Tavallisesti naapurit hankkivat yhteisen katulyhdyn ja huolehtivat sen kunnossapidosta ja sytyttämisestä ajallaan. Lyhty sytytettiin joka ilta 6-7 aikaan vuodenajasta riippuen. Poliisikivalteri kyllä valvoi, ettei kukaan laiminlyönyt velvollisuuttaan valaistusta kohtaan.
Viranomaiset määräsivät lyhtyjen paikan ja talonomistajat päättivät millaisen lyhdyn talonsa kulmalle halusivat ja maksoivat kulut. Myös Aurajoen silta valaistiin öljylampuin.
Vaikka kaupunki oli näin saanut katuvalaistuksen, vaati maistraatti edelleen, että jokaisella ulkonaliikkujalla piti pimeän tulon jälkeen olla mukanaan myös käsilyhty. Ja joka määräyksiä rikkoi, saattoi joutua yöksi kaupungin arestihuoneeseen Raatihuoneentorille.
Vuoden 1827 palon jälkeen katuvalaistus organisoitiin uudelleen. Kaupunki kustansi 32 lyhtyä, joista sijoitettiin mm. 5 tuomiokirkon kohdalle, 2 Nikolaintorille, 2 Raatihuoneentorille ja 2 Raatihuoneen eteen, 1 Heinätorille ja 2 puukantiselle Auransillalle, joka sitten paloikin ennen kuin tilalle saatiin kivikantinen Auransilta 1907.
Turku vuonna 1814.
Raatihuoneenportin molemmin puolin olleet lyhdyt olivat 1827 palon jälkeen öljylyhtyjä ja kaikissa muissa lyhdyissä oli puuvillasydäminen kynttilä. Valaistus ei siis ollut kovinkaan moinen ja kansalaiset valittelivat sen laatua;
Tältä vanha Raatihuoneentori voisi näyttää nykyisinkin.
"On pimeää. äärettömän pimeää, sen tietää jokainen joka tänä vuodenaikana joulun alla katsahtavat ulos kello neljän jälkeen iltapäivällä. Kuitenkaan se ei estä allekirjoittanutta menemästä ulos; milloin loukkaan itseni lyhtytolppaan, milloin kaadun pitkälleni aitanportaille, milloin päälleni ajaa vossikka."
Mutta palataan vielä hetkeksi hamppuöljyn hyötykäyttöön;
Vuonna 1797 perustettiin Suomen Talousseura eli "Kuningallinen Suomalainen Huonenhallituxen Seura". Suomen tultua vuonna 1809 liitetyksi suuriruhtinaanmaana Venäjän keisarikuntaan seuran nimeksi tuli vuoteen 1917 saakka Keisarillinen Suomen Talousseura. Seuran ensimmäinen esimies oli silloinen Turun piispa Jakob Gadolin ja sen jäseninä olivat alkuaikoina lähes kaikki maamme sivistyneistöön kuuluvat henkilöt.
Suomen Talousseura (ruots. Finska Hushållningssällskapet) on vuonna 1797 perustettu yhdistys, joka on nauttinut eräänlaista puolivirallisen neuvonta- ja tukiorganisaation statusta kautta vuosikymmenten.
Seura perustettiin Turussa 1. marraskuuta 1797, ja se oli alkuperäiseltä nimeltään Kuninkaallinen Suomalainen Huoneenhallituksen Seura ja sen kotipaikka oli Turku. Autonomian aikana seuran virallinen nimi oli Keisarillinen Suomen Talousseura, ja sen kotipaikkana säilyi Turku, kuten itsenäistymisen jälkeenkin.
Vuonna 1797 perustetun Suomen Talousseuran talo sijaitsee Turun keskustassa Hämeenkadun varrella.
Talousseuran tavoitteena oli edistää esim. perunan viljelyä ja käyttöä nauriiseen tottuneen väestön keskuudessa. Tähän se pyrki muun muassa jakamalla ilmaisia siemenperunoita maaseutuväestölle.
Vaatetuskasvien eli pellavan ja hampun viljelyn edistämiseksi keisari myönsi seuralle vuotuisen määrärahan. Seura hankki ulkomailta siemeniä ja jakoi niitä verkostonsa kautta.
Hamppu (Cannabis sativa) on hamppukasvien (Cannabaceae) heimoon kuuluva perinteinen viljelyskasvi. Nykypäivänä hamppu on yksi maailman kiistellyimmistä kasveista eräiden hamppulajikkeiden päihdyttävien vaikutuksien vuoksi.
Valaistuneena
Turussa 15-11 2014
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti