Narvan taistelu käytiin Suuressa Pohjan sodassa 20. marraskuuta 1700 (ruotsalaisen kalenterin mukaan). Ruotsin armeijan kuningas Kaarle XII:n johtamana löi Venäjän tsaari Pietari I:n joukot Narvassa.
Turussa sotaan oli valmistauduttu jo maaliskuusta lähtien, kun saksilaiset olivat hyökänneet Riian kaupunkiin 9-3 ja avun tarve oli ilmeinen. Maaherra saikin Turkuun 26. huhtikuuta ohjeet lisämiesten hankkimiseksi.
Nopeasti muodostettiinkin kaksi jalkaväkirykmenttiä ja yksi ratsuväkirykmentti eli niin sanotut kolmikasrykmentit lisävoimiksi paitsi kotiseutujen suojaksi, myös lähetettäväksi osallistumaan sotaan Suomenlahden eteläpuolella.
Meillä ollaan sen verran innokkaita sotaan, että täällä pyydetään kaksinkertaistamaan myös vakinaiset rykmentit, johon kuningas ei kuitenkaan ihan heti suostu. Yhteensä Suomesta lähtee sotaan kuitenkin noin 4400 miestä, kun sodan alkaessa kevättalvella Turun jalka- ja ratsuväki lähtee marssille Suomenlahden ympäri.
Turusta toimitetaan myös 13 laivurin aluksilla viljaa Tukholmaan siellä sotaan varustautuvalle sotaväelle ja laivastolle leivontaan ja oluenpanoon.
Ruotsin 8 140 miehen joukot Kaarle XII:n johtamina hyökkäsivät Ruotsin Narvaa Eestimaalla (nykyisessä Virossa) piirittäviä Venäjän joukkoja vastaan 20-11. Ruotsin pääjoukkojen lisäksi kaupungissa oli 2 500 sotilasta. Venäjän armeijalla oli suuri miesylivoima, noin 37 000 miestä.
Ruotsin armeijaa komensi kuningas itse, armeijan vasenta siipeä komensi kenraali Carl Gustav Renskjöld, oikeaa Otto Wellingk. Venäjän armeijaa komensi herttua Charles Eugène de Croy. Tsaari Pietari ja armeijan päällikkö sotamarsalkka Fjodor Golovin olivat lähteneet paikalta edellisenä päivänä.
Ruotsin armeija hyökkäsi kahden aikaan iltapäivällä. Kesken hyökkäyksen lumimyrsky puhkesi puhaltamaan venäläisten silmiin. Ruotsalaiset mursivat venäläisten varustukset useassa kohden, ja venäläisten sivustat pakenivat paniikissa Narvajoen yli. Venäläisten kuormaston luo linnoittautuneet joukot taistelivat kuitenkin vielä monta tuntia, viimeiset saarroksiin jääneet joukot antautuivat vasta seuraavana päivänä.
Voiton myötä Venäjän aktiivinen sodankäynti päättyi useiksi vuosiksi.
Tappiot olivat ruotsalaisille alhaisia kun taas venäläisille todella suuria. Ruotsalaiset menettivät 667 miestä, ja Venäjän armeija 15 000 miestä, monet hukkuivat Narvajokeen paetessaan. Loput Venäjän armeijasta antautui. Koska heitä vartioimaan ei ollut irrottaa joukkoja, miehistö päästettiin menemään aseiden luovutuksen jälkeen. Ruotsalaiset saivat saaliiksi yli 20 000 muskettia.
Narvan marssin sanoin:
- Muistot, aika häipyvä, heitä!
- Hetken riemut kalpeat peitä!
- Yöhyt synkeä kattaa meitä,
- varjot laulumme kuulkoot vaan!
- Muisto mennehen aijan loiton,
- tunnon syttäjä, kiihde voiton!
- Vieras harmaja aikain koiton
- kanna nyt kanssamme murhe maan.
-
- Kaarle XII (17. kesäkuuta 1682 Tukholma – 30. marraskuuta 1718 Fredrikshald (nyk. Halden), Norja) oli Ruotsin kuningas 1697–1718. Naapurivaltiot Tanska, Venäjä ja Puola-Liettua päättivät käyttää tilaisuutta hyväkseen julistamalla Ruotsille sodan yhtä aikaa vuonna 1700, koska kuvittelivat vasta 17-vuotiaan Kaarle XII:n olevan heikko vastus. Tämä sota tunnetaan nimellä suuri Pohjan sota, ja se päättyi vuonna 1721 Fredrik I:n hallitessa Ruotsia.
- Narvan marssi, Kaarle XII:n Narvan Marssi tai Kaarle XII:n marssi Narvassa on tunnettu ja perinteinen surumarssi, jota soitetaan etenkin sotilashenkilöiden hautajaisissa.
Narvan marssin sävel on ilmeisesti irlantilaista alkuperää, ja sen on arveltu kulkeutuneen Ruotsiin Britteinsaarilta tulleiden värvättyjen sotilaiden mukana. Marssi on saanut nimensä vuonna 1700 käydystä Narvan taistelusta, jossa sitä perimätiedon mukaan soitettiin. Ensimmäinen tunnettu nuotinnos marssista on vuodelta 1798, jossa sen nimenä on Marssi, käytetty Kaarle XII:n lähestyessä Narvaa. Taistelupäivänä oli sankka lumipyry, joten on luontevaa, että taistelumarssina käytettiin hidasta marssia, jotta rivit pysyisivät yhtenäisinä rynnäkköön saakka.
On epäselvää, miten Narvan taistelu liittyy Narvan marssiin. Sävelmän syntyä tutkinut Leonard Höijer (1875) on todennut, että marssin julkaisi nuotinnettuna Georg Joseph Vogler, Hoosianna-hymnin säveltäjä vuonna 1798. Sävelmän nimenä Voglerin julkaisussa on "Marssi, käytetty Kaarle XII:n lähestyessä Narvaa". Vogler mainitsee, että säveltäjä on "muuan ranskalainen".
Kaarle XII:n patsas Tukholmassa – sormi osoittaa itään.
Aikoinaan sitten voittoisa kuningas kohtasi uudelleen voimistuneen Venäjän ja tuli itse lyödyksi:
Pultavan (Poltavan) taistelu käytiin vuonna 1709 Venäjän ja Ruotsin välillä. Se oli suuren Pohjan Sodan ratkaiseva taistelu. Taistelun sanotaan päättäneen Ruotsin suurvaltakauden.
Kaarle XII:n palatessa Ruotsiin 1717 oli Venäjä miehittänyt sen itäiset alueet eli Suomen (isoviha). Kaarle päätti valloittaa Norjan Tanskalta.
Suomalaiset olivat kyllästyneet kaukana Turkissa paossa olleeseen kuninkaaseensa viimeistään silloin, kun hän oli jättänyt Suomen oman onnensa nojaan isovihan aikana ja vain kehottanut väkeä täällä pakenemaan emämaan puolelle, etteivät joudu Siperiaan.
Myös Ruotsin aateli oli vastarinnassa mm. kuninkaan kaventaessa aatelisten etuisuuksia laatimalla maahan maailman ensimmäisen progressiivisen verotuksen, joka peruttiin heti kuninkaan kuoleman jälkeen.
Se luoti tiesi kohteensa, mutta olivatko ampujat lopulta omia. Joka tapauksessa Fredrik I ja tämän liittolaiset osasivat reagoida Kaarlen kuolemasta saatuun tietoon yllättävän nopeasti.
Kaarle XII:nnen muumio vuoden 1917 haudanavauksessa. Reikä ohimossa on kuninkaan surmanneen luodin jättämä.
Marssissa mukana
Turussa 20-11 2014
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti