Korvaton noita

Tänään 18-11 löydämme itsemme Turun linnan kuiluvankilan syövereistä. Kohuttu noitanainen Valpuri Kyni tuotiin juuri takaisin linnan suojiin kuiluvankilaan ja hänellä on paljonkin kerrottavaa vankikavereilleen. On vuosi 1649.

Valpuri oli edellisenä päivänä ollut Turun hovioikeuden kansliassa kuultavana noituudesta, jonka perusteella Huittisten käräjät olivat langettaneet hänelle kuolemantuomion. Tunnustusta Kyniltä ei taaskaan saatu ja hänet palautettiin takaisin tänne Turun linnan vankikuoppaan.

Valpuri Kyni oli kotoisin Tyrvään Liitsolasta. Häntä syytettiin noituudesta mm. Huittisten käräjillä vuonna 1649. Hänet oli kastettu Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa ja poltettiin lopulta roviolla Hämeenlinnassa 1665.

Hovioikeus ei vahvistanut Valpurin saamaa kuolemantuomiota, vaan säästi jälleen kerran tämän hengen. Hänet tuomittiin sen sijaan menettämään selkänahkansa - siis saamaan raippoja - sekä menettämään molemmat korvansa. Lisäksi hänet tehtiin lainsuojattomaksi eli henkipatoksi.

Turun hovioikeus on Suomen vanhin hovioikeus. Turun hovioikeuden perusti 15. kesäkuuta 1623 antamallaan kuninkaallisella valtakirjalla Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf. Ensimmäiseksi hovioikeuden presidentiksi ja samalla Suomen maaherraksi nimitettiin Nils Tuurenpoika Bielke.

 

Hovioikeus aloitti toimintansa 31-10 1623 ja toimi ensimmäiset vuotensa Turun linnassa ja Billsteenin talossa, josta se muutti Suurtorin laidalle niin sanottuun Kankaisten taloon 1671. Linnasta hovioikeus siirtyi aluksi vuokratiloihin ja sitten sille ostettuun Billsteenin taloon nykyisen kaupunginkirjaston paikkeille.

 
Valpuri Kyni joutui noitasyytetyistä ainoana Suomessa vesikokeeseen. Aurajokeen hänet upotettiin syksyllä vuonna 1635. Hän selviytyi kokeesta pitämällä suunsa kiinni. Häntä syytettiin mm. oluenpanon epäonnistumisesta.
 

Valpuri Kyni oli 1600-luvulla Tyrvään seudulla elänyt suomalainen nainen, joka tuomittiin noituudesta. Hän on ainoa todistetusti Suomessa vesikokeeseen noituudesta epäiltynä joutunut henkilö.


Jo Valpuri Kynin äiti ja äidinisä poltettiin roviolla noitina. Hän itse joutui Aurajoessa vesikokeeseen ja sai siitä selvittyään vuonna 1635 kuolemantuomion, joka muutettiin piiskaukseksi ja karkotukseksi.

 

Vuonna 1649 hänet tuomittiin käräjillä poltettavaksi roviolla syytettynä muun muassa tyrän noitumisesta kirkkoherralle ja susien noitumisesta hyökkäämään karjan kimppuun, mutta tuomio lieveni Turun hovioikeudessa raippojen antamiseksi ja molempien korvien menettämiseksi. Perimätiedon mukaan hänet olisi lopulta myöhemmin poltettu roviolla Hämeenlinnassa.

Kun alioikeus oli tuominnut Huittisissa Valpuri Kynin ensin kuolemaan noituuden harjoittamisesta, tapaus siirretään Turkuun hovioikeuden tutkittavaksi. Täällä hänet alistetaan 1635 Aurajoessa vesikokeeseen, jossa hän sidottuna veteen pudotettuna "kelluu kuin joutsen pitämällä suunsa kiinni".

Selitykseen uskottiin, koska muuten itse Paholainen olisi auttanut häntä pysymään pinnalla. Hänen suvustaan on äidinäiti ja äiti aiemmin tuomittu kuolemaan noitina. Tällä kertaa Valpurin henki säästyy ja hänet karkoitetaan Turusta.

Vanhin Turusta säilynyt kartta vuodelta 1634.

Valpurin Kynin tapauksessa historioitsijat lähtevät liikkeelle tavallisesti Huittisten käräjiltä vuonna 1649. Syynä on se, että kesäkuun 11.-12. päivä pidettyjen ylimääräisten käräjien pöytäkirja on toinen niistä yhtenäisistä selvityksistä, jotka Valpuri Kynistä on löydetty.

Valpuri oli saanut kuolemantuomion jo vuonna 1635, mutta tuomio lievennettiin kaakinpuurangaistukseksi eli piiskaukseksi ja karkotukseksi. Vielä mainitaan, että Valpuri oli joutunut vesikokeeseen Turussa Aurajoella eli Turun joella, kuten pöytäkirjassa sanotaan.Näillä Huittisten ylimääräisillä käräjillä kesäkuussa 1649 Valpuri Kyni tuomittiin noituutensa vuoksi roviolla poltettavaksi.

 
Oikeus kysyi Valpurilta erikseen, oliko hän joutunut aikaisemmin oikeuden eteen ja jos, niin kuinka usein. Valpurin vastaus oli mielenkiintoinen:

Siihen hän vastasi, ettei häntä ole oikeuteen viety, vielä vähemmän Turun jokeen pyövelin toimesta heitetty, enempää kuin että hän olisi tukehtunut tai veteenkään hukkunut..
 
Kun häneltä kysyttiin uudelleen, oliko hän ollut vesikokeessa Turussa, hän lopulta vastasi. Oikeus on merkinnyt hänen vastauksensa sanatarkasti suomeksi, sillä tietenkin Valpuri puhui suomea, vaikka pöytäkirjat pidettiin ruotsiksi. Siis oliko hän ollut vesikokeessa Turussa? Vastaus kuului:

ej siellä Jäätä sillon ollut.

Alioikeuden tuomio lähti tarkistettavaksi hovioikeuteen Turkuun.

Turun linnan kellarit ovat sopineet hyvin pahantekijöiden säilytyspaikoiksi. Vanhin vankila on kuiluvankila. Se rakennettiin 1300-luvull.

Linnan tunnetuimmat vankilat ovat voudinkammarin alapuolella oleva kahdeksan metrin syvyinen kuiluvankila, Jaakko Ilkan vankityrmä ja Eerik XIV:n vankilahuone esilinnan puolella. Portinvartijan kamarin itäpuolelle rakennettiin 1550-luvulla porrashuone, jonka yläpuolista tilaa kutsutaan Jordanin kamariksi. Huoneessa pidettiin 1650-luvulla ylioppilas Karl Jordania vangittuna viisi vuotta. Hän sai mestaustuomion kaksinnaimisesta.
 
Mitä luultavammin Valpuri seurasi papereita Turkuun mutta päätyi hovioikeuden kanslian sijasta Turun linnaan säilöön. Marraskuun 17. päivä hänet kutsuttiin kuultavaksi hovioikeuteen.

Valpurin henkilötiedoista selvisi hovioikeuden kuulusteluista seuraavaa:

1. Valpuri oli joutunut vesikokeeseen Turussa. Kun asiaa kysyttiin ja tiedusteltiin, miten tällainen noita oli pysynyt pinnalla, Valpuri kertoi pitäneensä suutaan kiinni. 
2.  Valpuri oli tuomittu jo aikaisemmin Tyrväällä kaakinpuuhun – eli piiskattavaksi – ja sitten karkotettavaksi. Valpuri "ei voinut tätä kieltää". 
3.  Hovioikeudessa kävi myös ilmi, että Valpuri Kyni oli noitien sukua. Sekä hänen äidinisänsä (Moderfader) että äitinsä oli joskus 1600-luvun alussa tuomittu noituuden vuoksi roviolla kuolemaan. Se oli tapahtunut edesmenneen Nils Bielken aikana eli ilmeisesti joskus vuosina 1623-30, jolloin Nils Bielke oli hovioikeuden presidentti. Valpuri vastasi, ettei muista eikä tiedä vanhempiensa tulleen poltetuksi. He eivät olleet opettaneet hänelle pahaa.
4. Heti perään hän kuitenkin muisti enemmän. Kun häneltä kysyttiin ikää, hän vastasi, että ei tiedä. Mutta hän täydensi edellistä vastaustaan sanoen, että kun hänen äitinsä oli poltettu, hän oli ollut kolmen peninkulman päässä. Äidinisästään hän ei sanonut muistavansa mitään. 

Erikoista on, että myös hovioikeuden kuulusteluissa Valpuri yritti kieltää aikaisemmat syytteet ja oikeudenkäynnit, vaikka luultavasti hovioikeudella oli niistä varsin hyvät tiedot. Kun Valpurilta kysyttiin, että miksi hän kieltää selvän asian, vastasi hän vähän moniselitteisesti, että "miksi sellaista tunnustaisi, jonka arvon herrat paremmin itse tietävät".




Nils Tuurenpoika Bielke (1569–1639) oli Suomen ensimmäinen kenraalikuvernööri, valtaneuvos ja Turun hovioikeuden ensimmäinen presidentti. Bielke oli Ruotsin kuningas Kaarle IX:n suosikkeja, mutta on jäänyt historiallisessa arvioinnissa varjoon, sillä hän ei pitänyt melua tekemisistään. Siksi häntä onkin pidetty Kaarlen tahdottomana avustajana. Bielke asetti Rothoviuksen Turun piispaksi vuonna 1627.

 
Kuoleman edessä Valpuri oli yhtä peloton kuin kuulustelijoidensa edessä. Kun hovioikeus totesi, että hänen pitäisi tunnustaa, sillä hänellä on edessään vain kuolema, sanoi Valpuri, että ennen kuin pisaraakaan hänen vertaan valuu maahan, on Jumala ottanut hänen sielunsa. Valpuri totesi myös, että usein olivat häntä paremmatkin menettäneet henkensä.

Kuulustelun lopussa hovioikeus kehotti Valpuria valmistautumaan kuolemaan, sillä muuta hän ei olisi pahanteollaan ansainnut. Vastaus tuli taas napakasti ja pelotta:

- Jo seitsemän minua parempaa on henkensä menettänyt!

Valpuri Kyniltä ei saatu tunnustusta. Hänet vietiin takaisin Turun linnaan vankeuteen. Hovioikeus ei vahvistanut Huittisten käräjien antamaa kuolemantuomiota. Asia tiedetään kolmesta lähteestä, vaikka hovioikeuden päätöstä ei ole löytynyt. Luultavasti se ei ole säilynyt arkiston tuhojen vuoksi.


 

Paras todistus saadaan mestaajan kuitista vuodelta 1650. Kuitti, joka on säilynyt läänintileissä, selvittää kruunun hallinnon parhaiden perinteiden mukaan – joita toivottavasti nykyisinkin noudatetaan – kuluja, joita linnannihdille ja pyövelille oli koitunut, kun kahden noituudesta tuomitun rangaistus oli pantu täytäntöön.

Nämä kulut sai vähentää Tukholmaan lähetettävistä verotuloista. Toinen tuomituista oli Valpuri Kyni, toinen noitamies Olavi Luikko. Luikko oli matkalla mestattavaksi Vesilahdelle. Valpurin vuoksi Turusta piti matkata Huittisiin tuomiota täytäntöön panemaan, sillä tuomio pantiin täytäntöön siinä pitäjässä, missä tuomio oli saatu. Kuluja koitui ajohevosista ja niiden ruokinnasta, aterioista – myös tuomituille – ynnä muusta kaikkiaan 12 taalaria 12 äyriä.

Mestaajan kuitti on kuitenkin yksinään riittämätön todistus, koska siinä ei mainita Valpurille tulevasta tuomiosta tarkemmin. Se ei kuitenkaan voi koskea Valpurin mestausta, koska Valpuri eli vielä vuosia myöhemmin. Mutta jo mainitun vuoden 1658 oikeustapauksen pöytäkirjoista käy ilmi mitä todennäköisemmin juuri se tuomio, mistä hovioikeus Valpurille rangaistukseksi päätti.

 
Hovioikeus oli päättänyt rankaista Valpuria ankarasti, vaikka säästi tämän hengen. Valpuri tuomittiin menettämään selkänahkansa – siis saamaan raippoja – sekä menettämään molemmat korvansa. Lisäksi hänet tehtiin lainsuojattomaksi eli henkipatoksi.

Turun hovioikeuden 1600- ja 1700-luvun pöytäkirjat paloivat Turun palossa 1827 ja osin jo muissa sitä edeltäneissä paloissa. Niistä on säilynyt vain joitakin hajatietoja muualla julkaistuina kopioina. Esimerkiksi Åbo Tidningar -sanomalehti julkaisi 1700-luvun lopulla muutamien tunnettujen noitajuttujen hovioikeuskuulustelut . Tämän lisäksi Tukholmassa Riksarkivetissa on säilynyt Turun hovioikeuden ns. rotulus- eli tuomiorullia muutamilta vuosilta 1660-luvun loppupuolelta, jotka sisältävät kuninkaalle lähetettyjä "lyhennelmiä" Turun hovioikeuden tuomioista

Melkoisella varmuudelle tämä on vuonna 1649 alkaneen prosessin lopullinen tuomio eli tuomio, jonka täytäntöönpanon kuluista läänintileissä on kuitti. Muista Valpurin vastaisista oikeudenkäynneistä 1640- ja 50-luvun vaihteessa ei ole tietoa.

Vesikokeessa
Turussa 18-11 2014
Simo Tuomola