- 867 – Pyhä Nikolaus I Suuri, paavi
Pyhä Nikolaus I Suuri (k. 867) oli paavina 24. huhtikuuta 858 – 13. marraskuuta 867. Hän oli syntyisin Roomasta. Hän voimisti paavin auktoriteettia ja valtaa ja oli osaltaan nostamassa Rooman piispan merkitystä läntisen Euroopan kristittyjen kirkkojen johtohahmoksi.
Hän nimitti myös valtakaudellaan Pyhän Ansgarin lähettilääkseen pohjoismaihin. Lisäksi hän lähetti lähetyssaarnaajat käännytystyöhön Bulgariaan. Hänen muistopäiväänsä vietetään 13. marraskuuta.
Pyhä Nikolaus I Suuri.
Ansgar (8. syyskuuta 801 – 3. helmikuuta 865) eli Ansgarius oli Hampurin-Bremenin arkkipiispa. Hampurin piispanistuimella oli erityinen tehtävä viedä kristinuskoa pohjoiseen ja Ansgar tuli tunnetuksi Pohjolan apostolina.
He tulivat syksyllä 829 monen vaivan jälkeen järvien, jokien, metsien ja korpien poikki Mälarenin rannalle, Birkan kauppapaikkaan.
Kuningas Björn otti suosiolla Ansgariuksen vastaan ja salli hänen saarnata kristinuskoa kaupungissa. Ansgarius käännytti monta ihmistä ja muiden joukossa Hergeirinkin, joka oli kuninkaan korkein neuvonantaja ja Birkan hallitusmies. Hergeir antoi rakentaa kartanoonsa kirkonkin, perimätiedon mukaan Ruotsin ensimmäisen. Puolentoista vuoden päästä Ansgarius palasi Saksaan.
Herigar, död cirka 851, var en hövitsman i Birka cirka år 830. Han ingick i Ansgars första församlig på Birka och är den förste nämnde svensken som blev kristen. Hallitusmies Herigar oli ensimmäinen tunnettu ruotsalainen, josta tuli kristitty.
Herigar var konung Björns rådgivare och sägs ha kristnats redan vid Ansgars första besök till Sverige 829 och sedan hållit stadigt fast vid densamma. Rimbert berättar att han byggde den första kyrkan i Sverige, på sin fars gård, då biskop Gautbert hade kommit till Birka. Kuka sen hiljattain paikallistetun Suomen ensimmäisen kirkon Turkuun Aurajokilaaksoon 1100-luvulla rakensi, on vielä tutkinnan kohteena.
Björn på Håga var enligt Hervarar saga där han kallas 'Björn vid Högen' son till Erik Björnsson och regerade i Svitjod tillsammans med sin bror Anund Uppsale. Denna sagokungs historiska existens styrks av Rimbert som förtäljer att en kung Björn samregerade med sin bror Anund (Anoundus) och att de efterträtt en kung Erik. Kuningas Björnin oikea olemassaolo voi hyvinkin siis olla tarua todempaa.
Björn tog emot Ansgar vid sitt hov på Adelsö och gav honom tillstånd att grunda en kristen församling.
Björn II Eriksson "på Håga" av Munsöätten var en son till Erik III.
"Svearnas kung Björn" var den kung som mötte Ansgar då det var han som sänt en beskickning till den tyske kejsaren Ludvig den fromme för att utbe sig kristna förkunnare. Björn omnämns i Hervararsagan där det står att han hade sin gård 'at haugi', alltså 'vid högen'.
'Björn på Håga' kommer sig efter den gravhög som finns i Håga utanför Uppsala, en hög som är från bronsåldern och invid vilken man föreställt sig att Björn skall ha haft sin boning.
Kuninga Björn Håga saa siis nimensä hautakukkulasta lähellä Uppsalaa. Kuningashaudaksi tulkittu kukkula on peräisin kaukaa pronssiajalta.
Ansgar.
Piispana Ansgar vihki erään Gautbert-nimisen munkin, jota myös Simoniksi kutsutaan, Birkan piispaksi. Mutta piispa Simon tuli pian niin vihatuksi, että asukkaat tappoivat hänen apumiehensä ja ajoivat hänet itsensä pois valtakunnasta. Niin Ruotsista puuttui taas saarnaajia, ja kristinoppi joutui perääntymään. Hergeir pysyi kuitenkin uskossansa.
Gautbert var namnet på en missionsbiskop, utnämnd av sin släkting ärkebiskop Ebo av Reims, som sändes till Sveaväldet. Gautbert blev utnämnd 832, året efter att Ansgar hade lämnat Birka, och färdades till Birka med sin släkting Nithard. Gautbort blev med välvilja mottagen av kungen (antagligen Björn) och han byggde en kyrka.
Kun Ruotsissa oli kristinusko jo hävinnyt, eikä kukaan uskaltanut sinne lähteä uudestaan saarnaamaan. Silloin päätti vihdoin Ansgarius uudelleen lähteä Birkaan v. 853 paikkeilla. Silloinen alueen kuningas Olavi otti hänet suosiolla vastaan ja hankki käräjiltä Ansgariukselle luvan saarnata kristinoppia Ruotsissa.
Ansgarius saikin monet kääntymään, hän rakensi kirkon Birkaan, holhosi köyhiä ja orpolapsia ja lunasti vankeja. Jonkun ajan perästä palasi hän Tanskaan ja Bremeniin, ja kristinoppi tuli jälleen laiminlyödyksi Ruotsissa. Piispanistuimeltaan koetti Ansgarius yhä edistää lähetyssaarnaajien työtä pohjoismaissa.
Mutta vanhat uskonnot olivat syvälle juurtuneet skandinaavien ajatustapaan. Kun Ansgarius 865 kuoli Bremenissä, kristinusko taas perääntyi pohjolassa.
Ansgarin muistomerkki muinaisen Birkan paikalla.
Birka tai Birca oli viikinkiajan huomattava kaupunki ja kauppapaikka Ruotsissa. Birkan alkuperäinen nimi on luultavasti ollut Bierkø tai Bjärkö. Birkaa pidetään Ruotsin ensimmäisenä kaupunkina.
Birkassa on asunut enimmillään ehkä noin 700–1000 ihmistä. Alueelta on löydetty noin 3 000 hautaa ja jäänteitä hirsiasumuksista. Birka oli aikoinaan Pohjois-Euroopan tärkeimpiä markkinapaikkoja.
Vanhat tarinat kertovat ruotsalaisten viikinkien retkeilleen usein Suomen rannikoilla. Niinpä kuningas Eerik Emundinpojan mainitaan laskeneen valtansa alle Suomen, Karjalan Viron, Kuurinmaan ja laajalti seutuja idän puolella. Samaa kerrotaan hänen pojanpojastaan Eerik Voitollisesta, joka kuoli 900-luvun lopulla. Birka kukoisti 700–900-luvuilla.
Eric Anundsson or Eymundsson (died 882) was a Swedish king who ruled during the 9th century. The Swedish encyclopedia Nordisk familjebok identifies Eric with the legendary Swedish king Erik Weatherhat.
Erik Weatherhat leading the army to the right. He controls the winds so that the ship turns in his direction.
Erik Weatherhat (Swedish: Erik Väderhatt) was a mythical king of Sweden.
Länsisuomalainen kulttuuri sai keskiruotsista, Birkan kautta, huomattavasti vaikutteita jo ennen viikinkiaikaa. Mm. Aurajokilaakso oli jo tärkeä tuon ajan kauppapaikka. Tämä näkyy muunmuassa korutyypeissä ja edellyttää säännöllisen kauppareitin kaltaista kanssakäymistä.
Birkan laupunki autioitui 900-luvun lopulla, kun viikinkien idänkauppa hiipui. Mälarin alueelle syntyi uusi kaupunki, Sigtuna, mutta on epäselvää, oliko tämä Birkan aseman perinyt kauppakaupunki vai pikemminkin poliittinen ja kirkollinen keskus.
Ruotsalaiset viikingit suuntasivat matkansa itään. Tämä johti Itämeren poikki Väinäjoelle ja siitä edelleen nykyiselle Venäjälle tai Suomenlahden pohjoisrannikon saaristoa pitkin Nevalle, josta edelleen Laatokalle ja Olhavajokea pitkin Sisä-Venäjälle.
Venäjän suurten jokien kautta viikingit ulottivat matkansa aina Mustalle merelle ja Kreikkaan saakka, jossa näitä ns. varajageja palveli Itä-Rooman keisarin henkivartijoina. Sopiviin kohtiin vakinaisilla kulkureiteillä varajagit perustivat linnoitettuja tukikohtia.
Näin Birkan läheisyydellä on epäilemättä ollut merkittävä rooli myös muinaisen Turun alueen kehitykselle. Tai jopa toisinpäin, sillä varmaa kuitenkin on, että sekä Bírka että Eskilstuna ryöstettiin ja tuhottiin suhteellisen lyhyen ajan sisällä, ja ilmeisesti asialla olivat idästä tulleet sotajoukot. Turun alueella oli tuolloin oma hallintokulttuurinsa, joka ilmeisesti joutui ristiriitaan Birkan alueen pyrkimysten kanssa.
1100-luvulle tultaessa Turussa oli olemassa jo oma vahva kulttuurinsa ja puolustuksensa, tänne ei niin vaan ollut tuleminen.
Pyhän Olavin kirkon rauniot Sigtunassa.
Sigtunan tuho oli tapahtuma kesällä 1187, jolloin Sigtunan kaupunkiin Keski-Ruotsiin tehtiin meren takaa yllätyshyökkäys, jonka yhteydessä Uppsalan arkkipiispa sai surmansa. Vaikka tapahtumasta on hyvin vähän muistiin kirjattua tietoa, historiankirjoitus on sekä Suomessa, Virossa, Latviassa että Venäjällä halunnut ottaa "kunnian" siitä omaan maahansa.
Voi siis hyvinkin olla, että suomalaiset tuhosivat Ruotsin pääkaupungin kahdesti, ensin Bírkan ja sitten Sigtunan, ja että ruotsalaiset tietoisesti ovat vaienneet tapahtuneesta, myöhemmän historian poliittisista syistä johtuen.
Näin sitä ns. ensimmäistä ristiretkeäkään ei koskaan oikeasti ollut, oli vain jokin Ruotsista tullut avustusjoukko, joka hyväksyttiin Aurajokilaaksossa mukaan länsi-suomalaisten taisteluun karjalaisia vastaan.
Muinaistuulella
Turussa 13-11 2014
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti