torstai 20. kesäkuuta 2013

Laiska-Jaakko

Tänään 20-6 tulee kuluneeksi tasavuosia Laiska-Jaakon syntymästä;

1583Jaakko de la Gardie (”Laiska-Jaakko”), ruotsalainen kreivi, sotapäällikkö, valtiomies ja marsalkka (k. 1652).

Jakob (Jaakko) De la Gardie (20. kesäkuuta 1583, Tallinna12. elokuuta 1652, Tukholma) oli ruotsalainen kreivi, sotapäällikkö, valtiomies ja marsalkka. Jakob De la Gardieta kutsuttiin Suomessa nimellä Laiska-Jaakko, koska tämän johtamat joukot miehittivät Novgorodia kuusi vuotta. Tämä sai suomalaisjoukot piruilemaan sanomalla: "Lähti suvi, lähti talvi, vaan ei lähde Laiska-Jaakko".

 Jakob Pontusson De la Gardie, född 20 juni 1583 i Reval, död 12 augusti 1652 i Stockholm, var en svensk fältherre, från 10 maj 1615 greve av Läckö. Han föddes i Reval (nuvarande Tallinn) i Estland som son till Pontus De la Gardie och hans hustru Sofia Johansdotter (Gyllenhielm), illegitim dotter till Johan III.









 

De la Gardien vanhemmat olivat Pontus I De la Gardie ja Sofia Johansdotter Gyllenhielm, joka oli Juhana III:n ja tämän rakastajattaren Kaarina Hannuntyttären tytär. Sofia kuoli Tallinnassa synnyttäessään poikaansa Jakobia 1583 ja Pontus hukkui Narvan jokeen pari vuotta myöhemmin.

Orvoksi jäänyt Jakob de la Gardie lähetettiin Wääksyn kartanoon Kangasalle isoäitinsä hoiviin. Jakob oli naimisissa Ebba Brahen kanssa, jonka kanssa hän sai useita lapsia. Kuuluisimmat heidän lapsistaan olivat Axel Julius De la Gardie ja Magnus Gabriel De la Gardie.

Kaarina Hannuntytär (kastettuna Katarina Hansdotter; 15391596) oli Juhana-herttuan, myöhemmin Ruotsin kuninkaana Juhana III, rakastajatar. Kaarina Hannuntyttärellä ja Juhanalla oli neljä lasta. Ennen avioitumistaan Puolan kuninkaan sisaren Katariina Jagellonican kanssa Juhana edesauttoi Kaarinan avioliittoon suosikkihovimiehensä Klas Vestgöten kanssa.

Kaarina muutti puolisonsa kanssa vuonna 1562 Kangasalle Vääksyn kartanoon. Onni jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä Vestgöte mestattiin kuningas Eerik XIV:n käskystä vuonna 1563 noin kolmenkymmenen muun Juhanan läheisen kannattajan kanssa. Kaarina avioitui sittemmin toisen kerran Ylä-Satakunnan voudin Lars Hordelin kanssa.

Vuonna 1580 Turun linnan käskynhaltijaksi nimitettiin Juhana III:n ja Kaarinan poika Julius Gyllenhielm.
Kaarina oli Jakob De la Gardien isoäiti.


Ebba Magnusdotter Brahe (16. maaliskuuta 1596, Lerjeholm5. tammikuuta 1674, Tukholma) oli ruotsalainen hovineiti. Hän oli kuningas Kustaa II Aadolfin rakastettu tämän ollessa prinssi, mutta hänet kuitenkin naitettiin sotamarsalkka Jakob De la Gardielle, sillä kuningatar Kristiina ei pitänyt häntä tarpeeksi hienona puolisona prinssille.

Jakob De la Gardie ja Ebba saivat 14 lasta, joista 7 kuoli varhain. Kuuluisin lapsista oli Magnus Gabriel De la Gardie. Miehensä kuoleman jälkeen Ebba Brahe jatkoi tämän keskeneräisiä töitä ja muun muassa perusti Pietarsaaren, jolle antoi nimen (Jakobstad) miehensä mukaan.

Mutta palataanpa Jaakkoon:


  
Postimerkki "Laiska-Jaakosta" vuodelta 1934

 De la Gardie palveli Morits Oranialaisen armeijassa Alankomaissa vuodet 1606–08. Hän oli vastuussa alankomaalaisen taktiikan käyttöönotosta Ruotsin kuningas Kaarle IX:n armeijassa. Aluksi hanke epäonnistui ja tuloksena oli Kirkholman taistelun katastrofi vuonna 1605. Myöhemmin De la Gardie onnistui paremmin ja ruotsalaiset käyttivät taktiikkaa menestyksekkäästi.

 De la Gardie johti Ruotsin armeijaa Venäjällä vuosina 1608–13 ja pyrki tukemaan Ruotsin kanssa liittoutunutta tsaari Vasili IV:ää Puola-Liettuaa ja toista Vale-Dmitriä vastaan hyökkäämällä vuonna 1610 Moskovaan Novgorodista käsin. Matkalla De la Gardien pääosin suomalaisista koostuvat joukot purkivat Troitse-Sergijeva lavran piirityksen ja sen jälkeen miehittivät Moskovan. Samana vuonna puolalais-liettualaiset kuitenkin voittivat De la Gardien ja venäläisten joukot Smolenskin lähellä Klušinon taistelussa.

1609 Kaarle IX aloittaa Venäjää vastaan sodan, päämääränä Jäämerelle pääsy. Ylipäälliköksi idänretkelle tulee 25-vuotias soturi Jaakko De la Gardie, tukenaan Aksel Kurki ja Evert Kaarlenpoika Horn palkkasotureineen. Antti Böije ja Tonne Yrjönpoika toimivat myös sotapäällikköinä. 1611 De La Gardie valloittaa Novgorodin ja 1613 hän luopuu Moskovasta. 

1615 Turun historiassa De la Gardien nimi esiintyy hänen ostaessa Turun tuomiokirkolta Tallinnassa valmistetun kullatun kalkin pateeneineen, sekä Tallinnassa 1488 Clotbaerin kellonvalimossa Turulle valetun kirkonkellon, jossa on teksti: Disse klocke scal to Abou; help Iesus unde Maria anno Domini MCCCCLXXXVIII eli Tämä kello tulee Turkuun; auta Jeesus ja Maria Herran vuonna 1488.

1618 Jaakko De la Gardie ja Kustaa Adolfin rakkaus Ebba Brahe menevät naimisiin. Laiska-Jaakosta tulee Etelä-Suomen laamanni. 1620 Gardie toimittaa ainoan säilyneen Tuomiokirkon keskiaikaisen kellon Pietarsaaren kirkkoon.

De la Gardie toimi vuosina 16191630 Baltiassa kuvernöörinä. Marsalkan arvon hän sai vuonna 1620. Jakob De la Gardie on haudattu Ruotsissa Enköpingissä sijaitsevaan Veckholmin kirkkoon. Ebba Brahen perustama Pietarsaaren kaupunki (ruotsiksi Jakobstad) on nimetty Jakob De la Gardien mukaan.

1621 Liivinmaalle purjehtii kuninkaan johdolla 14 000 miehen sotajoukko ja suomalaisen Klaus Laurinpoika Flemingin rakennuttama laivasto, jossa on viitisenkymmentä sotalaivaa ja yli 100 kuljetusalusta Riikaa piirittämään. Jaakko De  la Gardie tuo Turusta 3 rykmenttiä, noin 4000 miestä. Kuningas Kustaa II Aadolf ja hänen veljensä Kaarle Filip ovat itse eturintamassa Riikaa valloittamassa.

Rauhan neuvotteluiden epäonnistuttua Puolan kanssa (Sigismund ei suostunut luopumaan vaatimuksistaan Ruotsin kruunuun) Kustaa II Aadolf lähti hyökkäykseen Liivinmaalla kesällä 1621. Ensitavoitteena oli Riian valtaus. Riika antautuikin kuukauden piirityksen jälkeen syyskuussa. Muuta merkittävää ei saavutettu ja heinäkuussa 1622 solmittiin taas aselepo, joka kesti vuoteen 1625 asti.

Puolan sota toimi Ruotsin armeijan testilaboratoriona, jonka taisteluissa Kustaa II Aadolf testasi ja kehitti erilaisia vaihtoehtoja armeijansa uudistamiseksi. Näin armeija oli huomattavasti vastustajiaan edellä, kun Kustaa lähti kolmekymmenvuotiseen sotaan vuonna 1630. Myös Altmarkin välirauhassa saavutetut tullitulot mahdollistivat riittävän suuren armeijan kokoamisen uutta sotaretkeä varten.

Puolan sota (myös toinen Puolan sota) oli sota Puolan ja Ruotsin välillä vuosina 1600–1629. Sodan syynä oli aikaisempi Sigismundin ja Kaarle-herttuan (myöhemmin Kaarle IX) kamppailu Ruotsin valtaistuimesta sekä Saksalaisen ritarikunnan jättämän valtatyhjiön hallinta Baltiassa. Sota jakautui neljään eri osaan, joiden välissä oli aselepoja. Se oli myös osa suurempaa niin sanottua kuusikymmenvuotista sotaa (1598–1661) Ruotsin ja Puolan välillä. Samaan sotaan kietoutui vielä Puolan ja Moskovan välinen sota 1605–1618, jossa ruotsalaisia taisteli välillä venäläisten rinnalla, sekä Ruotsin ja Venäjän välinen sota (ns. Inkerin sota) 1611–1617.

På hösten 1614 reste De la Gardie hem till Sverige tillsammans med Gustaf II Adolf, som ett år deltagit i fälttåget, För att lära sig kriget under De la Gardie, men återvände 1615 tillsammans med kungen och ledde med honom belägringen av Pskov, som dock misslyckades. Framgångarna i freden i Stolbova, där De la Gardie var en av ombuden, kan till stora delar hänföras till De la Gardies erövringar. Han hade 1613 utnämnts till riksråd, och upphöjdes 1615 till grevligt stånd.

1619 blev han guvernör i Estland, han deltog 1621 i Rigas erövring och blev därefter generalguvernör i Livland. I kungens frånvaro förde han högsta befälet över trupperna i Östersjöprovinserna och ledde ofta förhandlingarna med polackerna. 1625 intog han Dorpat men hade i övrigt få nya militära framgångar. Tvärtom ansågs han agerande huvudsakligen vara orsak till att segern i slaget vid Wallhof 1626 inte bättre kunde utnyttjas. Gustaf II Adolf karaktäriserade honom också 1628 som uti sina consiliis något trög och sen, så ock mycket blöt uti sitt kommando.

1635 tog De la Gardie befälet över de trupper, som sändes ut till Preussen under förhandlingarna med polackerna, men för övrigt ägnade han sig, sedan han 1628 återvänt till Sverige, mest åt förvaltningen, framför allt åt militärförvaltningen. 1630 organiserade han på kungens uppdrag krigsrätt, på samma gång högsta militära förvaltningsmyndighet och domstol, och blev dess president och högste befälhavare i Sverige i kungens frånvaro. Efter 1634 års regeringsform hade han som riksmarsk ledningen av Krigskollegium och plats i förmyndarstyrelsen. I denna stod han Axel Oxenstierna nära men spelade ingen mer framträdande roll. Under sina sista år var han blind.

 Sveriges riksmarsk
1620–1652

Laiskotellen Turussa
20-6 2013
Simo Tuomola
 

1 kommentti:

risto paumo kirjoitti...

Kiitokset
Oli mahtavaa faktaa ja tietoa.Oli kova jätkä vaan tuo Jaakko valtasi pelätyn Novgorodin , himassakin kerkesi olla kun 14 lasta.Kiitos kirjoituksesta.