perjantai 21. kesäkuuta 2013

Seis Maailma

Tänään 21-6 vietetään Kesäpäivän seisausta. Meillä on menossa vuoden pisin päivä ja vastaavasti eteläisellä pallonpuoliskolla lyhyin. Napapiirin pohjoispuolella aurinko ei laske eikä eteläisen napapiirin eteläpuolella nouse.

Vietämme pakanajuhla Juhannusta.




Kesäpäivänseisaus, vuoden pisin päivä, pohjoisella pallonpuoliskolla ja talvipäivänseisaus, vuoden lyhin päivä, eteläisellä pallonpuoliskolla.

Muinoin moinen Auringon käyttäytyminen meni jumalten piikkiin ja aiheutti palvontamenoja, eikä nykyisessä uuspakanuudessa ja suomenuskossa asia sen kummemmin ole. Tähtitieteellisesti merkittävien ajankohtien mukaisesti mekin elämme ja elämöimme. Muinaisuudessa asiat vaan toteutettiin vielä suureellisemmin.


Suomenusko on Suomessa vaikuttava etnisiin itämerensuomalaisiin perinteisiin perustuva uuspakanuuden muoto. Suomenuskoisuuden keskeisimpiä arvoja ovat kansanperinteen ja luonnon kunnioitus. Liike on järjestäytynyt Taivaannaula-yhdistyksen ympärille.
 
Suomen osalta jääkausi pyyhkäisi pois melkein kaikki ihmisten muinaisuuden merkit Pohjanmaan paleoliittista asuinpaikkaa Susiluolaa lukuunottamatta. Vanhimman kivikauden ainoana jäänteenä se kertoo neandertalin ihmisten asuneen täällä luolissaan 75000 - 125000 eaa.




Susiluola on kiistelty muinaisjäännös, joka sijaitsee Kristiinankaupungin alueella, pääosin Karijoen kunnan omistamalla maalla. Luola on saanut nimensä sijaintipaikkansa Susivuoren mukaan.




 
 Susiluolan aidattu suuaukko.

Luolan pinta-ala on ainakin 400 neliömetriä. Luola on syntynyt kallion rakoon ja on iältään hyvin vanha. Eri aikakausien meren pinnan korkeusvaihtelut ovat muodostaneet luolaan kuusi eri-ikäistä sorakerrosta. Niistä vanhimmat ovat satoja tuhansia vuosia vanhoja.

Susiluola on mahdollisesti ainoa tunnettu paikka maapallolla, josta on löydetty oletettuja ihmiselämän merkkejä sellaisella alueella, joka on myöhemmin ollut jääkauden peittämä. Luolan sorakerroksista on löydetty väitettyjä ihmisen toiminnan jälkiä. Eräät kivilöydöt on tulkittu kivityökaluiksi ja niiden valmistamisessa muodostuneeksi "kivijätteeksi" eli iskoksiksi.

Luolasta on myös löydetty väitettyjä nuotion pidon jälkiä. Luolassa elänyt ihminen olisi todennäköisesti ollut neanderthalinihminen. Susiluolan mahdollisen asutuksen yhteydestä jääkauden jälkeiseen, yli 10 000 vuotta vanhaan Suomen alueen asutukseen ei ole tietoa.

Kivikautisia muistoja haudoista, temppeleistä ja dolmeneista sentään maailmalta  löytyy, kuuluisimpana esihistoriallisena megaliittina kenties aurinkotemppeli Stonehenge, jonka eri rakennusvaiheet ajoittuvat vuosille 3000 - 1600 eaa.

Stonehenge on kuuluisa esihistoriallinen monumentti Englannin Wiltshiressa, Salisbury Plain -tasangolla, noin 13 kilometriä Salisburyn kaupungista pohjoiseen. Se on megaliiteista koostuva neoliittinen ja pronssikautinen kivikehä. Stonehengen arvellaan liittyneen uskonnollisiin rituaaleihin, kuten tähtien ja auringon vaiheisiin perustuneisiin kultteihin. Se voi olla myös temppeli tai hautapaikka.

Yhden oivaltavan pilapiirroksen mukaan siinä pilkistävät esiin Tyynellä valtamerellä Pääsiäissaarilla sijaitsevien moaia-patsaiden varpaat, kun niistä siellä on vain pääosat esillä.


 
 Pääsiäissaaren moai-patsaita.


 

 
 Stonehenge, moai-patsaiden varpaat..

Meillä Suomessa vastaavalta ajalta 3000 - 2000 eaa ovat peräisin Perämeren rantojen kymmenet Jätinkirkot Kokkolasta Kemiin. Metelinkirkkojen oviaukot on suunnattu myös tiettyjen poikkeusaikojen mukaisiin auringon nousu- ja laskusuuntiin päivänseisausten ja -tasausten mukaisesti.

Dolmen on nuoremmalta kivikaudelta peräisin oleva suurista kivistä rakennettu rakennelma, jossa suuret pystykivet kannattelevat yleensä laattamaista vaakakiveä. Dolmenit kuuluvat megaliittiperinteeseen. Ne lienevät kaikki olleet aikoinaan maakumpujen ympäröimiä. Dolmenit olivat hautoja, ja hyvinsäilyneistä dolmeneista voi aavistella niiden käyttöä hautoina



Jätinkirkot eli metelinkirkot ovat neoliittisella kivikaudella noin 3000-2000 eaa. Perämeren tuntumaan tehtyjä isoja kivirakennelmia, jotka ovat yleensä suorakaiteen tai ympyrän muotoisia. Muita nimityksiä jätinkirkoille ovat mm. pirunkirkko ja jatulinkirkko.

Jätinkirkkoja on lähinnä Pohjanmaalla ja muualla Perämeren pohjoisilla rannoilla. Suurin jätinkirkko on 60-metrinen Raahen Kastelli. Maanviljely oli saapunut Suomeen jätinkirkkojen aikaan, muttei ollut levinnyt laajalle. Jätinkirkot rakensi Pöljän keramiikkaa valmistanut väestö.


Raahen Kastellin jätinkirkko on tiettävästi rakennettu noin 2700–2200 eaa., kuten valtaosa muistakin pohjoispohjalaisista jätinkirkoista. Rakennusajankohta sijoittuu kivikauden lopulle, jolloin merenranta oli 45–55 metriä nykyistä merenpinnan tasoa ylempänä.

Kastellin jätinkirkon neljä porttiaukkoa on sijoitettu kesäpäivänseisauksen, vapun ja elonkorjuun auringonnousun ja talvipäivänseisauksen auringonnousun ja -laskun suuntiin.



 
 Kastellin jätinkirkon kivivallia kesällä 2009.

Jätinkirkkoja tehtiin noin 3000-2000 eaa., ja rakentaminen lienee ollut huipussaan noin 2500 eaa. Jätinkirkkojen rakentaminen lienee päättynyt noin 2000-1500 eaa ja myös olemassa olleet rakennelmat hylättiin.

Neoliittinen kausi eli nuorempi kivikausi (kreikan neos uusi, lithos kivi) oli kausi esihistoriassa. Se oli noin vuosina 6000-3500 eaa., mutta ajoitus vaihtelee paljon alueesta ja kulttuurista riippuen. Neoliittisen ajan alkuna on pidetty yleensä kotieläinten ja viljelykasvien tuloa sekä kyläasutuksen ja -kulttuurin kehittymistä Aikakausi päättyi, kun metalleja alettiin käyttää aseiden ja työkalujen valmistukseen.

Maatalous levisi Suomeen sekä idästä että etelästä. Suomeen maanviljely ja karjanhoito saapuivat mahdollisesti noin 3200 eaa. nuorakeraamisen kulttuurin mukana. Ahvenanmaalla on viljelty maata jo 4200 eaa. ja Keski-Suomessa vasta 2000 eaa. Maanviljelyyn liittyy Kiukaisten kulttuuri noin vuosien 2400–1200 eaa välillä.

Turusta Niuskalasta on löydetty vuodelta noin 1500 eaa. peräisin olevia ohranjyviä. Uusien tutkimusten mukaan maanviljelystä on harjoitettu nykyisen Jaalan alueella jo vuonna 5200 eaa.

Länsi-Suomessa rannikolla rakennettiin pronssikaudella hiidenkiukaita, hautaröykkiöitä, joiden sisällä oli alkujaan sisäkkäisiä kehiä. Niihin haudattiin päälliköitä, aluksi polttamatta, myöhemmin yhä useammin polttohautaamalla. Tämä tapa oli Skandinavian vaikutusta ja kertoi ehkä Ruotsista saapuvasta siirtolaisuudesta. Maahanmuuttajia ei liene suhteessa ollut paljoa.

Skandinavian eteläosiin kehittyi voimakas kulttuuri viimeistään kivikauden lopulla, ja tämän kulttuurin vaikutus levisi Suomeenkin. Noin 1800–600 eaa. tämä kulttuuri oli pronssikautinen. Pronssi tuotiin Keski-Euroopasta, samoin Välimeren ja Keski-Euroopan vaikutus oli huomattava.

Skandinavian eteläosissa pronssikausi ajoitetaan noin 1700–600/500 eaa. ja Suomessa 1500/1300–500 eaa.

Kreikan Mykenen kulttuurin ja Italian Villanovan kulttuurin vaikutus ulottuu ilmeisesti pohjolaan asti. Itämeren alue vei etelään Mykeneen meripihkaa.

Tämä rikas kulttuuri harjoitti kaskiviljelyä ja rakensi olkikattoisia pitkiä taloja. Luolamaalauksista ja kulttuurin leviämisestä päätellen rakennettiin myös laivoja, jotka purjehtivat kauas vaarallisille Suomen karikkoisille rannikoillekin. Kivistä rakennettiin laivamaisia hautarakennelmia. Rakennettiin maakumpuja ja maakuvioita. Pronssista ja kullasta valmistettiin esineitä ja ainakin jotkin heimot palvoivat aurinkoa, on löydetty auringon kuvaa esittävät aurinkovaunut, joissa on pronssinen auringon kiekko. Äitijumalatar oli laajalti tunnettu. Uhreja tehtiin usein vesiin, esimerkiksi heittämällä esineitä, eläimiä tai ihmisiä.

Dolmenissa
Turussa 21-6 2013
Simo Tuomola

Ei kommentteja: