1841 – Robert Henrik Rehbinder, suomalainen ministerivaltiosihteeri (s. 1777).
Kreivi Robert Henrik Rehbinder (15. heinäkuuta 1777 Paimio – 8. maaliskuuta 1841 Pietari) toimi Suomen suuriruhtinaskunnan valtiosihteerinä ja ministerivaltiosihteerinä vuosina 1811–1841.
Robert Henrik Rehbinder, J. E. Lindhin öljymaalaus.
Hän oli siten Suomen suuriruhtinaskunnan alkuajan korkeimpia virkamiehiä, ja hänellä oli ratkaiseva rooli Suomen autonomian aseman vahvistamisessa mm. Porvoon valtiopäivien valmistelussa. Hän kuului Rehbinderin aatelissukuun.
Rehbinder oli koulutukseltaan lakimies ja hän toimi hovioikeudenneuvoksena Turun hovioikeudessa 1811–1822.
Rehbinderistä tuli kreivi 1826, ja 1834 hän sai todellisen salaneuvoksen arvon. Hänet on myös palkittu Venäjän toiseksi korkeimmalla kunniamerkillä ja promovoitu filosofian kunniatohtoriksi 1840. Hän omisti Paimion Viksbergin kartanon.
Ministerivaltiosihteeri oli virkamies, joka esitteli Venäjän keisarille Suomen suuriruhtinaskuntaa koskevat asiat. Hän toimi siten linkkinä Suomen senaatin ja Venäjän hallinnon välillä. Ministerivaltiosihteerin viraston asemapaikkana oli Pietari ja monet viraston tehtävistä antoivat sille myös edustuston luonnetta. Viraston yhteydessä toimi myös Suomen passivirasto.
Rehbinder toimi valtiosihteerinä Mihail Speranskin jälkeen ja ministerivaltiosihteerinä ennen Alexander Armfeltia:
- 1809–1811 Mihail Speranski
- 1811–1834 Robert Henrik Rehbinder
Ministerivaltiosihteeri
- 1834–1841 Robert Henrik Rehbinder
- 1842–1876 Alexander Armfelt
Hänen titteleihinsä kuului kreivin lisäksi myös todellinen salaneuvos, kuten myös Alexander Armfeltilla:
Salaneuvos oli virka- ja arvonimenä käytössä myös Suomessa Venäjän vallan alla. Vuonna 1897 annetussa Suomen viimeisessä Arvojärjestyksessä (29/1897) kaikki suuriruhtinaskunnan sotilas- ja siviilivirat oli jaettu neljääntoista luokkaan. Salaneuvos kuului arvojärjestyksessä kolmanteen luokkaan ja todellinen salaneuvos toiseen luokkaan. Ensimmäinen luokka oli tyhjä.
Alexander Armfelt ( 18. huhtikuuta 1794 Riika – 8. tammikuuta 1876 Pietari) oli suomalainen sotilas, virkamies ja ministerivaltiosihteeri. Hän oli Gustaf Mauritz Armfeltin poika, mikä auttoi alkuun uralla. Armfelt toimi Suomen kenraalikuvernöörin adjutanttina 1821–1827 ja (ministeri)valtiosihteerin apulaisena 1834 alkaen, kunnes hänet Robert Henrik Rehbinderin kuoleman jälkeen nimitettiin ministerivaltiosihteeriksi 1842
Kun venäläiset ottivat eteläisen Suomen ja Turun haltuunsa Suomen sodan alkuvaiheissa 1808, Turun piispa Tengström ja Porvoon piispa Zacharias Cygnaeus tulivat nopeasti siihen tulokseen, että Suomesta tulisi osa Venäjää.
Tämän jälkeen Tengströmin tähtäsi toiminnassaan siihen, että Suomessa sopeuduttaisiin uuteen tilanteeseen ja venäläisten näkemyksiin mahdollisimman nopeasti.
Jakob Tengström (4. joulukuuta 1755 Kokkola – 26. joulukuuta 1832 Turku) oli Suomen ensimmäinen arkkipiispa. Hän toimi teologian professorina Turun akatemiassa vuodesta 1790. Turun piispana hän toimi vuodesta 1803, ja sai vuonna 1817 arkkipiispan arvonimen. Hän toimi piispana kuolemaansa vuoteen 1832 saakka.
Tengströmin ja hänen tavallaan ajattelevien tavoitteena oli ryhmään kuuluneen vapaaherra Robert Henrik Rehbinderin sanoin "maan pelastaminen täydellisestä perikadosta".
Vapaaherra Lars Gabriel von Haartman (myös suom. Lauri), liikanimeltään "Hänen Hirmuisuutensa" (ruotsiksi "Hans Förskräcklighet") (23. syyskuuta 1789 Turku - 16. joulukuuta 1859 Merimasku) oli suomalainen, syntyjään ruotsinkielinen talouspoliitikko.
Hän oli kreivi Kustaa Mauri Armfeltin ohella niitä johtavia suomalaispoliitikkoja, jotka kannattivat Suomen tulevaisuuden kehittämistä Venäjän keisarikunnan osana.
Armfelt vanhemmilla päivillään
Kreivi Gustaf Mauritz Armfelt (suomeksi usein myös Kustaa Mauri), 31. maaliskuuta 1757 Tarvasjoki, Marttila – 19. elokuuta 1814 Tsarskoje Selo, Pietari) oli hovimies, diplomaatti ja jalkaväenkenraali. Hän syntyi Suomessa ja oli Kaarle XII:n kenraalin, Carl Gustaf Armfeltin, pojanpojanpoika. Gustaf Mauritz Armfeltin poika oli ministerivaltiosihteeri Alexander Armfelt.
Lars Gabriel von Haartmanin tavoin Rehbinder kuului niihin miehiin, jotka valvoivat isänmaan etuja ns. valtiollisen yön aikana ( 1809- 1863), jolloin valtiopäiviä ei Turun hallituskonseljin kokouksen ja Porvoon maapäivien jälkeen kutsuttu lainkaan koolle, mutta silti päätettiin suurista asioista, kuten omasta rahasta markasta ja vaikkapa rautateiden rakentamisesta maassa.
Toisten mielestä toiminta oli nöyristelyä, mutta varmemmin se oli reaalipolitiikkaa.
Osana Venäjää
Suomen Turussa
8-3 2017
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti