lauantai 11. maaliskuuta 2017

Hyökkäys Turkuun

Tällä päivämäärällä 11-3 vuonna 1854 otettiin Krimin sodassa askel, jonka seuraukset tuntuivat myös Turun rantamilla. Luvan saatuaan vara-amiraali Charles Napierin johtama brittiläinen sotalaivasto suuntasi nyt keulansa kohden Itämerta Oolannin sodan merkeissä.
Bomarsundin pommitus.
Bomarsundin pommitus.

 On the 21st June 1854 H.M.S. Odin, together with two other ships, were sent to shell the main long fort at Bomarsund. The ships sailed through the narrow channel to the harbour and came under fire from artillery and infantrymen. The ships anchored at 9 p.m. and began a bombardment which lasted until 1 a.m. the following morning. Little damage was done to the fort and Captain Hall, who commanded the expedition, was criticised by the Admiralty for using too much ammunition. The first Victoria Cross ever gained, was awarded during this action.

 
 William Brady qualified for the Crimea
medal with no clasp, which is confirmed
by the medal roll for “Odin”.

  1854Oolannin sota: brittiläinen sotalaivasto lähti 11-3 kohti Itämerta vara-amiraali Charles Napierin johdolla.
 

Oolannin sota tarkoittaa Pohjanlahdella ja Suomenlahdella käytyjä Krimin sodan taisteluita. Nimitys tarkoittaa "Ahvenanmaan sotaa"; nimi "Oolanti" on suomenkielinen muunnos Ahvenanmaan ruotsinkielisestä nimestä Åland.

Krimin sota eli itämainen sota käytiin Venäjän sekä Osmanivaltakunnan, Britannian, Ranskan ja Sardinian muodostaman liittouman välillä vuosina 1853–1856.

 
Oolannin sodan tarkoituksena oli eristää Venäjän huoltoreitit ja ulkomaankauppa ja pakottaa se rauhaan sekä saamaan Ruotsi mukaan Venäjän vastaiseen sotaan. Saarto oli tarkoitus toteuttaa niin, että Venäjän laivasto Itämerellä tehtäisiin toimintakyvyttömäksi tuhoamalla rannikkopuolustuslinnakkeet, laivastoa ja ulkomaankaupan varastoina toimivia kauppamakasiineja.

Vahingosta huomattava osa kohdistui Suomeen, koska suuri osa tuonaikaisesta Venäjän lipun alla purjehtivasta kauppalaivastosta oli Suomessa.

Brittiläinen laivasto-osasto, johon kuului yhdeksän höyrykoneilla varustettua alusta, neljä vanhempaa myös höyrykoneilla varustettua toisen linjan alusta, neljä fregattia sekä useita pienempiä siipirataslaivoja, lähti 11. maaliskuuta 1854 Spitheadistä Itämerelle vara-amiraali Sir Charles Napierin komentamana.


Admiral Charles Napier.JPG
 Sir Charles John Napier (6. maaliskuuta 1786 - 6 marraskuuta 1860) oli Ison-Britannian merivoimien Amiraali. Hän palveli laivastossa vuodesta 1799 Napoleonin sodista Krimin sotiin vuoteen 1855 jolloin hän erosi Amiraalin virastaan tultuaan valituksi helmikuussa vuonna 1855 Yhdistyneen kuningaskunnan parlamenttin alahuoneeseen.

Varsinainen sota julistettiin alkaneeksi 27. maaliskuuta. Brittiläis-ranskalainen sadan laivan ja veneen laivasto-osasto oli silloisten mittapuiden mukaan varsin nykyaikainen höyrykäyttöisine aluksineen, ja sen onnistui pakottaa Venäjän laivasto saartoon.
Venäjän laivasto kävi puolustustaisteluja vain kiinteiden merilinnoitusten lähistöllä. Laivaston toiminnasta kohdistui pääosa Suomen suuriruhtinaskuntaa vastaan. Brittiläis-ranskalaisessa Itämeren laivastossa taistelleille myönnettiin kaikkien aikojen ensimmäiset Viktorian ristit.

Aina silloin tällöin maailmanhistoria muuttuu todeksi myös kotinurkilla. Näin kävi Turussakin, kun Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska asettuivat päivämäärällä 28-3 1854 Turkin puolelle Krimin sodassa Venäjää vastaan.


 
Jo samana keväänä englantilais-ranskalainen laivasto purjehti Itämerelle ja suolan hinta lähti nousuun, kun suomalaisia kauppa-aluksia estettiin toimimasta ja kaapattiin. Venäjän sotilasjohto lähti estämään maihinnousua Turkuun 50 000 miehen voimin, joista kaupunkiin asettui 7 pataljoonaa ja 12 kenttätykkiä. Turkuun sijoittui myös tykkilaivue, johon kuului parikymmentä tykkivenettä ja muutama höyrylaiva.


Vernet nikolas 1.jpg
Nikolai I kuoli maaliskuussa 1855 Krimin sodan ollessa vielä kesken.

Suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitsh kävi itse tarkistamassa kaupungin puolustuksen kesäkuussa 1854 ja lopulta elokuun 22. päivä 1854 neljä englantilaista sotalaivaa teki tiedusteluretken kaupungin sisääntuloväylälle.

 On the 18th August 1854 “Odin” and three other ships were ordered to carry out a reconnaissance towards Kumblinge and the islands east of it. The waters were extremely difficult to navigate and “Odin” grounded nine times before they discovered enemy gunboats and steamers, supported by artillery batteries, covering the town of Abo. Firing commenced from both sides, but as the purpose was not to attack Abo but merely to examine its defences, the British ships withdrew.

Viittakarin kohdalla vaihdettiin lopulta tykkitulta, kun englantilaiset etenivät kohden Iso Pukin luokse rakennettua sulkua. Muutama puolustaja sai surmansa ennenkuin englantilaiset purjehtivat pois.

Oolannin sodan puhjettua Ruissaloon sijoitetut tykistöpatterit joutuivat uudelleen sotanäyttämöksi, kun englantilaisen amiraali Napierin käskystä kapteeni Scott suoritti väkivaltaista tiedustelua 22.8.1854 Turun suunnalla. Amiraalin pyrkimyksenä oli selvittää liittoutuneiden läpimurtomahdollisuutta Turkuun.

HMS Odin 16 tykkiä.





 
HMS Odin oli Britannian Kuninkaallisen laivaston höyrykäyttöinen, siipirattailla varustettu ensimmäisen luokan fregatti. Alus laskettiin vesille 24. heinäkuuta 1846 ja poistettiin käytöstä 1865. Alus kuului brittiläis-ranskalaiseen Itämeren laivastoon Oolannin sodan aikana.

HMS Odin palasi palvelukseen 18. joulukuuta 1852 päällikkönään Francis Scott. Aluksen kotisatamana oli aluksi Portsmouth ja sittemmin Woolwich, kunnes se määrättiin heinäkuussa 1855 Itämerelle lähtevään osastoon.

Alus poistettiin palveluksesta 1863 ja se myytiin romutettavaksi 1865 Castle & Beechille Charltoniin.

Mukana Turun pelottelussa olivat myös

  • HMS Driver 6 tykkiä
  • HMS Gorgon 6 tykkiä

Naval Ensign of the United Kingdom.svg


 
Kapteeni Scottin johtama neljän höyrylaivan osasto sai kuitenkin vastaansa venäläisen laivaston sekä Ruissaloon ja lähisaarille perustettujen tykistöpattereiden avaaman raivokkaan tulen. Vaikka englantilaiset eivät luultavasti tehokkaamman aseistuksensa ansiosta tässä taistelussa tappioita kärsineetkään, tuli heillekin kuitenkin selväksi, että tunkeutuminen Pukinsalmen kautta Turkuun oli mahdotonta.

Vuonna 1854 lienee Ruissalossa ollut vasta kaksi patteria, mutta seuraavana vuonna jo kuusi. Nämä tukevasti linnoitetut tykistöpattereiden sijaintipaikat ovat vieläkin havaittavissa Ruissalon maastossa.

Paikalle osui taistelun tiimellykseen myös Turun silloinen kaupunginarkkitehti Georg Theodor Policron von Chiewitz, joka teki Pukinsalmen meritaistelusta kuvatallenteen, joka tunnetaan paremmin Reinbergin toteuttamana litografiana. Kuvaa en nyt tähän hätään löytänyt, mutta tässä Reinbergin tyylinäyte samasta suunnasta:




http://www.turkusteamers.com/oheistietoa/Satamakuvia/turku/Pikisaari_ym_AA_Bildsam_Reinberg_1933_24_2_L.jpg
J.Reinbergin litografia Otkantista ulospäin, Pikisaari vasemmalla, Ruissalo oikealla, 1882.

Chiewitz kirjoitti ystävälleen Wahrenille Forssaan vuonna 1854. Hänellä olisi ollut työasioita Somerolla, mutta kanuunoiden pauke Ahvenanmaalta jarrutti poistumista saarelta. "Nyt sitten vain odotetaan engelsmanneja tänne, ja en luonnollisestikaan halua olla poissa, sillä voisipa olla kerran hauskaa kertoa muiden lailla "viime sodan aikana, jolloin olin mukana." Eikä tiedä mitä voi tapahtua, ehkä saan Yrjönristin, se kuuluu olevan helppo saada."

Chiewitz pilaili kirjeessään Krimin sodan kustannuksella. Sodasta tuli totta ja Chiewitz dokumentoi kynällään taistelua niin ansiokkaasti, että keisari palkitsi hänet. Chiewitzin piirroksesta tehtiin litografia. Toisen piirroksen hän antoi hovimaalari Ekmanille, joka teki sen perusteella öljymaalauksen.


Ja se Oolannin sota oli kauhia
— Hur-raa, hur-raa, hur-raa —
Kun kolmella sadalla laivalla
seilas engelsmanni Suomemme rannoilla.
Sunfaraa, sunfaraa, sunfa-ralla-lalla-laa
— Hur-raa, hur-raa, hur-raa —


Sotaisesti
Turussa 11-3 2017
Simo Tuomola

Ei kommentteja: