maanantai 20. maaliskuuta 2017

Idän uhka

Tällä päivämäärällä 21-3 tulee kuluneeksi tasavuosia novgorodilaisten hyökkäyksestä Viipuria vastaan vuonna 1351. Kyse oli jälleen kerran kauppasodasta ja uskonsodasta katolilaisen ja ortodoksisen uskon välillä, jopa ristiretkestä. Kuninkaana vaikutti tuolloin Maunu Eerikinpoika ja vastassa oli Novgorodin tasavallan ruhtinas.
 
Maunu Eerikinpoika (1316 – 1. joulukuuta 1377) oli Ruotsin kuningas 1319–1364.

  
Novgorodin kaupunki johti Venäjän taistelua Ruotsin ja Saksalaisen ritarikunnan hyökkäyksiä vastaan. 1300-luvulla Novgorodin tasavalta hallitsi koko Luoteis-Venäjää, ja se ulottui Baltian rajoilta Uralille ja Vienanmerelle asti. Vuosina 1136–1478 Novgorod oli Novgorodin tasavallan pääkaupunki.  Lopullisesti Novgorodin valta luhistui vasta, kun Iivana IV Julma hävitti kaupungin vuonna 1570.

 
 Maunu Eerikinpoika valtaistuimellaan.


Maunu Eerikinpoika aloitti sodan Novgorodia vastaan vuonna 1348. Maunu julisti sodan ristiretkeksi ja pian sota sai myös paavin suostumuksen. Maunu Eerikinpojan ristiretki alkoi hyvin kun ruotsalaiset valtasivat Pähkinäsaaren, mutta he menettivät sen pian. Sota päättyi vuonna 1351. Maunu joutui lopulta vaikeuksiin Ruotsin ylimystön kanssa eikä pystynyt jatkamaan sotaa.


 
Maunu Eerikinpojan ristiretki oli Ruotsin ja Novgorodin välinen sota vuosina 13481351. Sota on ensimmäinen, joka on dokumentoitu hyvin niin ruotsalaisissa kun novgorodilaisissakin lähteissä. Ruotsin papisto ja erityisesti Pyhä Birgitta kannattivat sotaa Novgorodia vastaan.


 
 Pyhä Birgitta sai ilmestyksiensä kautta tarkat ohjeet ristiretken järjestämisestä.

Vuonna 1351 Maunu oli Virossa ja Liivinmaalla yrittämässä saada aikaan kauppasaartoa Novgorodia vastaan. Keväällä novgorodilaiset tekivätkin puolestaan ruhtinaansa johdolla retken Suomeen. Novgorodilaiset saapuivat Viipurin edustalle 21. maaliskuuta.

Viipurin esikaupunki poltettiin ja sitä ympäröivä alue ryöstettiin. Seuraavana päivänä linnan varuskunta teki hyökkäyksen, joka kuitenkin torjuttiin. Novgorodilaiset eivät kuitenkaan pystyneet valtaamaan Viipuria ja lähtivät pian pois.

Ruotsalaiset ja novgorodilaiset solmivat luultavasti rauhan vuoden 1351 keväällä. Maunu jatkoi uusien sotien suunnittelemista, mutta Ruotsin sisäiset ongelmat pakottivat hänet luopumaan niistä

Tanskan hajanaisuuden avulla Maunu sai alamaisikseen Skånen maakunnan. Maunun valtakauden aikana kruunun varat hupenivat ja hän joutui panemaan rälssiäkin verolle.

Maunua vastaan puhkesi aatelin keskuudessa kapinaliike 1350-luvulla ja vuonna 1364 Albrekt Mecklenburgilainen valtasi Tukholman ja
Maunu pakeni Norjaan poikansa kuningas Haakonin suojiin.



Maunu Eerikinpojan maanlaki on säilynyt noin 90 keskiaikaisena käsikirjoituksena, joista tunnetuin on Codex Aboensis ("Turun käsikirjoitus") -nimellä tunnettu käsikirjoitus 1430-luvulta.
 
Maunu  toimi Ruotsi-Suomen kuninkaana 1319-1364 ja vieraili pariinkin otteeseen Turussa. 1.-4. syyskuuta 1347 hän käväisi täällä säätämässä yleisen maanlain ja oleskeli kaupungissa myös 13.-15.5. 1351. Vuonna 1350 hän sääti kaupunkilain, jossa Turku sai uudelleen oikeuden ulkomaankauppaan.
Suomen asukkaat turkulaisia lukuunottamatta eivät saaneet meritse harjoittaa kauppaa muualla kuin valtakunnan pääkaupunki Tukholmassa. Vientitavaroina tuolloin olivat mm. turkikset, kuivattu hauki ja traani. Tuontitavaroina mm. suola, kankaat, metalli, viinit ja hedelmät. Turun linnan käskynhaltija piti asemapaikaltaan jokitullissa tuontia silmällä.
Turku-rakkauteen kuninkaalla oli myöhemmin omatkin syynsä. Hänellä oli hovissa suosikkina nuori aatelismies, herttua Pentti Algotinpoika, joka oli sekä kuningatar Blanka Namurilaisen että kuningas Maunu Eerikinpojan rakastaja.


 
Hänet kuningas palkitsi Suomen herttuan arvonimellä 1355 ja sai neuvonantajansa Pyhän Birgitan samalla kääntymään itseään vastaan. Sitä se mustasukkaisuus teettää paremmissakin piireissä.
Novgorodin uhka oli koko ajan ollut myös Turun yllä. Jo 1198 karjalaiset ja novgorodilaiset olivat polttaneet Koroisten Turun. Ja jälleen 1318 novgorodilaiset hyökkäsivät Turkuun polttaen kaupungin ja kirkon.

 

Aurajoen varrella sijaitsevalle Koroisten niemelle syntyi 1200-luvun alussa maamme kirkollinen ja hallinnollinen keskus Koroisten Turku. Koroinen oli edullisen sijaintinsa vuoksi merkittävä kauppapaikka sisämaahan johtavien kulkureittien risteyksessä

Paavi antoi Suomen piispalle  jo 1221 oikeuden käyttää talouspakotteita pakanoiden käännyttämiseksi. Paavi Honorius III kielsi tuolloin  kirjeessään kaupanteon Itämerellä Novgorodin kanssa. Paavi kehottaa myös Turun piispa Tuomasta uhkaamasta kirkonkirouksella niitä, jotka uhmaavat kauppakieltoa itään.

Lopulta piispa Tuomaksen yritykset sulkea pois Novgorod Suomenlahden yhteydestä epäonnistuvat ja piispa joutuikin 1245 eroamaan virastaan juuri idän kauppariitojen vuoksi ja lähti samalla kokonaan pois Suomesta.

Kauppakiellossa
Suomen Turussa
21-3 2017
Simo Tuomola

Ei kommentteja: