1804 – Henrik Gabriel Porthan, suomalainen humanisti (s. 1739)
Henrik Gabriel Porthan (8. marraskuuta 1739 Viitasaari – 16. maaliskuuta 1804 Turku) oli Turun akatemian professori ja kirjastonhoitaja, fennofiili ja Suomen 1700-luvun humanistisen kulttuurin merkittävin hahmo.
Henrik Gabriel Porthan vuoden 1935 Suomen Punainen Ristin avustuspostimerkissä postimerkissä
Porthan aloitti opiskelut 15-vuotiaana Turussa ja valmistui maisteriksi vuonna 1760. Tämän jälkeen Porthan toimi palkattomana kaunopuheisuuden dosenttina ja yksityisopettajana. Vuonna 1770 Porthan perusti yhdessä serkkunsa P. Jusleenin ja C. F. Fredenheimin kanssa Aurora-seuran.
Seuraan liittyi Porthanin nimenomaisesta pyynnöstä muun muassa Kokkolan silloinen kirkkoherra Anders Chydenius, piispa Karl Fredrik Mennander ja muita merkkihenkilöitä. Osana toimintaansa seura alkoi julkaista Suomen ensimmäistä sanomalehteä, Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo, vuonna 1771.
Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo, 31. tammikuuta 1776
Vuonna 1772 Porthan nimitettiin Turun yliopiston kirjastonhoitajaksi. Hän kartutti yliopiston kirjavarastoa etenkin vanhoilla suomalaisilla teoksilla, mikä merkitsi Suomen kansalliskirjaston alkua. Vuonna 1777 Porthan nimitettiin kaunopuheisuuden professoriksi, virkaa haki myös Gabriel Tidgren.
Porthan oli hyvin kiinnostunut Suomen kansallisesta menneisyydestä. Hän
oli omaksunut metodisesti uuden tavan käyttää lähteitä kriittisesti.
Siksi hän tyrmäsikin monet aiemmat teoriat epätieteellisinä, esimerkiksi
näkemykset suomen ja heprean sukulaisuudesta, joita muun muassa Daniel Juslenius
oli esittänyt.Porthan tutki suomalaista kansanrunoutta ja historiallisia kysymyksiä, kuten Paavali Juusteinin piispainkronikkaa ja pirkkalaisia. Porthania on sanottukin "Suomen historian isäksi".
Henrik Gabriel Porthanin patsaan paljastustilaisuus Turussa 1864.
Sjöstrand muotoili Porthanin patsaan Roomassa. Se valettiin Münchenissä. Pronssisen patsaan korkeus on 2,5 metriä. Patsaan jalusta on harmaata graniittia ja se on korkeudeltaan 2,2 metriä. Patsaan takana lukee:
AETERNAE MEMORIAE
VIRO
HENRICO GABRIELI PORTHAN
patria memor.
Suomen maan ja Suomen kansan
Arvohon asettajalle
Tähän kaikki Suomen kansa
Muistopatsahan panetti
Henrik Gabriel Porthanin patsas on Carl Eneas Sjöstrandin suunnittelema, 26. toukokuuta 1864 paljastettu patsas. Se sijaitsee Turussa Porthaninpuistossa. H. G. Porthania esittävä patsas on Suomen vanhin henkilömonumentti.
Oikea päivämäärä tuon patsaan paljastukselle on 9. syyskuuta 1864 - tuo toukokuinen päivämäärä viittaa tilanteeseen, jossa Münchenissä valettu teos saapui Suomeen ja kiistely sen lopullisesta sijoituspaikasta Turkuun tai Helsinkiin yltyi entisestään.
Henrik Gabriel Porthanin patsas on Carl Eneas Sjöstrandin suunnittelema, 9. syyskuuta 1864 paljastettu patsas. Se sijaitsee Turussa Porthaninpuistossa. H. G. Porthania esittävä patsas on Suomen vanhin henkilömonumentti
C. E. Sjöstrand. (Kuva Daniel Nyblin.)
Kouluissa tapahtumaa juhlistettiin vapaapäivällä. Porthanin patsaan paljastuksessa olivat kutsuvieraina muun muassa Lönnrot, Snellman ja Cygnaeus. Patsasta ympäröivä alue oli koristeltu ja kaupunki oli koristeltu 6 000 lyhdyllä. Turun teatterissa esitettiin elävä sommitelma Porthanin patsaasta kalevalaisten hahmojen ympäröimänä.
Porthanin merkityksen vuoksi aikakautta on sanottu Porthanin ajaksi. Hänen perintönsä vaikutus 1800-luvun alun kansallisen kulttuurin nousussa (esimerkiksi Turun romantiikka) on suuri.
Porthan oli ärsyyntynyt edeltäjiensä, goottilaisten historiankirjoittajien, mielikuvituksellisista tutkimustuloksista ja olemattomasta lähdekritiikistä.
Goottilaisen perinteen mukaisesti kirjoittaneet puhuivat avoimesti luottamuksestaan todennäköisyyteen, "probabilitas", ja käyttivät sitä historiallisena metodina huomattavalla vapaudella. Todennäköisyyskäsitys joutui kuitenkin vastatusten absoluutin totuuden kanssa kartesiolaisen vallankumouksen ja rationalismin myötä. Suomessa tätä uutta suuntausta tuli ensimmäisenä edustamaan Porthan.
Johan Erik Hedberg: Henrik Gabriel Porthan, 1799.
Porthanin kriittisyyden tunnuksena oli "sobria dubitatio", järkevä epäily. Se tarkoitti käytännössä uutteraa vaivannäköä, materiaalin hankkimista ja eri teosten tietojen vertailua. Keskeistä oli lähteiden määrän paljous, dokumentointi ja tallentaminen. Porthan ammensi matemaattis-tilastollisista tutkimusmenetelmistä, jotka esiteltiin 1700-luvulla uutuuksina. Niiden yhteisenä nimittäjänä oli intohimo laskea, luetella, taulukoida ja rekisteröidä.
Väestölaskennasta esimerkiksi innostuttiin kun ajateltiin, että valtakunnan mahti on suorassa suhteessa sen väestömäärään. Maan pitkän historian toteen näyttämiseksi taas alettiin kerättiin muinaismuistoja. Niihin laskettiin kaikki oman maan luonnonoloja, hallintoa, taloutta ja väestön kuvausta valaiseva aineisto. Mitä enemmän materiaalia löydettiin, sitä kunniakkaampana maa sai pitää muinaisuuttaan.
Dubitation vallassa
Suomen Turussa
16-3 2017
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti