"Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolfin tiedon mukaan spitaalitauti leviää voimakkaasti Suomessa synnin rangaistuksena."
»Niiden, joita epäillään jostain vaarallisesta taudista, ei voi sallia oleskella muiden kanssa ennen kuin lääkärit ovat vapauttaneet heidät sellaisista epäilyistä »
(Gezelius)
Seili oli ainakin jo 1500-luvulta lähtien Ruotsin kruunun hallinnassa oleva saari. Siellä tiedetään olleen maatila, Fogdeby, jota viljeli kaksi kruunun talonpoikaa. Myöhemmin maatilan velvollisuuksiin lisättiin Seilin hospitaalin omavaraisuudesta huolehtiminen ruoan ja eläinten rehun suhteen.
Seilin historia sairaalasaarena alkoi vuonna 1619, jolloin kuningas Kustaa II Adolf julkaisi 15. heinäkuuta avoimen käskykirjeen uuden leprasairaalan perustamiseksi. Sen mukaan spitaalitauti oli Jumalan rangaistus syntisestä elämästä, ja Turun ulkopuolelta oli siten etsittävä saari, jonne voitaisiin rakentaa leprasairaala. Sinne tultaisiin sijoittamaan kaikki Turun silloisten hospitaalien leprapotilaat sekä mielisairaita ja muita kroonikoita.
Kustaa II Aadolf. Voittoisa soturi-kuningas teki Ruotsista 1600-luvulla Euroopan suurvallan
Eletään vuotta 1619 ja Kustaa II Aadolf on määrännyt Turun spitaalisairaalan siirrettäväksi tartuntavaaran vuoksi Seilin saareen. Kuninkaan asettama toimikunta oli jo 8-11 påivätyssä selvityksessään määrännyt spitaalituvan asettamisesta Seilin talonpoikien vastuulle ja pian 11-11 linna sai määräyksen ajattaa tulevana talvena Seilin talonpojille puutavaraa hospitaalin rakennuspaikalle, jotta rakennustyöt pystyttäisiin aloittamaan keväällä 1620.
Johan Skytte ent. Schroderus, (1577–1645) oli ruotsalainen valtiomies.
Kuninkaan käskyn toteuttamiseen ryhtyi toimikunta, johon kuuluivat valtakunnanneuvos Johan Skytte, Turun linnan herra Carl Oxenstierna sekä Jochim Berends ja Johan Ottesson. Valinnan kohdistuminen Seilin saareen on ymmärrettävää: saarihan sijaitsi vilkkaan Turku–Tukholma-laivareitin lähellä, sen suojassa oli vanhastaan käytetty ankkuripaikka ja lisäksi hautausmaaksi soveltuva hiekkaharju.
Kuningas Kustaa II Adolf määräsi vuonna 1619 tartuntavaaran vuoksi Turun spitaalisairaalan siirron Turun kaupungista Seilin saareen. Seilin "leprosorium" perustettiin 1620 Turun saaristoon Seilin saareen. Tällöin sinne siirrettiin sekä Pyhän Yrjänän hospitaalin että Turun Pyhän Henrikin Huoneen leprapotilaat. Spitaalisairaalan kappeli Puolalanmäeltä purettiin ja siirrettiin Seiliin vuonna 1624. Muut sairaalarakennukset poltettiin tartuntavaan pelossa.
Seilin maisemia.
Vuonna 1620 hospitaalin rakennusmestari Hans Bånghille määrättiin Turun linnasta toimitettavaksi viljaa ja muonatarpeita. Vuonna 1622 rakennustöihin määrättiin 96 tynnyriä kalkkia, 2000 tiiltä ja 1055 ja puoli päivää taksvärkkiä.
Tiedot käyvät mm. ilmi Mikko Helmisen Turun yliopistossa tehdystä tuoreesta (2014) pro gradu -tutkielmasta, aiheena "kruunuhospitaalien sosiaalinen ympäristö: tutkimus Seilin ja Kruunupyyn hospitaalien erityisalueista 1600- ja 1700-luvuilla".
Rakennustyöt Seilissä valmistuivat syyskuun 1624 alkuun mennessä, jolloin hospitaalin tilikirjassa mainitaan neljä "kirkon ympärillä" sijaitsevaa sairastupaa, vanha ja kookas leivintupa ja pesutupa sekä saaren pohjoispuolelle valmistunut pappila, taloudenhoitajan tupaja vaivaisten asuintupa.
Ensimmäiset potilaat tuotiin saarelle jo 1300-luvulla toiminnassa olleesta Turun Pyhän Yrjön hospitaalista, joka toimi kaupungin leprahoitolana. Ensimmäisessä vaiheessa leprapotilaita tuli saarelle noin 20. Vuonna 1624 tuotiin Turusta myös Pyhän Yrjön hospitaalin kirkko Seiliin ja se kasattiin saarella uudelleen.
Suomessa lepra mainitaan ensimmäisen kerran Pyhän Yrjänän hospitaalille vuonna 1355 osoitetussa testamentissa . Samalla se on ensimmäinen sairaus, josta on Suomesta kirjallista lähdeaineistoa. Hospitaali toimi Maarian kunnan Aninkaistenkylässä, Puolalanmäen rinteellä.
Turkuun perustettiin 1300-luvulla kaksi hospitaalia, Pyhän Hengen talo (1396) ja Pyhän Yrjänän hospitaali (1335), joista edellinen oli lähinnä sairaalaan ja vanhainkotiin verrattava, jälkimmäinen tarttuvia tauteja sairastaville tarkoitettu.
Turussa lepraparantola toimi vakituisesti, sillä Turun piispa Bero Balk mainitsee sen toiminnan kirjeessään vuonna 1396. Turun kaupunki pyrki tasaamaan Pyhän Yrjänän hospitaalin taloutta vuonna 1440. Viipuriin perustettiin Suomen toinen leprasairaala vuonna 1475. Tästä on jäänyt todisteeksi Eerik Akselinpoika Tottin perustamiskirje.
Turun piispa Bero II Balkin sinetti. Sen mallina on ilmeisesti ollut Vilhelm Sabinalaisen sinetti.
Bero II Balk (k. 1412) toimi Turun piispana vuosina 1385–1412. Hän oli ensimmäinen Suomessa syntynyt rälssisukuinen piispa.
Jo aiemmin, vuonna 1622, Turun hospitaalirakennukset oli poltettu maan tasalle tartuntavaaran pelossa. Turussa sairaita ja raihnaisia hoidettiin myös Pyhän Hengen huoneessa, joka toimi läheisessä yhteydessä Pyhän Yrjön hospitaalin kanssa. Sieltä tuotiin ”pyhänhengenvaivaisia” Seiliin vuodesta 1624 lähtien.
Turun Pyhän Yrjänän hospitaalista vuonna 1624 Sjukholmenille Seiliin siirretty kirkkorakennus mainitaan asiakirjoissa satunnaisesti 1600-luvun mittaan. Vuonna 1601 salvottu rakennus esitettiin viipymättä purettavaksi ja siirrettäväksi Seiliin heinäkuussa 1624. Seilissä se sijoitettiin luodolle vastikään valmistuneiden tupaparien yhteyteen.
Kirkko oli neliskulmainen lautakattoinen hirsirakennus, jossa oli pieni, leprasairaiden istuinosan kohdalla sijainnut kellotorni. Kirkossa oli kymmenkunta ikkuna-aukkoa ja kaksi ovea, joista toisesta käytettiin nimitystä suuri kirkko-ovi. Sakaristoa kirkossa ei ollut ja eteishuone sai toimia asehuoneena.
Seilin kirkko. rakennusmestarina Kaarle Jaakonpoika.
Tämä kooltaan pienempi kirkko sijaitsi samalla paikalla kuin vuonna 1733 paikalle pystytetty kookkaampi ristikirkko. Isonvihan saavuttaessa Seilin saaren, vanhan kirkon kellot otettiin 1713 mukaan pakomatkalle Tukholmaan. Uuteen kirkkoon ei enää rakennettu kellotornia, vaan kellot sijoitettiin uuteen kellotapuliin kirkon eteläpuolelle.
Vuonna 1624 suoritetun Turun Pyhän Yrjänän hospitaalin kirkon siirron yhteydessä Seiliin siirtyi myös osa kirkon esineistöstä. Tällaisia olivat mm. jo ennen vuotta 1453 hospitaalille lahjoitettu hopeakalkki, myöhäiskeskiaikainen puinen krusifiksi, vanha messukasukka ja rautainen kaksiosainen kynttilänjalka.
Rahoitusta Seilin leprahospitaali sai esimerkiksi sakoista. Kuningas Kustaa II Adolf muutti esimerkiksi vuonna 1624 aatelisen Klaus Munckin hovioikeudelta saaman kuolemantuomion 400 taalarin sakoksi Seilin leprahospitaalille . Vouti Antti Haren kuolemantuomio muutettiin vuonna 1627 sakoiksi, joista 100 taalaria Seilin lepraparantolaan Ahvenanmaalle perustettiin Kumlingen Glökärille vuonna 1653 oma leprahospitaali, joka pysyi toiminnassa vuoteen 1672 asti .
Tarinan mukaan yksi suomenkielen monista humalatilaa tarkoittavista sanoista on peräisin ajalta, jolloin leprasairaalan potilaat valmistivat saarella alkoholia. Kerrotaan, että alkoholia olisi myyty ohimeneville laivoille saaren laiturilta ja kun Turkuun matkalla olleet merimiehet olivat nauttineet liikaa Seilistä ostamaansa pontikkaa, sanottiin heidän olevan täydessä seilissä
Spitaalipotilaille ei järjestetty varsinaista lääkärinhoitoa. Ensimmäisen kerran saarella vieraili lääketieteen oppinut vuonna 1686. Myöhemminkään lääkärin läsnäolo saarella ei ollut yleistä. Muita hoitokeinoja olivat paloviina, parantavien lähteiden vesi ja Jumalan sana. Hospitaalin johdossa olivat läänin maaherra ja Turun piispa. Paikallisesta valvonnasta vastasi Nauvon kirkkoherra. Isonvihan jälkeen Seiliin siirrettiin lähinnä mielisairaita; viimeinen spitaalipotilas kuoli vuonna 1785.
Seilissä useasti
Turussa 11-11 2014
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti