuuta 1741) oli Ruotsin kuningatar 1719–1720, ja Kaarle XII:n sisar.
Näytössaarnansa "de magistratu politico" hän piti saman vuoden pappiskokouksessa ja hoiti virkaansa linnanpappina tunnollisesti, kunnes pakeni monien muiden tavoin venäläisten hyökkäyksen tieltä 1713 Turusta Ruotsiin. Siellä hän vaiklutti vielä vuonna 1717, nauttien kirjanpidon mukaisesti 150 hopeataalarin vuosipalkkaa.
Turku oli Isonvihan aikana venäläisen miehityshallinnon keskus, ensin vuosina 1714-1717 sotilashallinnon ja myöhemmin vuosina 1717-1721 siviilihallinnon.
Kesällä 1713 venäläiset valtasivat koko Etelä-Suomen, ja 28. elokuuta 1713 he marssivat 4000 miehen joukolla Turkuun. Kaupunki oli joukkopaon jäljiltä lähes tyhjä, kun tsaari Pietari Suuri saapui sinne syyskuun alussa. Varsinais-Suomeen sijoitettiin venäläisiä joukkoja ja Turkuun kerättiin muonaa ja varusteita Ruotsiin aiottua hyökkäystä varten.
Isoviha oli suuren Pohjan sodan (1700–1721) aikainen venäläisten miehitys Suomessa vuosina 1713–1721. Se päättyi Uudenkaupungin rauhaan.
Arctopolitanus pyrki useisiin eri pappistoimiin onnistumatta, kunnes Turun hiippakunnan konsistori asetti hänet vihdoin tällä päivämäärällä 14-6 1720 ensimmäiselle ehdokassijalle Lohjan seurakunnan kirkkoherran virkaan. Hän sai toimeen kuninkaallisen majesteetin valtakirjan 3.8. 1720, mutta astui virkaan lopullisesti vasta Uudenkaupungin rauhan solmimisen jälkeen 15.12. 1721.
Isonvihan aikana pappila oli ollut lampuodin hoidossa ja tämä, nimeltään Nils Henrikinpoika, oli päästänyt rakennukset pahasti rappeutumaan, mikä todettiin talonkatselmuksessa 26-27/9 1722. Seurauksena oli oikeudenkäynti lampuodin ja kirkkoherran välillä. Gregorius Arctopolitanuksella oli useita muitakin oikeudenkäyntejä milloin naapureitaan, milloin muita seurakuntalaisia vastaan. Näihin ei häntä johtanut niinkään paljon rettelöimishalu tai taloudellisen voiton tavoittelu kuin pyrkimys saada aikaan järjestystä isonvihan aikana vallattomuuteen tottuneiden seurakuntalaisten keskuudessa. Itse hän noudatti kaikessa oikeudenmukaisuutta ja osoitti vilpitöntä mielipahaa, kun hän kerran eräässä kruunun tavaranhankinnassa joutui toimittamaan liian niukasti mitatun viljamäärän.
Pikkuvihan aikana Gregorius Arctopolitanus lähti perheineen toisen kerran pakomatkalle Ruotsiin 5/6 1742 ja palasi sieltä seuraavan vuoden elokuussa. Hänen poissa ollessaan kenraali Keith nimitti maisteri Abraham Roeringin Lohjan kirkkoherraksi, mutta Arctopolitanuksen palatessa Roeringin oli poistuttava. Arctopolitanuksen kuoltua hänet kuitenkin uudestaan valtuutettiin Lohjan kirkkoherraksi.
Venäjän miehittäessä Pikkuvihan aikana Suomen, kenraali Keith muutti asumaan Turkuun, porvari Grubbin taloon. Grubbin taloa vastapäätä asui Turun silloinen pormestari, Carl Merthen lapsineen. James Keith tutustui Merthenin perheeseen ja hänestä tuli tuttavalliset pormestarin tyttären Eva Merthenin (1723–1811) kanssa.
Gregorius Arctopolitanos kuoli 10.4. 1745 ja hän oli yksi huomattavimmista Lohjan seurakunnan kirkkoherroista. Hän mm. ylläpiti omalla kustannuksellaan seurakunnassa koulunopettajan tointa ja esiintyi myös latinan- ja suomenkielisenä runoilijana. Kun Turun läänin maaherra Lorentz Creutzin hautajaisiin 1699 julkaistiin suruvihkonen, sepitti Arctopolitanos siihen suomenkielisen runon, jossa hän kuvasi vainajan elämänvaiheita.
Lorenz (Lauritsa) Creutz nuorempi (1646–1698) oli suomalaiseen Creutzin aatelissukuun kuulunut vapaaherra, Lorentz Creutz vanhemman poika. Hän oli Turun ja Porin läänin maaherra sekä Suomen vuorityölaitoksen johtaja vuodesta 1683. Hän oli perehtynyt Keski-Euroopassa raudanvalmistukseen. Creutz perusti useita rautaruukkeja, kuten muun muassa Teijon ja Kauttuan rautaruukit.
Ja runous oli mukana myös Gregoriuksen ja hänen puolisonsa Elisabeth Petreliuksen hääjuhlassa: Puoliso: 30/10 1700 Tenholan Gretarbyssä Elisabeth Petreja, kuollut 9/2 1746; vanhemmat: Tenholan kirkkoherra Jonas Petrejus ja Elisabeth Andreae Sundia. Gregorius Arctopolitanuksen ja Elisabeth Petrejan hääjuhlaan kirjoitti J.A.M. (Jonas Andreae Mennander, Arctopolitanuksen vuositoveri yliopistossa, Turun suomalaisen seurakunnan kappalainen) suomenkielisen runon nimeltään »Riemu-Runot ylidze Gregorius Arctopolitanuxen, Kircko-Herran Turun Linnan Seuracunnasa ja Neitzen J. Elisabethin Petrejan Heidän Hä-päiwäxens 30 Oct. 1700 Tenholan Gretar Kylähän, Ilo-Hippexi lähetetyt».
Lapset:
Gabriel Arctopolitan, s. 1705 Turussa. Turun yliopiston ylioppilaana merkitty Upsalan yliopiston kirjoihin 19/2 1722. Väitellyt Upsalassa 14/10 1728 aiheesta »De origine ac Religione Fennorum» (Fabian Törne esimieh.) ja 15/10 1730 aiheesta »De vario objecto logices» (Ericus Alstrin esimieh.). Maisteri Upsalassa 1730. Kuoli 1730 tai 1732. Isä lahjoitti 1739 ja 1740 hänen jäämistöstään Turun yliopistolle eräitä arvokkaita jumaluusopillisia teoksia. Gabriel Arctopolitan oli huomattavan lahjakas. Hänen edellinen väitöskirjansa oli ensimmäinen tutkimus suomalaisten alkuperästä ja uskonnollisista käsityksistä ja se osoittaa, että hänessä oli suomalais-kansallista harrastusta. Siinä hän julkaisi myös muutamia suomenkielisiä runoja.
Sukunimen Arctopolitanus taustasta sukututkija Gunnar Sarva kertoo seuraavaa:
Ensi näkemältä nimi Arctopolitanus vaikuttaa varsin oudolta. Se on ilmaus 1600-luvun antiikintavoittelusta. Mutta senkin ajan latinalais- ja kreikkalaisperäiseksi nimeksi se 6-tavuisena ja 14-kirjaimisena on harvinaisen pitkä ja omituiselta kalskahtava. Sillä on kuitenkin luonnollinen selityksensä. Sen ensimmäinen kantaja Gregorius Thomae Arctopolitanus toimi aikanaan Porin koulun rehtorina ja Ulvilan kirkkoherrana, ja toimipaikkansa mukaan hän valitsi itselleen sukunimen. V. 1558 Ulvilasta nykyiselle paikalleen siirretylle kaupungille annettiin nimi Björneborg, »karhulinna», minkä sanan kreikkalainen vastine oli Arctopolis. Oli varsin tavallista, että pappisuralle antautuva omaksui kotipaikkakuntansa nimen adjektiivisella johtopäätteellä varustettuna, ja niinpä Arctopolitanus merkitseekin vain Arctopolislainen (Porilainen). Oliko Gregorius Thomae Arctopolitanus myös syntyisin Porista, ei ole tiedossa. Nimi sitä ei välttämättömästi edellytä, sillä sukunimi omaksuttiin miltei tavallisemmin toimi- kuin syntymäpaikan mukaan.
Ulvilan kaupungin historia on pitkä: se perustettiin vuonna 1365, joten se on yksi Suomen kuudesta keskiaikaisesta kaupungista ja Suomen kolmanneksi vanhin kaupunki Turun ja Porvoon jälkeen. Ulvila menetti kaupunkioikeutensa Porille vuonna 1558, kun Ulvilan silloinen satama oli maankohoamisen vuoksi muuttunut laivoille kulkukelvottomaksi.
Porin kaupungin ruotsinkielisen nimen loppuosasta borg (linna tai kaupunki) on johdettu suomenkielinen nimi Pori. Koko ruotsinkielinen nimi Björneborg tarkoittaa Karhulinnaa tai -kaupunkia ja muinaiskreikasta johdettu latinankielinen nimi Arctopolis Karhukaupunkia. Myös suomeksi Porista käytetään usein lempinimitystä Karhukaupunki.
Suomen Turussa
14-6 2013
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti