Turun Smolna

Tänään 12-1 löydämme itsemme nuoruuteni kulmilta täältä Vartiovuoren mäeltä. On vuosi 1918 ja punakaarti on tuossa juuri valloittamassa Vartiovuoren observatorion rakennusta päämajakseen, nimeten sen saman tien Pietarin ja Helsingin esikuvan mukaisesti Smolnaksi.
 
 Turun Smolna.
27-1 Turussa pidetään sittemmin kokous, jossa päätettää aloittaa lopulta myös täällä vallankumous ja sitä johtamaan valitaan paikallinen 12-hengen vallankumousneuvosto.
Vallankumouksen aloittamisesta päättivät Turun vallankumouskomitea, SDP:n Turun piirin piiritoimikunta, Turun sos.dem. kunnallisjärjestö, kunnallistoiminkunta sekä punakaartin piiri- ja paikallisesikunnat.
Ensitöikseen punakaarti valtasi täällä puhelinlaitoksen, rautatieaseman sekä porvarillisten lehtien kirjapainot. Seuraavana päivänä valtausvuorossa oli lääninhallitus, sitten vallattiin pankit ja posti. Vallattujen laitosten johtoon nimettiin kullekin oma komissaarinsa. 


  Tässä menossa kuoroharjoitukset Vartiovuoren ulkolavalla tähtitornin vieressä n. 1892. Piankos meno oli toisenlaista.
Tänään 12-1 myös eduskunta antoi senaatin toivomat valtuudet "lujan järjestysvallan" luomiseen. Monien mielestä tämä päätös vaikutti merkittävästi sisällissodan puhkeamiseen.
Helmikuun alussa 1-2 vallankumouskomitea täydensi itseään 20 jäsenellä ja otti nimekseen Turun työväen valtuuskunta. Turussa oli alkujaan tuolloin noin 2000 punakaartilaista ja määrä kasvoi pian kolmeen tuhanteen.
Kun valkoiset eivät täällä ryhtyneet vastarintaan, jäi väkivaltakin vähäiseksi. Turussa surmattiin kahdeksan henkilöä tai varmuudella ainakin viisi. Pidätyksiä ja haitantekoa oli runsaammin.
 

Kun saksalaiset nousivat 3-4 maihin Hangossa 1918, muuttui tilanne myös Turussa ja punaisen siviiliväestön evakuoiminen kaupungista alkoi. Lähes tuhat turkulaista, pääosin naisia ja lapsia, päätyi tuolloin Venäjälle asti.
Kun Turun Sanomat jälleen 13-4 lauantaina 1918 pääsi ilmestymään, se oli komeasti yksisivuinen lehtinen.

 Yleislakko käytiin Suomessa 14.–20. marraskuuta 1917. Se protestoi leipäpulan vuoksi ja pyrki painostamaan eduskuntaa. Varsinkin Etelä-Suomessa ja Helsingissä lakko oli punakaartien voimannäyttö. Se tuki lokakuun vallankumousta ja loi pohjaa Suomessa tapahtuvalle vallankumoukselle. Lakon aikana punakaartit saivat venäläisiltä sotilailta aseita.

Myös Turussa julkisten rakennusten lipputangoissa liehuivat nyt punaiset liput, kun työväenjärjestöt ottivat käytännössä vallan käsiinsä ja kaupungin poliisilaitos ja virastot suljettiin.

 Vuodenvaihteessa 1917-1918 radikaalin turkulaistyöväen punakaartit olivat ainoa varteenotettava aseellinen voima Turussa. Joulukuu oli ollut levoton, ja Turun Sanomatkin oli jo kuun puolivälissä aavistanut, mitä tuleman piti.

"Säpäleiksi lyödyt ikkunat, ryöstetyt liikkeet antavat vääjäämättä vastauksen niillekin, jotka ennen eivät ole pahinta uskoneet", pääkirjoitus varoitteli.

 

 Vuonna 1917 turkulainen työväki osoitti mieltään kaupunginvaltuustoa vastaan.

 Tammikuun alussa Turun Sanomat pohdiskeli sovittelevassa pääkirjoituksessaan "vapaamielisen puolueen" perustamista. Siihen olisi lehden mukaan pitänyt saada vanhojen puolueiden edistysmieliset henkilöt.

"He ovat vapaa- eli edistysmielisiä (liberaaleja eli demokraatteja) tunnustaen, että onnellisimmin asioita ei voi ratkaista äärimmäisyyksien kuten sosialistien ja oikeistolaisten, mielipiteiden mukaan."

4. tammikuuta lehti muistutti, että "lakia ei ole uhmailtava". Pääkirjoituksen mukaan siitä ei ole syytä tinkiä rahtuakaan, vaikka sosialistit olivatkin jo uhanneet olla noudattamatta sotalaitoksesta annettavaa lakia.

Tammikuun lehdissä vilahteli vähän väliä pikku-uutisia "punakaartilaisten uhreista" ja "punakaartin puuhista". Paljon käsiteltiin myös Suomen itsenäisyyden tunnustamista ja maassa olleen venäläisen sotaväen "vapaalle Suomelle" aiheuttamaa ongelmaa.

10. tammikuuta pääkirjoitus vaati sosialidemokraattista puoluetta valitsemaan, onko se väkivaltaa vastaan vai sen puolesta.

 

 Tämä kuva on otettu Turussa vuonna 1917. Tuhansien ihmisten kulkueessa liehuvat punaliput.

Kaksi päivää myöhemmin Turun punakaarti valtasi Vartiovuorella sijainneen observatorion, mikä aiheutti monta tuomitsevaa kirjoitusta.

Vallankumouslinja oli voittamassa lopullisesti sosialidemokraattisessa puolueessa. Samaan aikaan eduskunta antoi senaatille valtuudet luoda maahan "luja järjestysvalta" suojeluskuntien avulla.

Turun miliisijohto määräsi 15. tammikuuta öisen ulkonaliikkumiskiellon, koska kaduilla oli rettelöity ja ammuskeltu. Ilmassa oli selviä merkkejä aseellisesta yhteenotosta. 

Laajamittainen kahakointi alkoi Karjalassa 17.-20. tammikuuta. 24. tammikuuta lehden sivua komisti poikkeuksellinen koko sivun otsikko. "Suomi kansalaissodan partaalla. Punakaartilaiset mellastaneet rajantakaisten sotilaiden avustamina Viipurissa, Kiikalassa ja Urjalassa."

 Kulkue valmistautuu lähtöön nykyisen Ursininkadun ja Yliopistonkadun kulmassa.

"Hirveä ammunta" ja "kamalat tapaukset" saivat lehden entistä uhmakkaammaksi. Vielä kolmen päivän lehdet ehtivät julistaa "punakaartilais-venäläisen pakkovallan" jatkumista.

27. tammikuuta Turun Sanomien toimitukseen ilmestyi aseistettuja punakaartilaisia, jotka lopettivat lehden ilmestymisen. Kun seuraava lehti 13. huhtikuuta ilmestyi, vallalla oli toinen komento.

Ja jos oikein muistan: Kun Turku oli punainen marraskuusta 1917 huhtikuuhun 1918, toimi kaupunginjohtajana Uuno Peltola. Hän pakeni Pietariin hyviin asemiin, toimien Kustannus Osakeyhtiö Kirjan johtajana ja mies ammuttiin Stalinin vainoissa 15.11.1937.

Smolnan kulmilla

Turussa 12-1 2018

Simo Tuomola